Hae
Ready Steady Flow

Rankkasadepäivä + Särkänniemi = epäonnistunut kesäpäivä?

Olen tässä kesän mittaan heitellyt
muutamia meidän perheen mieleen olevia menovinkkejä tänne
blogiinkin, ja tässä tulisi tämän kesän vika: Särkänniemi!
Miksi haluan vinkata Särkänniemestä? Siksi, koska yleinen kuva
pelkkänä huvipuistopaikkana (ja entisenä delfiinien pitopaikkana)
on väärä. Tekemistä tuolta löytyy siis hurjasti yhdelle
päivälle!
Meidän Särkkispäiväksi valikoitui
sateinen lauantai. Varustauduimme siis varavaattein, sadevaattein ja
sateenvarjoin päivään. Päätimme katsastaa ensimmäiseksi
Särkänniemen sisäosuudet, ja sitten märätä itsemme vasta päivän
loppupuolella.
Aloitimme akvaario-otusten ihmettelyllä. Lemppariksi nousi ehdottomasti sähköankerias, jonka
luona tönötimme hetken jos toisenkin. Kun sähköankerias töräytti
sähköä veteen, salamasimulaattori jyrisi akvaarion yllä. Se oli
pojista jännää! Toki myös kaikki muutkin erikokoiset ja eriväriset
kalat saivat ihmetystä osakseen. Pojat ovat jo sen verran isoja,
että he kyselevät kalojen nimiä, alkuperäisiä asuinpaikkoja ja ominaisuuksia – eli tämmöiset
retket ovat itsellekin jo oppimista sinällään, kun saa lukea
kuvaustekstejä kaloista ääneen.
Akvaarion jälkeen suuntasimme
korkealle – Näsinneulaan meinaan. Minua huippasi eniten, poikia ei
yhtään. Siellä ihmeteltiin loppumatonta järveä ja teollisuusaluetta ja
yritettiin bongata tuttuja rakennuksia. Kaupunkinäkymän jälkeen
lähdimme viimeiselle sisäosuudelle: kohti
planetaarioesityksiä. Minun yllätyksekseni pojat halusivat ja jaksoivat katsoa kaikki kolme esitystä. Ja olivathan ne hyvin tehtyjä, mielenkiintoisia sekä opettavaisia. Lyhytelokuvien nimet olivat Me muukalaiset, Raivoisa Maailmakaikkeus sekä Puiden elämä. Kaikkiin elokuviin päästetään jo kolmivuotiaat, joten me kokeilimme onneamme – ja onnistuihan se katsominen, kun oli niin jännät, koko katon kattavat näytökset!
Planetaarion jälkeen Minimullistaja muisti Koiramäen olemassaolon, ja heittäytyi lattialle haukkumaan ja haistelemaan. Päätimme siis yhteistuumin suunnata vertaisten joukkoon. Koiramäki, eli Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva maatilamainen paikka, on suht pieni kooltaan, joten siellä ei ehkä ihan koko päivää saa kulumaan. Me taisimme viettää pari kolme tuntia siellä. Koiramäessä saa muun muassa katsella ja rapsutella (luvan kanssa!) kotieläimiä, jutustella Koiramäen väen kanssa, tutustua vanhanaikaisiin rakennuksiin, tehdä pieniä vanhanajan hommia, ratsastaa hepalla ja käydä katsomassa Koiramäen teatteria. Muut jutut kerittiinkin tehdä, mutta hepparatsastus jäi toiseen kertaan, sillä niin kova sade tuli päällemme, että ei eteen nähty. Rankkasadeaika sitten vietettiin sisätiloja tutkimalla (yhdestä rakennuksesta löytyi poikien mielestä huipukiva liukumäki!).
Loppuajan päivästämme sitten hurviteltiin huvipuiston puolella! Suuren suuri harmitus tuli poikien suupieliin, kun kello näytti jo kotiinlähtöaikaa, sillä tosi monta laitetta jäi käymättä. Laitteet, jotka jäivät meidän mieleemme, olivat Angry Birds Ride, Crazy Bus, Karamelli-Karuselli, Pikku Hinaaja, Possujuna sekä Rekkaralli. Eli kyllä – olin kolmistaan poikien kanssa, eikä tämän hurjempiin laitteisiin menty. Mutta tämä tämmöinen rauhallisempi huvittelu on oikein mukava ja myös minun mieleeni 🙂 
Todennäköisesti sadepäivän vuoksi Särkänniemi oli aika vähäväkinen. Pääsimme siis jonottamatta kaikkialle ja esimerkiksi Koiramäessä hahmot kerkisivät jutella kivasti kävijöiden kanssa. Vaikka d-vitamiinin tankkaus ei tällaisena päivänä onnistukaan, niin onhan sadepäivässä hyvätkin puolensa. Me emme sadetta pelkää, jos päällämme vain on oikeanlaiset varusteet. Siis meidän mielestä sadepäivä ei ollut sekään hullumpi huvipuistopäivä. 
Särkänniemi on auki vielä pari viikkoa. Jos kesälomabudjetti alkaa olla jo käytetty, niin kannattaa muistaa, että Särkänniemen huvipuistoalueelle on ilmainen pääsy. Huvipuistoalueella järjestetään silloin tällöin ilmaisia konsertteja, stand uppeja ja vaikka mitä! Ja erityisesti mainitsen Angry Birds -puiston seikkailuratoineen: se on siis myös täysin ilmainen! Angry Birds -puisto on iso ulkoleikkimesta, meidän poikien mielestä Särkänniemen parhaimmistoa! En sitten tiedä, johtuuko se siitä, että puistossa on valtavia vihaisten lintujen päitä vai siitä, että leikkimesta oli muuten vain hauska 🙂 
Kiitos lipuista ja vauhdikkaasta päivästä, Särkänniemi!

Keittiökauhuja

Voitko sinä ymmärtää näitä seuraavia toimintatapoja? Minä en.
Joku
ei pese käsiä ennen ruuanlaittoa. Eikö tämä ole puhtaussääntö numero
yksi? Sellainen, josta kenenkään ei kannattaisi koskaan luistaa oman ja
muiden terveyden takia? Ja sellainen, joka opetetaan lapsille
ensimmäisten sääntöjen joukossa?

Joku kaataa kuppiin
kahvia ja lorauttaa maitoa perään. Sitten hän juo sen, ja jättää kupin
odottamaan seuraavaa kahvitaukoa. Siis maitohan on ihan yhtä pilalle
menevä ainesosa kahvin joukkoon sekoitettuna kuin tölkkiin pöydälle
jätettäessäkin. Mikä logiikka on se, että kahvikupista voi juoda monta
kertaa peräkkäin, mutta maitolasista ei? Edes pelkkä huuhtelu ei vie
pöpöjä pois kupista!
Joku voitelee leivän
veitsellä ja laittaa sen pöydälle odottamaan uutta voileipärallia.
Juustosiivut kuuluvat tietenkin leivän päälle, joten juustoleikkuri
laitetaan käytön jälkeen siihen voiveitsen viereen odottamaan seuraavaa
käyttäjää. Kai ihmiset sentään säilyttävät voita ja juustoa jääkaapissa,
niin miksi ei sitten voiveistä ja juustoleikkuria, johon aina kuitenkin jää jämiä?
Joku
leikkaa kalaa, lihaa tai muuta herkästi pilaantuvaa leikkuualustalla,
huljauttaa sitä vähän veden alla ja sujauttaa alustan puhtaiden
alustojen joukkoon. Lika ei lähde alustasta pelkällä vedellä! Ei, vaikka
kuinka leikkuualusta olisi puhtaan näköinen!
Joku
käyttää samaa, muovista kaupan kierrätettävää pulloa vesipullonaan
ikuisuuden pesemättä. Jos se vietäisiin labraan tutkittavaksi, niin uskon, että
tuloksista löytyisi vaikka minkälaisia kaikenlaisia kivoja
pikkuelukoita.

Joku ei koskaan pese mikrokupua, vaan laittaa ruoka-annoksen toisen perään saman kuvun alle surruuttumaan. Jokaisella mikrottamisellahan ruokaa välttämättäkin räiskyy kupuun, ja olettaen joskus myös kuvusta ruokaan. Joten onko kiva homma, jos iltapäivän mustikkapiirakkapalaan roiskuu vähän lounashernekeiton aromia tai iltapuuroon kaalikeiton jämät. Nam. Ja on varmaan myös tosi hygieenistä.

Joku ottaa raakaa kanaa rasiasta lastalla ja laittaa kanat pannulle. Sitten hän laittaa lastan sivuun. Hetken päästä hän vähän hämmentää lastalla kanoja, mutta laittaa edelleen lastan sivuun. Lopuksi hän ottaa lastalla valmista kanaa ja annostelee lautaselle. Hän on siis hyvin todennäköisesti laittanut raakaa kanaa lastalla lautaselleen, sillä lastaa ei ole vaihdettu/pesty raa’an ja kypsän kanan välissä, jolloin lastaan on hyvinkin jäänyt jäämiä raa’asta kanasta.

Ehkä parempi, että lopetan tämän avautumisen tähän 😀 Minähän en siis ole keittiöhysteerikko (en todellakaan, kysykää keneltä vain minut tuntevalta tyypiltä). Mutta tässä on se raja, mikä minua ällöttää.