Hae
Ready Steady Flow
Kaupallinen yhteistyö

Nepsy-valmentajakoulutus: askel kiehtovalle epävarmuusalueelle

Kaupallinen yhteistyö: KirsiConsulting

Toinen NEPSY-valmentajakoulutuksen lähiopetusjakso on opiskeltu ja siihen liittyvät ryhmä- ja yksilötehtävät tehty ja harjoitteluvalmennusta jatkettu onnistuneesti. Jes, nyt tuntuu, että olen jotenkin päässyt opiskelun makuun, vaikka aikamoista palapelittämistä arki onkin, eikä selkeitä opiskeluaikoja kalenteristani välttämättä löydy. Opiskelen, kun siihen tulee tilaisuus. Mutta sitten kun saan opiskella, niin opiskelu tuntuu todella mielekkäältä, ei lainkaan puurtamiselta. Ja syykin on selvä: janoan tietoa juuri näistä aiheista ja on mahtavaa oppia koko ajan uutta! Pidän mielessäni joka päivä sen, miksi opiskelen ja mihin tulen oppejani soveltamaan. Näin opiskelu ei tunnut ”irralliselta” asialta arjessani. Tiedän, että tästä opiskelusta on niin paljon hyötyä sekä työni kannalta että ihan koko muunkin elämän kannalta! Motivaatio opiskella on siis korkea!

AIKAISEMMAT NEPSY-TEKSTIT:

TULEVAN VUODEN HUIPPUJUTTU: MINUSTA TULEE NEUROPSYKIATRINEN VALMENTAJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ORIENTOITUMISTA JA ERILAISIA OPISKELUMUOTOJA

Toinen lähiopetusjakso: ratkaisukeskeisyyttä ja tietoa neuropsykiatrisista häiriöistä

Astelin toiseen lähiopetusjaksoon luottavaisin mielin: Tiesin, että kun porukka on hyvä ja opetus laadukasta, niin päivät tulevat olemaan huippuja! Ja olin oikeassa. Ensimmäinen lähiopetuspäivä aloitti ratkaisukeskeisyyden käsittelyn. Kävimme läpi ratkaisukeskeisyyden periaatteita ja menetelmiä. Tutuksi tulivat perusteet, historia, taustateoriat ja taustaolettamukset. Opettajamme Jenni veti myös ensimmäisen ryhmätyönohjauksen, jonka seuraaminen oli supermielenkiintoista. Teimme myös harjoitteen, joka stimuloi eri aisteja ja alitajuntaa hommiin.

Tykkään siitä, että opiskelu on monipuolista. Olen sen tyylinen, että ehkäpä jaksaisin kalvosulkeisia vaikka sen 8 tuntiakin putkeen, jos vaan pääsisin välillä jaloittelemaan. Mutta jos miettii optimaalista oppimista, niin kyllä se tarkoittaa sitä, että eri aisteille annetaan ärsykkeitä ja niitä pästään käyttämään koulutuspäivän aikana monipuolisesti. Koen myös oppimista tehostavana asiana sen, että välillä päästetään etuaivolohko vapaalle ja annetaan ajattelulle tauko ja suodaan alitajunnan hoitaa hommat. Yleensä tehtävät, joita tehdään ajattelu taka-alalla, nostaa pinnalle voimakkaitakin tunteita. Ja voimakkaat tunteet taas sitovat oppimista aivoihin tehokkaammin. Joten jos näin ajatellaan, niin vahvoja muistijälkiä saamme me tätäkin kautta opiskelupäivinä. Harjoitteet, joita kokeilemme, ovat myös hyvää lisää harjoituspankkiimme meidän opiskelijoille! NEPSY-valmennus on siitä kivaa, että siinä voidaan ihan hyvin soveltaa musiikkia, piirtämistä ja muita luovia keinoja. Kun itse pääsee harjoitteita tekemään ja toteamaan ne toimiviksi, on suurempi todennäköisyys sille, että niitä käyttää myös asiakastilanteissa asiakkaalle.

NEPSY

Harjoitus, jonka teimme.

Ensimmäisen päivän ratkaisukeskeisyyden opit saivat minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että ratkaisukeskeisyys on minun juttuni! Kun ryhmässä pohdimme ratkaisukeskeisyyden ja ongelmakeskeisyyden eroja, niin pääsimme tällaiseen tiivistykseen:

”Kun ollaan ongelmakeskeisiä, niin ongelmiin jäädään usein jumiin, mutta kun ollaan ratkaisukeskeisiä, niin katsotaan tulevaisuuteen ja luodaan tavoitteet. Ongelmakeskeisyys painaa itsetuntoa alas, ratkaisukeskeisyys tuo toiminnan toteuttamisen helpommaksi ja nostaa itsetuntoa. Ongelmia voidaan vain luetella, mutta ratkaisukeskeisyydessä on oltava läsnä, jotta se onnistuu. Ongelmakeskeisyys on helpompaa, ratkaisukeskeisyys vaatii myös työntekijältä enemmän. Jos ongelmakohtiin jäädään kiinni, tavoitteita ei välttämättä saavuteta niin helposti. Ratkaisukeskeisyydessä tavoitteet luodaan portaiksi, jotta asiakas saisi useammin onnistumisen kokemuksia ja etenisi kohti päätavoitetta pikkuhiljaa.”

NEPSY

Kurssiin liittyvää materiaalia.

Minun mielestäni me tavoitimme pohdinnan avulla hyviä pointteja, jotka pätevät ihan arkielämäänkin. Ratkaisukeskeisyyden ei todellakaan tarvitse rajoittua vain työntekoon, vaan sitä voi ja kannattaakin soveltaa ihan kaikkialla! Toimii, sanon minä!

Toisena lähiopetuspäivänä syvennyimme lastenpsykiatrian erikoislääkärin Anita Puustjärven luennoissa ADHD:hen ja muihin neuropsykiatrisiin oireyhtymiin lapsuudessa ja nuoruudessa. Yleisten tietojen lisäksi kävimme läpi melko tarkasti diagnostiikkaa ja hoitomuotoja. Saimme tietoa aistitoiminnan käsittelyn vaikeuksista, tic-oireista, Touretesta ja autisminkirjon häiriöistä. Tämä päivä oli ehdottoman tärkeä koulutuksen kannalta! Näiden tietojen avulla voimme sitoa kaikkia oppimiamme tietoja yhteen ja ymmärrämme asiakasta paremmin.

Mutta sitten se epävarmuusalue

Kirjoitin pääotsikkoon askeleen ottamisesta kiehtovalle epävarmuusalueelle – mutta mitä oikein tarkoitin sillä? Oikeastaan tähän asti en ollut kokenut mitään suuria ahaa-oivalluksia, kuten viime tekstissä kerroinkin, vaikka paljon olinkin oppinut uutta. Nyt sitten erään kurssikirjan kautta tuli roppakaupalla näitä ahaa-elämyksiä. Ja kirja oli Michael Whiten kirjoittama Karttoja narratiiviseen työskentelyyn. Tuo monisatainen kirja heitti minut iloisesti omalle epävarmuusalueelleni. Aloin kysymään itseltäni: ”Osaanko tarpeeksi kohdatakseni asiakasta oikein?”, ”Mitä jos en osaakaan valita oikeanlaista narratiivista tapaa asiakastilanteeseen?”, ”Mitä hienoa ja merkityksellistä voikaan mennä ohi, jos valitsen väärin?”, ”Osaanko johdattaa asiakasta oikeilla kysymyksillä hänelle hyödylliseen suuntaan keskustelussa?” ja paljon muuta!

Voin kertoa, että pienen ahdistuksen lisäksi hymyilin! Koulutus tähän asti oli antanut minulle riittävästi tietoa, jotta pystyin omaksumaan kirjan kunnolla. Ja kirja kun oli yhden alan pioneerin kirjoittama ja täynnä timanttista tietoa, niin oman asiantuntemuksen kartuttamisen halu lisääntyi potenssiin sata! Wau, mitä kaikkea voinkaan oppia! Miten mahtavia työvälineitä voinkaan käyttää asiakkaita kohdatessa! Ja jopa omassa arjessa! Ja mitä kaikkea tuleekaan loppukoulutuksen aikana eteeni!

NEPSY

Kurssilla käytettävää materiaalia.

Huomaan, että koulutuksen kokonaisuus on tarkkaan mietitty ja että tietyssä vaiheessa käsitellään tiettyjä asioita niin, että osaaminen syventyy sopivasti – ei liian hitaasti eikä liian nopeasti.

Hyvillä mielin siis kohti seuraavaa lähiopetusjaksoa 🙂

// Emmi

KirsiConsultingin sivuille pääset tästä: KLIK!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS: IG: @emmianniinajansson / @readysteadyflowblog

Haluatko tietää, mikä on Mika Poutalan, Hjallis Harkimon ja Tuukka Temosen elämän rohkein teko?

täysii

Täysii-tiimi ja puhujat. Kuva: Jouni Ranta

Yksi marraskuun parhaista päivistä on taas takana päin, kun Täysii-seminaari on koettu! Jo kolmatta vuotta peräkkäin olin Täysii-tiimissä mukana järjestämässä semmaa. Tänä vuonna seminaarin aiheena oli rohkeus. Koska mikitän puhujat lavalle, oli minulla hyvin aikaa jutustella lavalle kipuajien kanssa. Tänäkin vuonna kysyin kaikilta puhujilta saman kysymyksen. Tällä kertaa se oli: Mikä on rohkeinta, mitä olet elämässäsi tehnyt? Lukaise alta vastaukset, joita ovat kertomassa olympiapikaluistelija Mika Poutala, kirjailija Anna Taipale, filosofian tohtori Harri Gustafsberg, kirjailija Tara Lange, vihakouluttaja Jari Koponen, onnellisuusvalmentaja Auli Malimaa, arvostrategi Jaana Villanen, verkkovalmennusyrittäjä Petri Hiissa, mentaalivalmentaja Jaana Hautala, liikemies Hjallis Harkimo, uravalmentaja Riikka Pajunen ja ohjaaja Tuukka Temonen.

täysii

Takahuone-elämää. Minä mikitän juontaja Satu Kotosta. Kuva: Maarit Eklund

Mikä on rohkeinta, mitä olet elämässäsi tehnyt?

Harri Gustafsberg: En tiedä, sillä siinä hetkessä, kun on tekemässä jotakin rohkeaa, sitä ei välttämättä tiedä, että kuinka rohkea teko se onkaan.

Riikka Pajunen: Kun olen kuorinut ne naamiot, joita elämän aikana itselle on tullut luotua ja kun olen uskaltanut kohdata itseni sellaisena kuin olen.

Tuukka Temonen: Kun liityin Apulantaan täysin soittotaidottomana.

Täysii

Tuukka Temonen. Kuva: Maarit Eklund

Jaana Villanen: Kun uskallan kohdata peilikuvani joka aamu tyytyväisenä.

Auli Malimaa: Kun opiskelin puheterapeutiksi, ja kävelin tuolloin kahdella kainalosauvalla, niin uskalsin valita harjoittelupaikakseni vaikeimman mahdollisimman: lasten neurologisen osaston.

Hjallis Harkimo: Kun purjehdin yksin maailman ympäri.

Täysii

Hjallis Harkimo. Kuva: Maarit Eklund

Jaana Hautala: Kun uskalsin opetella pysähtymään ja päästin irti täydellisyyden tavoittelusta. Kun lähdin rakentamaan kokonaan uutta uskomusjärjestelmää itselleni. Kun tajusin, että on lupa olla keskeneräinen ja mokata, on lupa kantaa häpeää.

Tara Lange: Kun menin toisen kerran naimisiin eli sitouduin uudestaan rakkauteen.

Täysii

Tara Lange. Kuva: Maarit Eklund

Jari Koponen: Kun uskalsin mennä terapiaan.

Anna Taipale: Kun olen lakannut fiksaamasta, parantamasta, eheyttämästä itseäni. Tämän avulla pääsin tilaan, jossa voin rakastaa itseäni juuri tällaisena rupelona, kaikkine tunteitteni kera.

Mika Poutala: Kun vein perheen toiselle puolelle maapalloa asumaan.

Täysii

Mika Poutala. Kuva: Maarit Eklund

Ensi vuonna voimaa!

Ensi vuoden teema on voima, ja sielläkin voi nähdä mahtavia puhujia lavalla. Puhumaan pääsevät näyttelijä Kirsti Kuosmanen, hyvinvointivalmentaja Nanna Karalahti, vuorikiipeilijä Lotta Hintsa, pääkonsuli Kalervo Kummola, Hidasta Elämää -sivuston perustaja Pequ Nieminen, mediapersoona Wallu Valpio, kansanedustaja Veikko Vallin, pyörätuoliextremen pioneeri Aleksi Kirjonen, kirjailija Noora Lintukangas, mielenvalmentaja Varpu Hintsanen, verkkovalmennusyrittäjä Petri Hiissa sekä valmentaja Eveliina Mäntykangas.

Täysii

Oletko sinä käynyt Täysii-seminaarissa? Aiotko mennä ensi vuonna?

// Emmi

SINUA VOISI KIINNOSTAA MYÖS:

HALUATKO TIETÄÄ, MIKÄ ON OLLI LINDHOLMIN, TONI NIEMISEN JA TOMMY HELLSTENIN MIELESTÄ TÄRKEINTÄ ELÄMÄSSÄ?

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog