Hae
Ready Steady Flow

Käynnissä oleva jännitysnäytelmä: Eheytyvätkö yömme?

Tuosta äitien ja isien vakkarikahvipöytäkeskusteluaiheesta – nukkumisesta – tulin minä tänään teille kertomaan. Tulin kertomaan meidän tämän hetkisestä vaiheesta (kaikki kun ovat niitä vaiheita koko ajan lapsiperheessä…). Ja ehkä sanasen väsymyksestä.

Meidän unihistoria

Meidän unihistoria ei ole valoisa. Meillä on 8-vuotias entinen refluksikko-allergikko-astmaatikko, joka valvotti meitä ensimmäiset vuodet niin hajalle, niiiiiin hajalle. Heräsimme yli vuoden noin 40 kertaa yössä, ja sen jälkeen vielä vuoden vähän vähemmän, kunnes vaivat sen verran helpottuivat, että pääsimme nukkumaan parin tunnin pätkiä yössä.

Vuosi nukuttiin, ja sitten me hullut onnekkaat halusimme ja saimme toisen lapsen. Hän valvotti meitä myös ensimmäiset kaksi vuotta monia kymmeniä kertoja yössä heräten. Hän kärsi myös samoista vaivoista kuin esikoinen.

nukkuminen

Tässä välissä taas reilu vuosi nukuttiin, kunnes perheemme onnekkaasti ja hyvin toivotusti täydentyi vielä yhdellä huonosti nukkujalla. Rakas kuopuksemme (nyt 1v9kk) ei kuitenkaan ole millään tavalla sairas, hän on vain herkkäuninen ja vähäuninen.

Kuopuksemme on vähä- ja herkkäunisuutensa lisäksi kiintynyt minuun ihan valtavasti, sillä hänen ollessaan yksivuotias mieheni aloitti työpaikassa, jonka takia hän matkustelee joka toisen viikon ulkomailla. Kuopuksemme kiintymys isäänsä alkoi heti yksivuotissynttäreiden jälkeen hapertua, – ja kiintymys minua kohtaan vahvistua.

Mitä jouluna tapahtui

Mies jäi ensin kotiin etätöihin ja siitä lomalle joulukuun alussa. Tammikuun etätyöjakson jälkeen hän jatkaa matkustelua vasta vähän tammikuun puolen välin jälkeen. Eli kuopuskin alkoi taas joulukuussa tottua isäänsä, jes! Siitä huolimatta minä olen ollut kuitenkin aina ykkönen, kaikkiin tilanteisiin.

Kun mies aloitti joulukuun lopussa loman, minä sain kummallisen, ehkä stressin purkautumisesta johtuneen yhden illan kuumeen. Olin niin kipeä tuon yhden illan, etten voinut nukkua kenenkään vieressä. Lähdin siis vierashuoneeseemme nukkumaan ja parantumaan. Tuolloin imetys ja kaikki vähäinenkin hipaisu iholleni kauhistutti. Mies joutui siis pärjäämään kuopuksen kanssa kaksin makuuhuoneessamme. Pärjäsihän hän, vaikka kuopus itki perääni, huusi äitiä ja raivosi.

nukkuminen

Seuraavat muutamat yöt menimme normaalisti, perhepedissä, kuopuksen nukkuessa normaalin levottomasti. Yleensä hän siis nukahtaa joko suoraan meidän sänkyymme tai omaan sänkyynsä meidän sängyn viereen. Yöt menevät ”hulinoidessa” enemmän tai vähemmän. Hän siis saattaa herätä tukkoiseen nenään, omaan tai muun yskään, siihen, kun isoveljet tulevat nukkumaan patjoille huoneen lattialle keskellä yötä tms. Hän turvautuu minuun ja haluaa olla lähelläni, myös yöllä. Minulle läheisyydellä ei ole mitään ongelmaa, se on oikeastaan ihanaa, mutta jos kieppuminen ja heiluminen ei ota rauhoittuakseen moneen tuntiin, niin sitten menee omaa uniaikaa ihan älyttömästi. Imetyskertoja ei välttämättä ole tullut öisin kuin muutama, mutta muuhun hälinään menee uniaikaa.

Pari yötä mentiin siis normaaliin tapaan, kunnes meille rantautui vatsatauti, ja minä kärsin siitä niin pahasti yhden yön, että koin parhaakseni paeta taas vierashuoneeseen nukkumaan ja jättää mies makkariimme kuopuksen kanssa. Onneksi menin, sillä olin niin kipeyshoureissa koko tuon yön! Kuitenkin kuopus itki ja huuti äitiä taas kuten kuumeyönäkin….

nukkuminen

Siitä se idea sitten lähti: kaksi yötä oltiin jo kokeiltu ilman äitiä pakosti, niin menisikö vielä pari kolme viikkoa niin, että vain isä olisi kuopuksen kanssa makkarissa? Rauhoittuisivatko yöt ollenkaan? Olihan isä jo ollut kuukauden kotona, joten kuopus oli jo hieman taas tottunut isäänsä, ja tulisi vielä kolmisen viikkoa olemaan. Miten käy? Alkaako kuopus nukkumaan nyt täydet yöt?

Mitä isä tekee yöllä

En siis koe, että meillä niinkään ollaan suorittamassa unikoulua, mutta ainakin nyt kokeilua, että selvitäänkö ilman äitiä yöt, ja rauhoittaako se kokonaisuutta. Yöllä, jos ja kun kuopus herää, niin isän keinot rauhoittaa kuopusta ovat silitys, rauhallinen puhe, syli, takaisin sänkyyn laskeminen jne. Tätä saattaa siis kestää sen pari tuntia, sama kuin hulinat yöllä silloin, kun minä olen samassa huoneessa myös. Nyt vaan mies on hoitanut ne ja tyystin ilman tissiä 😉

Minulleko on siis suotu läpi yön nukkuminen? Jep, mutta sitä ei ole kertaakaan tapahtunut, joskus keskiraskaudessa viimeksi kaksi vuotta sitten…. Ensinnäkin minua stressaa kuopuksen huuto niin paljon, että sen hiljennyttä olen valveilla vielä tunnin, pari… Toisekseen, vaikka minulla on korvatulpat, kuulen puolet huudoista niiden läpi ja herään niihin. Ja toinen puolet heräämisistäni tapahtuu niin, että en tiedä, mihin herään. Otan korvatulpat pois – ja kappas, kuulen, kuinka kuopus on myös hereillä. Viisaita nämä äitien kehot, etten sanoisi! Vaistoavat lapsen hädän, vaikka eivät kuulekaan sitä.

yksi yö aikaa jäljellä

Mies lähtee huomenna ensimmäiselle reissulleen, ja sitten se on tehty tämä kokeilu. En ole enää ollenkaan varma, että miten tämä päättyy… Kuopuksemme on nyt kolme viikkoa ikävöinyt minua öisin. Välillä on ollut öitä, että hän ei ole herännäyt kuin muutamia kertoja vain pieneen ääneen. Mutta sitten on ollut ihan viime öinäkin vielä niitä kohtauksia, joissa hän raivoaa äitiä paikalle… Onneksi hän ei koko yötä huuda, vaan suostuu sitten mieheni viereen sänkyyn nukkumaan pienten venkslailujen jälkeen.

Meillä ei siis missään nimessä ole sydäntä ”lapsi omaan huoneeseen omaan sänkyyn ja ovi kiinni ja se avataan vasta aamulla, tapahtui mitä tapahtui” -unikouluun. Varsinkin, kun tiedämme, että lapsi on kokenut erilaisen ero-yhteenpalaamis-ero-kuvion miehen kanssa, niin emme tahdo sotkea kuviota enää millään vähänkään hylkäämisen kaltaisilla kuvioilla yöllä. Haluamme opettaa lapsemme nukkumaan, mutta emme kylmästi, vaan läsnäollen ja omalla esimerkillä. Annamme lapsen päättää, nukkuuko hän omassa vai meidän sängyssä (meille on ihan sama kumpi) ja toki teemme tarvittavat toimenpiteet (esim. nenän niistot), mutta muuten emme tietenkään piristä lasta.

nukkuminen

Tällä hetkellä, kun kokeilua on takana jo kohta kolme viikkoa ja edessä enää yksi yö, niin tiedämme,  että tämä kuopuksen hulinointi ei ole liittynyt minun läsnäoloon, sillä sitä ilmenee siis edelleen! Katsotaan, mitä tapahtuu, kun palaan takaisin hänen kanssaan nukkumaan, kun mies lähtee matkalleen maanantaina!

Tämä kokeilu kannatti nyt kuitenkin tehdä, sillä seuraava mahdollisuus onkin sitten varmaan miehen kesälomalla, elokuussa… Siinä välissä mitään mullistuksia emme arkeemme voi tehdä, niin stressaavaa miehen jatkuva lähtö ja paluu on lapsille. Mutta tulipa nyt kokeiltua, heh! Eikä voi sitten sanoa, että ei oltaisi tälle väsymykselle ja öille tehty mitään…

nukkuminen

Pienenä faktana loppuun voin kertoa, että siskoltani lainassa olevalla Suunnolla kun olen mittaillut marraskuusta asti nukkumisiani, niin esim. tuo marraskuu oli sellainen, että olin sängyssä 8-9 tuntia joka yö, mutta nukuin vain 3-4 tuntia, syvää unta oli tuolloin yleensä 0-15 minuuttia. Että sellaista yöhulinointia! Nyt sentään tämän vierotuksen aikana olen nukkunut 7 tuntia yössä, ollen sängyssä tuon saman määrän kuin marraskuussa. Eli edes jotakin hyötyä tästä kokeilusta on ollut, onneksi!

Meidän perheessämme myös asuu seitsemän vuotta uniergomian kanssa työskennellyt tyyppi, joten sinällään nukkumiseen liittyvät kaikki muut seikat ovat kunnossa. Tiedämme myös kahden sairaan lapsen kasvatuksen jälkeen, että kuopuksemme ei hyvinkään todennäköisesti ole sairaudesta oireinen ja sen takia nukkuisi huonosti.

Nyt on teidän vuoronne vuodattaa teidän tarinanne tai antaa vinkkejä tai mitä tahansa! Olkaa hyvät, kommenttiboksi on teidän!

// Emmi

SEURAA MYÖS: IG: @skribentti / fb: Ready Steady Flow

Näistä säännöistä meillä ei lipsuta!

Tämä postaus keskittyy kasvatusaiheeseen. Mistä säännöistä meillä ei lipsuta, mitkä koemme tärkeiksi? Tietenkin listaan voisi ihan ensimmäiseksi kirjoittaa tärkeimmän, eli ”Meillä ei saa vahingoittaa toista eikä itseään”, mutta luulen tai ainakin toivon, että se on jokaisessa perheessä myös tärkein sääntö, siksi se ei ole mielenkiintoinen tässä listassa. Tähän listaan laitan sellaisia sääntöjä, jotka ehkä eri perheissä tehdään eri tavalla. Poissuljen tästä myös muut turvallisuuteen liittyvät ”perussäännöt”, kuten että lääkekaappi kuuluu vain aikuiselle jne.

perhe

Meidän perheen sääntöjä

Kädet pestään heti, kun tullaan kotiin, kun aletaan valmistamaan ruokaa ja vessassa käynnin jälkeen, aina. Ihan aina.

Vessanpönttö vedetään niin, että kansi on alhaalla.

Meillä ei sallita kännyköitä tai pädejä ruokapyödässä ruokaillessa. (Esimerkiksi leffan katselut sohvalla syömisineen tai herkkujen napostelu omassa huoneessa kaverin kanssa spotifyta kuunnellen ovat sitten eri juttu.)

Meillä jokainen osallistuu ikätasonsa mukaan kotitöihin. Omien huoneiden siivoamisten lisäksi lapset muun muassa hoitavat tiskejä ja pyykkejä kanssani.

Ruokalautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi sillä ruokailulla, jos ei jaksa. (Yleensä se tyhjenee sitten seuraavalla ruokailulla.)

Ketään ei pakoteta nukkumaan yksin, vaan vanhempien makuuhuoneeseen saa tulla: sänkyyn tai patjalle sängyn viereen.

Kotona kännykällä/pädeillä/pleikalla pelaaminen tapahtuu aina vanhempien luvalla (ja kavereilla toivottavasti aina heidän vanhempiensa luvalla).

Meillä ei saa kiroilla. (Onneksi tämän kanssa ei ole vielä 8 vuoden äitiyden aikana tullut kertaakaan ongelmia.)

Pyöräillessä käytetään kypärää ja pimeällä heijastinliiviä.

Lapset saavat valita arkivaatteensa; juhlavaatteisiin me puutumme, jos on tarve.

Hiuksiin ei laiteta synteettistä väriä alaikäisenä. (Koska kasviväritkin ovat nykyään jo niin laajasti saatavilla.)

Sängyillä ja sohvilla ei pompita.

Lapset saavat itse valita harrastuksensa.

Keskustelu on tärkein

Tällaisia juttuja. Tämä lista ei nyt ole mitenkään kattava (vaan oikeastaan aika summassa mieleen juolahtavia asioita) eivätkä asiat missään tietyssä järjestyksessä. Koen, että ollaan aika monessa asiassa ”lepsuja”, ja halutaan opettaa lapsille, että keskustelu on aina ykkösjuttu, mikä tehdään, jos säännöistä ollaan eri mieltä. Pyritään siihen, että kiristys, lahjonta ja uhkailu olisivat vähemmistönä kasvatustavoissamme. Tietyissä asioissa olemme tietenkin jämäköitä, mutta keskustelulla ja asioiden perustelulla päästään todella monessa asiassa pitkälle. Meillä ei siis ole esimerkiksi tiettyä ruutuaikaa, minuutin tarkkoja ruoka-aikoja, ei tiettyä siivouspäivää, ei vain yhtä nukkumaanmenoaikaa ja pojille annetaan aina kun mahdollista vaihtoehtoja, joista valita.

Keskustelemme paljon ja pyrimme vaikuttamaan siihen, että he ajattelisivat itse, eivätkä vain ”tottelisi” meitä. Meillä voidaan käydä kylvyssä vaikka kaksi kertaa päivässä, käyttää lököpäivinä yökkäreitä koko päivä ja niin edelleen… Toivomme, että lapsemme saavat kokeilla luovuuttaan niin monimuotoisesti kuin vain haluavat ja siinä laajuudessa, että se ei haittaa liikaa koko muun perheen elämää. Esimerkiksi harrastusmäärää ei ole rajattu, vaan pojat saavat kokeilla paljon erilaisia harrastuksia, jotta sitten löytäisivät oman juttunsa niiden joukosta.

Nyt minua kiinnostaa tosi kovasti, että millaisia sääntöjä teillä on, joista ette lipsu? Hei kertokaa siis! Tässä alla tai sitten omassa postauksessa, jos bloggaatte 🙂

// Emmi