Hae
Ready Steady Flow

Ajatuksia alkavasta yhteisestä lomastamme

loma

Meidän perheen yhteinen kesäloma alkoi NYT! Jippii! Tähän asti tätä kesää vain minä olen lomaillut lasten kanssa (jos siis hoitovapaalla olevan ja sivutöitä tekevän voi sanoa lomailevan 😉 )

Viime kesänä meillä ei yhteistä varsinaista lomaa ollut ollenkaan miehen työpaikan vaihdoksen takia. Nyt meillä sentään on parisen viikkoa kesällä yhteistä lomaa, ja se tuntuu aika luksukselta 🙂 Mitä kaikkea sitten ajattelimme tehdä? Suunnitelmia on tällä hetkellä kolme: käydä mökillä, nähdä ystäviä ja viettää isompien poikien yhteissynttäreitä. Eikös siinä ole jo aika kivasti tekemistä? Tottakai lomaan sisältyy aimo annos herkullista ruokaa, kuten meillä aina arkeenkin sisältyy. Toivottavasti pääsemme myös vaeltamaan yhden päivävaelluksen ja saamme uida paljon! Muu suunnitellaan sen mukaan, mitä mieleen tulee… Olemme kyllä harkinneet Linnanmäkeä, Särkänniemeä, Tykkimäkeä, Lappiin lähtöä, ja jep – jos rehellisiä ollaan, niin vilkuiltiin kyllä myös äkkilähtöjä ulkomaille, kun katsottiin tulevaa säätä… En tiedä, toteutuuko näistä mikään. Voi olla, että ei. Ja ainahan on varsinaisen loman jälkeen vielä kesäviikonloppuja aikaa tehdä yhdessä juttuja, kuten tähänkin asti olemme tehneet!

Pari sanaa somelomista

Loma ei ehkä näy blogissa hiljaisuutena, vaan pyrin ainakin pari postausta saada loman aikana tänne kirjoiteltua. Myöskään somesta en ota mitenkään erityisesti lomaa, vaikka olenkin sen kannalla, että someloma on oikein hyvä ratkaisu ihmisille, jotka somea paljon käyttävät. Itse en lue itseäni somen aktiivikäyttäjäksi, sillä saattaa hyvinkin olla, että somessa viettämäni aika arkenakin on normaalisti vain muutamia minuutteja päivässä. Minä voisin hyvin elää ilman somea, enkä koe olevani lainkaan addiktoitunut siihen. Siksi erityisiä lomia en aio somesta ottaa. Ne tulevat itsestään. Saattaa mennä päivä, parikin, kun face ja insta pysyvät kiinni.

Vaikka tykkään somesta monestakin syystä (inspiroituminen, vertaistuki, tiedon saanti, kauniit kuvat…), niin en koe tarpeelliseksi kertoa kaikkea somessa enkä halua poikien takia olla montaakaan kertaa päivässä kännykällä heidän nähden. Jos meillä käy vieraita, niin en ole ensimmäisenä kännykkä kädessä siitä muille kertomassa. Me keskitymme silloin vieraisiin. Jos olemme perheen kesken jossakin, niin ei minulla ole ensimmäisenä mielessä kertoa siitä somelaisille. Instassa oleva materiaali meidän elämästämme (vieraat, ajatukset, käymämme menot) on ehkä luokkaa 1-5% kaiksesta elämästä. Halusin tämän aiheen nostaa nyt tässäkin esille, sillä paljon puhutaan siitä, että bloggaajat ja muut somealan vaikuttajat jakavat koko elämänsä someen. Varmasti on niitäkin, joiden lähes jokainen liike ja kyynel ja naurun tyrskähdys on seurattavissa somessa, mutta minun kohdallani tämä ei pidä paikkaansa. Joka tapauksessa, jotakin jaan lomallakin someen, enkä kokonaan vetäydy, joten nähdään lomalla sielläkin! Ja varmasti myös täällä blogissa muutamaan otteeseen ainakin 🙂

Syy siihen, miksi olen jakanut niin vähän

Menneinä vuosina olen jakanut hyvin varovasti somessa tietoa koskien esimerkiksi lomiamme. Ja syy tähän on ollut selkeä (edellä mainittujen lisäksi): Seitsemän vuotta sitten asuntoomme murtauduttiin, kun olimme viettämässä kaksivuotishääpäiväämme eri kaupungissa. Ja kaiken lisäksi emme edes olleet tästä poissaolosta kertoneet mihinkään somekanavaan, vaan murtautujat olivat haistelleet poissaolomme muutoin!

Asuimme tuolloin rivitalossa päätyasunnossa. Päädyn jälkeen oli vain metsää, mutta toisessa suunnassa kyllä oli asutusta vaikka millä mitalla! Meidän tuuletusikkuna oli murrettu (ja siitä siis menty sisään) ja tavaraa viety, muun muassa läppärini. Kaikki paikat oli tongittu ja revitty auki ja pyykkitelineet kaadettu. Tästä toipuminen vei kauan ja pitkään olenkin hakenut turvallisuuden tunnetta ja kodin turvaa takaisin. Tuohon asuntoon emme pystyneet enää jäämään, vaan muutimme muualle muutamien kuukausien päästä murrosta. Ensimmäinen askel toipumiseen muuton lisäksi oli se, että poliisi sai kiinni varkaat ja sain läppärini takaisin (muita tavaroita emme saaneet). Toki läppäri oli tupakalla poltettu ja sitä käytetty epämääräisesti… Aluksi minua pelotti olla yksin (ilman muita aikuisia) kotona, mutta nyt pystyn jo melkein murtoasiaa ajattelematta olemaan kotona. Kauan se veikin aikaa!

loma

Tästä päästäänkin lomaan liittyvään seikkaan: monta vuotta tapahtui niin, että kun palasimme lomalta, en voinut olla ensimmäinen, joka astui ovesta sisään, sillä näkökentässäni pyöri jatkuvasti kuva varkaiden sotkemasta kodistamme ja pelko siitä, että tuo näkymä toistuu. Varalta olin kertomatta missään kanavassa mitään menoistamme ennen kuin ne oli suoritettu. Nykyään olen taas rentoutumaan päin. Minulla on tärkeää pitää tietty yksityisyyden raja somessa ja blogissa. Ja erityisen tärkeää on se, että meillä on nykyään talonvahti pidempien reissujen aikana sekä riittävät muutkin turvatoimenpiteet mielenrauhan takaamiseksi. Nyt voin siis jo hyvin kertoa niin halutessani, että ollaan lomalla lähdössä esimerkiksi käymään jossakin, oli se sitten päiväreissu tai pidempi – ja teen tämän panikoimatta. Ja itsestään selvää varmaan on se, että turvatoimenpiteistä huolimatta, en enää ikinä jätä mitään kalleimpia tavaroitani kotiin pidemmän matkan ajaksi – sen opin muistan varmaan ihan loppuelämäni. Läppärissä kun oli tuolloin ihan kaikki meidän kuvammekin koko digitaalisen elämämme ajalta, kun se varastettiin!

Sellaista lomapohdintaa! Nyt sinä voisit kertoa minulle, että millaista lomaa sinä vietät/olet viettänyt/aiot viettää? Ja pidätkö lomaa somesta? Kerrotko avoimesti somessa, että olet lähdössä pidemmälle matkalle?

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

MEILLÄ OLI AKTIIVIJUHANNUS!

KESÄKUULUMISET, -SUUNNITELMAT JA -HAAVEET

Meidän blogin 10 periaatetta

Kirjoittelin muutamia päiviä sitten pitkän tekstin matkastani bloggaajana. Sen voit lukea tästä: Millaista oli blogata kahdeksan vuotta sitten? Ja mitä se on nyt? Tuota tekstiä kirjoittaessani tuli mieleeni raottaa hieman blogimme periaatteita. Ja sitä, miten ne ovat ajan saatossa muuttuneet…

Rehellisyys. Minä olen aina ollut rehellinen. Olen ollut rehellinen, kun olen kertonut perheestäni, mietteistäni, kaupallisista yhteistöistä… Tämä nyt on aika selvä juttu, enkä edes osaa miettiä, että miksi en olisi rehellinen. Kaikki perustuu siis rehellisyyteen.

blogin periaatteet

Aitous. Aitous on minulle sitä, että voi olla blogissa juuri sellainen, kuin olen. Aitous tarkoittaa sitä, että voin kirjoittaa sitä, miltä minusta aidosti tuntuu. Voin kuvailla asioita niin, kuin ne koen. Voin laittaa juuri sellaisia kuvia, kuin haluan. Se on aitoutta minulle. Ja sillä tiellä jatkan.

Positiivisuus. Tämä blogi ei todellakaan ole aina ollut positiivinen vireeltään, eikä sen oikeastaan kuulunutkaan olla sellainen blogin alkuaikoina. Elin elämäni vaikeimpia vuosia silloin ja yleisfiilis oli kaikkea muuta kuin positiivinen. Nyt voin sanoa olevani melkein aina se porukan positiivisesti ajatteleva tyyppi, jos koemme vaikeuksia. Positiivinen ajattelu on minun kantava voimani, ja vaikka se ei blogin alkuvuosina täällä näkynytkään, niin sen avulla puskin eteenpäin. Blogiin kuului tuolloin vain vaikeudet, ja nyt tänne kuuluu laajemmin asioita, joten positiivisuus on saanut vankan jalansijan täällä blogissakin. Rakastan positiivista ajattelua, enkä oikeastaan enää jaksa ihmisiä ympärilläni, jotka toistuvasti ajattelevat negatiivisesti. Olen vuosien saatossa oppinut valjastamaan positiivisuuden paremmin käyttööni.

blogin periaatteet

Kriittisyys. Vaikka olenkin positiivinen, olen myös kriittinen – ne eivät poissulje toisiaan. Terve kriittisyys kuuluu mielestäni järkevään ihmisyyteen. Terve kriittisyys lähtee jo ihan siitä, että olen kriittinen omaa ajatteluani kohtaan. Ja totta tosiaan, olemme myös kriittisiä totuuksiksi väitettyjä asioita kohtaan. On todellakin järkevää omata taito ajatella itse, eikä vain ”seurata johtajaa” kaikissa asioissa. Kriittisyys blogissa tulee siis esille esimerkiksi niin, että osaamme ja uskallamme ottaa esille blogissa vähän vähemmän esillä olevia asioita esimerkiksi terveyteen liittyen. Saatamme siis esitellä hieman valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä terveydestä. Ja jokainen itse voi sitten katsella eri näkökulmia kauempaa ja miettiä, että haluaako enää uskoa mihinkään yhteen totuuteen vai esimerkiksi seistä ”totuuksien” ulkopuolella vain tarkkailemassa niitä. Minä olen valinnut tämän jälkimmäisen tavan suurimmassa osassa asioita. Kriittisyys blogissa tarkoittaa myös sitä, että yhteistöiden kohdalla olemme oikeasti myös kriittisiä tuotteita/palveluita kohtaan, emmekä sokeasti lähde rahan perässä mainostamaan mitä vain.

Pieni jakamisprosentti. Niin, blogista voi lukea kuulumisia. Blogista voi myös napsia reseptejä kivoihin ruokiin. Blogista voi saada jotakin osviittaa siitä, miten meidän parisuhde ja arki rullaa. Mutta blogi kun ei vaan millään ole se koko totuus. Kaikki, mitä kirjoitan blogiin, on totta, mutta en missään nimessä kirjoita blogiin kaikkea. Ja tässä on suuri ero. Vain oma perhe ja lähimmäiset tietävät OIKEASTI ja syvällisesti, mitä minulle kuuluu. Ja näin sen kuuluu mennäkin. On ihanaa kirjoittaa rehellisesti ja avoimesti, mutta koko elämää en blogiin ole valmis kirjoittamaan. Ja onhan minulla paljon läheisiä, jotka eivät liity mitenkään blogiin/someen, enkä heitä sitten tietenkään sekoita mukaan tähän hommaan.

blogin periaatteet

Esteettisyys. Tämä on tätä nykyajan meininkiä, haha 😉 Kuten edelliseen bloggausta koskevaan tekstiin kirjoitin, ensimmäisinä vuosina en tehnyt muuta kuin julkaisin tekstejä 😀 Nyt haluan, että blogi on lukijalle myös esteettinen kokemus, ja siksi haluan yhä enemmän panostaa kivoihin kuviin ja sujuvaan, hyvinkirjoitettuun tekstiin.

Elämäntilanteiden kunnioittaminen. Vaikka haaveissani on hieman edelleen kasvattaa blogia, on yksi blogimme periaatteista meidän elämäntilanteiden kunnioittaminen. En halua, että bloggaamisesta syntyisi vaivaa tai kurjuutta lapsille. Siksi mietin todella tarkasti, milloin kirjoitan ja mitä kirjoitan. Minulle kirjoitustauot ovat ok, ja minulle on myös ok se, että en julkaise niitä aivan mielettömän söpöjä kuvia lapsistani, joita olen ottanut, sillä haluan suojella heidän yksityisyyttään. Pyrin välttämään stressiä ja kiirettä elämässäni, joten rentouden tahdon säilyttää myös tämän blogin kirjoittamisessa. 🙂

blogin periaatteet

Hyvä kielenkäyttö. Uskotteko, että olen poistanut oikeiden ihmisten lähettämistä kommenteista vain kaksi ikinä, kahdeksan ja puolen vuoden aikana? Se on totta. Toki olen poistanut tuhansia roskaviestejä, robottien lähettämiä jne. Mutta siis sellaisia, jotka ovat ihan oikeasti meille suunnattuja kommentteja, olen poistanut vain kaksi. Ja ne olen poistanut kommenteissa olevien kirosanojen takia. Olemme saaneet solvaavaa, ivaavaa ja ärsyttäväksi tarkoitettua kommenttia vaikka kuinka! Olen halunnut pitää keskustelun mahdollisimman avoimena, joten olen ne antanut tulla läpi, ja olemme niihin vain nätisti vastanneet. Kirosanoja en kuitenkaan voi sietää täällä (en omassa tekstissä enkä kommenteissa), varsinkin, kun tiedän, että esikoinen lukee myös blogiamme. Olen vasta viime aikoina herännyt siihen todellisuuteen, että olisin voinut rankemmalla kädellä poistaa meille tulleita rumia kommentteja. Mutta toisaalta: seisomme tekstiemme takana, niin osaamme kyllä vastata mihin tahansa meille lähetettyihin kommenteihin. Kuitenkin on ikävää, että ihmiset kirjoittavat loukkaaviksi tarkoitettuja kommentteja tahallaan… Katsotaan, päädynkö jatkossa olemaan tiukempi niiden suhteen vai en (jos sellaisia tulee).

Nöyryys. Nöyryys elämässä on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita. Nöyryyteen liittyy kunnioitus ja kiitollisuus. Bloggaamisessa, kuten muussakin elämässä, nöyryys on hyväksi. Ilman teitä lukijoita ei olisi tätäkään blogia enää, sillä teillehän tätä tehdään! Olen kiitollinen kaikista kivoista hetkistä bloggaamisen parissa. Kiitollinen kaikista ihanista ihmisistä (varsinkin ystäviksi jääneistä!), kiitollinen kaikista matkan varrella saaduista opeista (niin hyvässä kuin pahassakin!), kiitollinen tapahtumista, joihin bloggaaminen on vienyt. Olen kiitollinen pienistä tuloista ja taloudellisist hyödyistä, joita bloggaaminen on mahdollistanut. Ja kiitollinen paljosta muustakin! On hyvä olla samaan aikaan ylpeä omasta tekemisestään, mutta myös nöyrä kaikesta siitä, mitä on saanut. 🙂

Plagiointikielto. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää, mutta nähtävästi aina ei ole. Olen kohdannut plagiointia, ja sille sanon tietenkin ehdottoman ein.

Miltä nämä periaatteet kuulostavat? Näkyvätkö ne lukijana mielestäsi blogissamme? Millaisia periaatteita sinulla on yleisesti ottaen tai jos bloggaat, niin blogissasi?

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog