Hae
Ready Steady Flow

Miltä väsymys tuntuu?

Minulla on ollut elämässäni kolme asiaa, jotka ovat vetäneet energiani täysin nolliin. Ne kolme asiaa ovat olleet ongelmat kilpirauhasen kanssa (vajaatoiminnan oireet), isäni kuolema sekä lasten jatkuvasta heräilystä aiheutunut väsymys.

Tämä teksti kumpuaa siitä kivasta tosiasiasta, että viime kuukausina olen nukkunut himpun verran paremmin kuin niitä edeltävinä vuosina kuopuksen kanssa. Heräilen edelleen öisin, ja tulen varmasti heräilemäänkin, mutta tiedättekö se semmoinen oikea, todellakin iso väsymys, se toivottavasti on kaikkoamassa kokonaan meidän perheen luota pois (näin toivon!). Olen kirjoittanut ja puhunut sekä täällä että instassani nykyisestä väsymyksestäni, mutta näen, että tunnelin päässä on valoa. Siksi osaan katsoa väsymystä jo hieman objektiivisemmin myös. Meillä ei heräillä enää 40 kertaa yössä, mikä on ollut ihan normiheräilytahti joskus…

Kilppariväsymys ja isäni kuolema

Vuoden 2013 elokuusta lähtien noin vuosi eteenpäin… se oli elämäni rankin vuosi ikinä. Keskimmäisemme syntyi yhtenä elokuun päivänä, ja siitä parin päivän päästä rakas isäni menehtyi. Tuosta alkoi suuuuuuri väsymys. Kehoni reagoi väsymykseen ja kilpirauhaseni iski vajaatoiminnalle. Nyt en edes tajua, miten ihmeessä selvisin tuosta vuodesta hengissä! Esikoisemme oireili tuolloin vielä vahvasti johtuen refluksista, allergioista, astmasta ja SI-vaivoista. Keskimmäisellämme oli myös samoja sairauksia ja minä olin imetysdieetillä. Suru oli jokapäiväinen varjo kaiken toimintamme yllä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireiden takia tuntui, että käsijarru oli koko ajan päällä kehossani. Minusta tuntui, että kehoni ei vain yksinkertaisesti totellut minua, ihan kuin väsymys olisi ollut ihan solutasolla totta! Muistan niin monet viikot, kun makasin olohuoneen lattialla lapset ympärilläni. Silmäni olivat turvonneet itkemisestä melkein kiinni, kehoni ei jaksanut liikahtaa senttiäkään ja koti oli kaatopaikan näköinen. Olin todella epätoivoinen, alakuloinen ja murtunut. En muistanut mistään mitään; tuntui, että aivoni olivat rapistuneet pois. Lihakseni surkastuivat; ne eivät jaksaneet kannatella minua enää kunnolla, vaan tuntui, että ihan oikeasti minä en vaan jaksa eikä kehoni vaan jaksa.

Vauvavuosi oli todella rankka – keskimmäisemme heräili hänkin monta kymmentä kertaa yössä. Mihinkään järjelliseen toimintaan en kyennyt. Syy, miksi jaksoin elää, oli se vauva, tuo ihana toivottu keskimmäisemme. Hän piti minut elämässä kiinni. Väsymys oli kaikenkattava päälleni laskettu raskas säkki, joka vaikeutti jokaista arkista asiaa. Lasten takia jaksoin, vaikka en oikeasti olisi jaksanut mitään. Tukiverkkomme ei tuolloinkaan ollut suuri – ja apua sain näin jälkikäteen arvioiden todella vähän verrattuna siihen, mitä olisin tarvinnut.

väsymys

Muistan, kun jälkikäteen tuon vuoden jälkeen, kun juttelimme yhden kaverin kanssa tästä vuodesta, niin hän sanoi, että ”Enhän minä tiennyt, että sinulla oli niin rankkaa!”. Mietin tuolloin, että olin niin poikki, että oikeasti en jaksanut edes kertoa kenellekään, että olin niin poikki. Nyt kun asiaa ajattelen, niin ajattelen, että ehkä jokaisen, joka tiesi, että meille on tapahtunut nämä kaksi elämän ja kuoleman tapahtumaa kolmen päivän sisällä toisistaan, olisi pitänyt tiedostaa, että nyt on vaara suurelle uupumiselle. Monet myös tiesivät vaikeasta vauvamme heräilystä ja refluksi- ja allergiaoireista. Selvisin kuitenkin, ja kiitollinen olen jokaiselle, joka vähänkään apua tarjosi. Kun oma isä kuolee, niin se koskettaa yleensä myös sitä muutakin omaa lähipiiriä, joka mahdollisesti tarvitsee itsekin tukea selvitäkseen (kuten minun äiti ja sisko). Tällöin se laajempi lähipiiri olisi se, johon olisi ollut ihana tukeutua.

ensimmäisten kahden vuoden väsymys

Sitten on se väsymys, joka tulee ”vain” siitä tosiasiasta, että saa nukuttua liian vähän. Tähän toki saattaa minun tapauksessani liittyä myös sitä, että ei kerkiä palautua arjen haasteista (jos pyörittää 50% ajasta tai ylikin arjesta yksin) ja että arkea vaikeuttaa esimerkiksi yhden lapsen vahva SI-oireilu ja monen lapsen erikoisruokavalio.

Miten tämmöinen väsymys eroaa kokemastani rankemmasta väsymyksestä, josta kerroin edellisessä kappaleessa? Tämä väsymys on sellaista, jonka kanssa voi ainakin tiettyy pisteeseen asti tsempata! Tämä väsymys tarkoittaa minulla sitä, että pää on kipeä valvomisesta, äänet, hajut ja valot sattuvat kehoon, pyörryttää melkein koko ajan (ihan kuin karusellissa olisi). Autolla ajaminen pelottaa. Keho ajautuu kohti paniikkikohtauksia. Tämä väsymys pätkittää muistia kovasti, mutta ajoittain kova pinnistely muistisääntöjen kanssa kuitenkin auttaa. Tällainen ”vauvavuosiväsymys” (no, meillä on kestänyt kaksi vuotta), tarkoittaa sitä, että arjessa ei jaksa aloittaa kovinkaan suuria projekteja, ja välillä ihan vain johonkin virastoonkin soitto tuntuu ylivoimaiselta. Usein, kun minulla on tätä väsymystä, olen kylmissäni ja tuntuu, että kehoon iskee kaikki pöpöt helpommin (siksi mega-annokset c-vitamiinista ovat tuttu juttu näinä vuosina). Kun on pahempia väsymyskausia, niin sydämeni oireilee rytmihäiriöillä ja ylimääräisillä lyönneillä. Väsymyskausi saattaa johtaa myös siihen, että keho on niin ylirasittuneessa tilassa, että saadessaan mahdollisuuden nukkua, se ei osaakaan heti rentoutua ja nukahtaa, vaan jää ikään kuin odottamaan sitä, milloin seuraava herätys tulee, ”kun se tulee kuitenkin”.

väsymys

Tällaisia seikkoja minulla tuli mieleen, kun mietin väsymyshistoriaani. Tällä hetkellä olen siis pyristelemässä irti tuosta ”vauvavuosiväsymyksestä”. Kuvailemiani oireita minulla silti edelleen on, mutta ei ihan rankimmasta päästä. Ja tuo elämäni kamalin väsymysvuosi, jota ensimmäiseksi kuvailin, se on onneksi jo viiden vuoden takainen muisto, josta pikkuhiljaa noustiin lähemmäs vauvavuosiväsymystä. Odotan niiiiiin kovasti sitä hetkeä, kun olen vuoden nukkunut hyvin! Siis ihan oikeasti, mitä silloin tapahtuu…? Miltä silloin tuntuu…? Mihin kaikkeen minusta silloin onkaan…? 🙂

Nyt minä mielellään kuulisin, miten te koette väsymyksen? Onko teillä valvottu paljon? Mitkä asiat ovat vaikuttaneet väsymyksen kokemiseen? Nukutaanko teillä hyvin? Onko aina nukuttu?

// Emmi

(kuvat on otettu kuukausi isäni kuoleman jälkeen, sylissä kuukauden ikäinen vauva.)

TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS MUUALLA: IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

LUE MYÖS:

VIISI VUOTTA SITTEN ISÄNI HAUTAJAISISSA

KÄSI JOKA SUOJELEE

ETSIN…

Sinä supermarketseikkailija! Tämä kirja on juuri sinulle! (KIRJA-ARVONTA!)

susu

Kirja saatu pressinäytteenä

Joko moni teistä on kotiuttanut tämän kirjakaupan uuden helmen: Olli Postin Supermarket Survival, Rakkaudesta ruokaan ja hyvinvointiin -kirjan? Olli lähetti arvostelukappaleet kirjasta meille, joten pääsin hotkaisemaan kirjan heti sen meille saapuessa, ja onneksi hotkaisinkin, sillä nyt pääsen sitä teille hehkuttamaan! Tämä kirja jos mikä on hehkuttamisen arvoinen!

Joillekin Olli Postin nimi on tuttu, mutta jos ei ole, niin siitä ei ole haittaa – rakastut varmasti tähän kirjaan siitä huolimatta! Olli Posti on terveys-, hyvinvointi ja -biohakkeripiireistä tuttu – hän on jo vuosia tehnyt ruohonjuuritason työtä sinnikkäästi sen eteen, että suomalaiset alkaisivat syömään terveellisemmin ja herkullisemmin. Niin, luit oikein: terveellinen ja herkullinen ruoka eivät missään nimessä sulje toisiaan pois! Ja tämä onkin yksi kantava ajatus Supermarket Survival -kirjassa.

Kenelle Supermarket Survival -kirja sopii?

Supermarket Survival eli lempinimeltään SuSu -kirja sopii ihan jokaiselle, joka hankkii ruokaa jostakin itselleen, perheelleen tai työkseen! Kirjassa Olli kertoo, mikä on hänen tarinansa (hän on mm. parantanut ruokavaliolla MS-tautinsa!) ja miten hän on etsinyt vuosikausia tietoa ravitsemuksesta. Ollia kutsutaan ainakin tietyissä piireissä ravintoguruksi, ja valtavasti tietoa hänellä onkin laajasti eri ravintoasioihin liittyen! Nyt Ollin tieto on nyt kiteytetty ja helposti saatavilla tässä kirjassa.

Jokaisen ihmisen olisi hyvä miettiä, että miksi syö sitä, mitä syö. Jokaisen ihmisen kannattaisi miettiä ruuan alkuperää, ruuan vaikutuksia kehoon ja mieleen ja myös oppia kuuntelemaan kehon ja mielen viestejä, mitä tulee ruokailuun ja mielitekoihin. Olli opastaa tässä prosessissa, olet siis tuettu! 🙂 Kirjassa on kätevästi jaoteltuna eri osiot: voit valita lukevasi vain esimerkiksi lihasta, maidosta tai mausteista. Tai sitten voit ahmaista minun tapaani koko kirjan hetkessä kannesta kanteen!

Miksi tämä kirja kolahti minulle?

Miksi minä tykkäsin kovasti tästä kirjasta? Kirja on ensinnäkin herkullisen näköinen, visuaalisesti nätti! Kirja on samaan aikaan helppo lukea, mutta todella informatiivinen. Kirja on selkeä ja jopa käytännöllinen: sivujen reunassa on tilaa omille muistiinpanoille ja kirja on juuri käteen sopivan kokoinen. Kirja on kattava teos ja ehdottomasti plussaa siitä, että eri tuotemerkit on kirjoitettu rehellisesti kirjaan, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin valossa. Luulen, että moni lukija saa huikeita vinkkejä hyviin tuotemerkkeihin!

Itselle kirjan asiasisältö oli jotakuinkin tuttu ja olin jo samat asiat opiskellut ennen kirjan lukua muualta. Ollin kirjassa esitetyistä tuotesuosituksista voinen karkeasti arvioida, että 98% oli jo meidän perheen käytössä. Tykkäsin kuitenkin lukea kirjaa, sillä se kokosi kaiken tiedon niin kivasti yhteen, että itsellenikin piirtyi mieleeni hyvä punainen lanka syömisestämme – ja varmistui se asia, että hyvin oikeilla jäljillä olemme! Ja kyllä, myös muutaman uuden kiva nippelitiedon kirjasta mieleeni painoin 🙂 Niitä jaan varmasti instassani jossakin vaiheessa!

susu

Ollin periaatteet syömisestä, ruuasta ja ravinnosta ovat aina kolahtaneet minulle ja itse asiassa olen monesti blogiinkin kirjoittanut näistä samoista aiheista. Minä en ole ikinä laihduttanut, meillä herkutellaan ihan joka päivä (ja jos vaan mahdollista, niin ihan joka aterialla), meillä mietitään sitä, mitä tekee mieli (ei sitä, mitä ”pitäisi” ravintosuositusten mukaan syödä) ja meillä keskitytään hyvinvointiin (ei esimerkiksi ulkoisiin muutoksiin kehossa). En myöskään tahdo mitään raudankovaa itsekuria syömisen suhteen, vaan tahdon iloisesti syödä juuri sitä, mitä tekee mieli ja kuunnella kehon nälkää. Jotakuitenkin Olli puhuu samoista teemoista kirjassa, mutta toki omalla tyylillään ja omin sanankääntein. Olli puhuu esimerkiksi ”rakkausruuasta” – tuon ja monien muidenkin termien kattavat selitykset löydät kirjasta!

Olen siis hyvin onnellinen, kun tällainen mahtava kirja on nyt markkinoilla, jossa ei todellakaan kannusteta dieettaamiseen, tiukkoihin kana-parsakaali-maitorahka-ruokavalioihin ja jossa sanotaan ääneen se, että ruuasta saa nauttia – ihan joka aterialla! Supermarket Survival -kirjan avulla nappaat kaupasta juuri sinulle sopivat ja sinun mielihalujesi mukaiset ruuat, kuitenkin niin, että ne tukevat sinun hyvinvointiasi parhaalla mahdollisella tavalla 🙂 Ja pelätä ei kannata: kirja ei siis ole mikään biohakkereille suunnattu adaptogeenien vertailuteos, vaan siinä mietitään, mikä leipä, jätski ja limppari olisivat ne juuri sinun jutut 😉

Arvonta

Sitten lopuksi teille kiva osuus: sain myös tänne blogin puolelle arvontaan yhden kappaleen kirjaa! Jos siis olet blogini lukija (esimerkiksi blogit.fi kautta tai bloglovinin kautta, joihin muuten vasta päivitin tämän uuden osoitteen), niin heitäppä kommentti alas kertoen, mitä kautta blogiani seuraat ja kerro, mitä mieltä sinä olet: voiko terveellisellä ruualla herkutella? 🙂 Arvonta on käynnissä 25.2.2019 klo 21 asti. Ilmoitan voittajan kommenttiin ja olen häneen yhteydessä. Kirja lähtetetään postitse. Onnea arvontaan!

susu

// Emmi

seuraa myös: IG @skribentti / FB ReadySteadyFlow

Follow my blog with Bloglovin