Hae
Ready Steady Flow
Kaupallinen yhteistyö

NEPSY-valmentajakoulutus: orientoitumista ja erilaisia opiskelumuotoja

Kaupallinen yhteistyö: KirsiConsulting

NEPSY

NEPSY-opiskeluni ovat alkaneet! Meillä on ohi ensimmäinen lähijakso ja nyt olen tehnyt kaikki muutkin ensimmäisen lähijakson jälkeen saadut tehtävät, joten voin kirjoitella kokemuksia ensimmäisistä opiskeluviikoista 🙂 Opiskelu on alkanut orientoitumisella sekä aiheisiin että ihan itse opiskeluunkin. Ensimmäisinä viikkoina olen myös päässyt maistelemaan erilaisia opiskelumuotoja, kivaa!

Tästä löydät ensimmäisen aiheeseen liittyvän tekstin:

TULEVAN VUODEN HUIPPUJUTTU: MINUSTA TULEE NEUROPSYKIATRINEN VALMENTAJA!

Ensimmäiset lähiopetusjaksot

Lähiopetusjaksot tapahtuvat aina kahden päivän seteissä Vantaalla. Olin jo muutaman kuukauden ajan odottanut kovasti opiskelujen alkua! Onneksi päivät tulivatkin aika nopeasti vastaan, ja pääsin tutustumaan tähän koulutukseen ja muihin opiskelijoihin.

Ensimmäisenä päivänä luonnollisesti esittelimme itsemme ja tutustuimme toisiimme. Meille myös kerrottiin, mitä kaikkea koulutus tuo tullessaan. Meistä muodostettiin vertaisryhmät, ja meidän ryhmä koostuikin kätevästi suurin piirtein saman asuinalueen neljästä opiskelijasta. Kävimme läpi muitakin käytännön asioita, jotta opiskelu olisi kiva aloittaa, kun tarvittavat opiskeluun liittyvät tiedot ovat hallussa. Oppimisympäristönä meillä on verkossa Google Classroom, joka olikin minulle ihan uusi tuttavuus.

NEPSY

Toisena päivänä pääsimme kunnolla itse aiheisiin. Kävimme läpi perustietoa neuropsykiatrisista oireyhtymistä; niiden oireita ja vaikutusta henkilön elämään, esiintyvyyttä, hoitoa, lääkitystä ja kuntoutusta. Saimme myös ohjeistusta välitehtävien tekoon.

ensiTunnelmia

Minun ensifiilikset koulutuksesta ovat tosi hyvät! Meillä on oikein kiva opiskeluporukka: tarpeeksi samanlainen, jotta meillä kaikilla on suurin piirtein sama sanasto ja pohjatieto ihmisistä hallussa, mutta kuitenkin tarpeeksi erilainen, jotta erilaisia näkökulmia asioihin löytyy ja mielenkiintoista keskustelua syntyy. Meidän pääkouluttaja Jenni Kallio osaa hommansa: hän on asiantunteva, selkeäsanainen ja vakuuttava. Ainakin ensimmäisten koulutuspäivien jälkeen voin sanoa tykkääväni Jennin tyylistä opettaa: hän käyttää paljon tarinoita opetuksessaan ja häntä on helppo kuunnella. Hän saa ilmaistua opetettavat asiat hyvin ymmärrettävään muotoon.

Me saimme ensimmäisten lähiopetuspäivien jälkeen erilaisia tehtäviä, jotka on tarkoitus palauttaa viikkoa ennen seuraavia lähiopetuspäiviä. Tehtävät olivat kivan monipuolisia, eikä oppiminen käynyt yksitoikkoiseksi. Meidän tehtävinä olivat mm. henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman tekeminen, kirjatiivistelmän tekeminen, oman harjoitusasiakkaan kanssa valmennuksen aloittaminen sekä vertaisryhmän tapaaminen.

NEPSY

Tykkään, jos opiskelussa yhdistellään eri keinoja, eli juurikin sillä tavalla, mitä tämä kurssi tuleekin sisältämään. Pääsen ryhmädynamiikan avustamana oppimaan lähiopetusjaksoihin, pääsen itsekseni lukemaan kirjoja, kirjoittamaan paljon erilaisia tiivistelmiä, reflektointeja jne., havainnoimaan arkeani tehden siitä muistiinpanoja, testaamaan harjoitteluasiakkaani kanssa kaikenlaisia kokeiluja erilaisilla tekniikoilla, oppimaan vertaisryhmässä – ja teinpä minä ensimmäisen oikena videonkin, meinaan henkilökohtainen kehittysmissuunnitelma oli mahdollista tehdä videomuodossa, ja minähän lähdin haasteeseen mukaan 🙂 Ja mitä kaikkea vielä onkaan luvassa – nythän ollaan menty vasta ensimmäiset viikot tätä opiskelua!

Millä mielin tulevaan?

Oikein hyvillä mielin tulevaan! Olo on edelleen luottavainen. Tiedän, että tämä koulutus on juuri minulle juuri nyt hyvä koulutus. Ensimmäiset opiskelut vain varmistivat asiaa. Olen tyytyväinen ja iloinen, että päätin lähteä tähän neuropsykiatriseen valmentajakoulutukseen mukaan.

Mitään suuren suuria ahaa-elämyksiä en kokenut ensimmäisten viikkojen aikana, mutta tosiaan varmuus tämän koulutuksen minulle sopivuudesta lisääntyi. Tottakai opin valtavasti lisää tietoja – ja mullistaviakin sellaisia, mutta luulen, että suurimmat ahaa-elämykset odottavat koulutuksen myöhempää aikaa!

NEPSY

Pidän siitä, että koulutuksen arvopohja ja minun arvopohja ovat hyvin samankaltaisia. Koulutuksen kaikki aineistot huokuvat ihmisten erilaisuuden arvostamista, positiivisuutta, elämässä eteenpäin menoa, empaattisuutta. Pidän myös siitä, että koulutuksen suuntaus on ratkaisukeskeisyys – sen verran, kun siitä nyt jo tiedän, niin se tuntuu minullekin luontevalta suuntaukselta.

Tällaisia miettiä minulla on nyt ensimmäisten viikkojen jälkeen!

Seuraa opiskelumatkaani (ja muitakin juttuja) täällä blogissa ja myös instassani (@emmianniinajansson)

// Emmi

Kaupallinen yhteistyö: KirsiConsulting

Kuusivuotiaan unelmapäivä minun kanssa kaksistaan

Minkälainen on kuusivuotiaan unelmapäivä? Meidän keskimmäinen sai yhden vuorokauden aikaa päättää minun ja hänen tekemiset. Mitä kaikkea siis tehtiinkään?

Yllätyksenä kaksinaikaa

Me saimme keskimmäisen kanssa yllättäen kahdenkeskisen vuorokauden. Mummo oli käymässä meillä perjantai-iltana. Kuopus ja esikoinen tahtoivat lähteä Mummolaan saunomaan. No, koska kello oli jo viisi, oli saunan jatkeeksi luonnollista jäädä myös yökylään, sillä  välimatka on 15km meidän ja Mummolan välillä. Tällä kertaa päästin pojat ihan mielellään Mummolaan, sillä he eivät olleet olleet siellä pitkään aikaan. Lisäksi kuopus oli monta viikkoa ollut sitä mieltä, että hän ei tahdo olla äidistä erossa ollenkaan. Nyt, kun Mummolan sauna alkoi kutsumaan, niin päästin hänet ilman epäröintejä. Ja oli muuten hyvä päätös! Meinaan keskimmäisen kannalta. Kun Mummolan auton perävalot kaartuivat pois näkyvistä, alkoi keskimmäinen pomppia ilosta ja hyppäsi kaulaani: ”Äiti, nyt me voidaan tehdä iiiiiiihan mitä vain!”, huudahti hän. Hetken aikaa mietin, että okei, nyt on varmaan paikallaan antaa vuorokausi vain keskimmäisellemme, jonka kanssa tulee yleensä todella vähän vietettyä aikaa muuten kaksistaan. Olisihan minulla ollut hurjasti opiskelu-, työ- ja blogijuttuja, mutta joskus on vaan antauduttava lapsen ideoille.

Lupasin keskimmäisellemme, että keskityn vain häneen ja teemme asioita, joita hän tahtoo – koko seuraavan vuorokauden ajan! Mielessäni toki mietin, että tuleekohan sieltä nyt sitten sitten kaikenmaailman huvipuistot ja ravintolat tai jotakin kuumailmapallolentoja. En tässä vaiheessa rajoittanut hänen toiveitaan millään tavalla, vaan avoimin mielin kuuntelin, mitä hän tahtoo tehdä.

kaksin

Perjantai

klo 17-18 teimme itse kirjan kuvituksineen teksteineen (aiheena oli ihmeellinen elämä)

klo 18-20 siivosimme kerrankin ihan rauhassa keskimmäisen huoneen jokaista tavaraa myöten

klo 20 menimme nukkumaan

klo 20:30 olimme varmaan jo molemmat unessa (ja nukuttiin ihanasti kainaloittain!)

Lauantai

klo 07:00 heräsimme

klo 07-08 kuuntelimme äänisatuja sängyssä

klo 08-11 teimme tarratauluja, siivosimme askartelukaapin, askartelimme, leikimme pankkileikkiä

klo 11-13:30 menimme sählytreeneihin

klo 13:30-14:00 keskimmäinen leikki pihalla naapureiden kanssa

klo 14:00-18:00 leikimme tiiviisti aamupäivällä keskenjäänyttä pankkileikkiä

klo 18:00-19:30 teimme kymmenen kilometrin lenkin (minä olin jalkaisin ja keskimmäinen pyörällä)

klo 19:30-20:30 pankkileikin lopetus

klo 20:30-21:30 olimme sohvalla sylikkäin jutellen

klo 21:30 keskimmäinen meni nukkumaan, minä jäin vielä siivoamaan keittiötä

Ihan(an) arkisia juttuja!

Tämmöinen vuorokausi meillä oli – miltä vaikuttaa? Minä oikeastaan yllätyin, että keskimmäinen ei toivonut tämän ihmeempiä. Kaikki, mitä tehtiin, oli keskimmäisen toiveita ja juuri sen verran tehtiin aina yhtä juttua, kun häntä huvitti. Toisaalta tiesin, että hän on ihan vain rauhallisen yhdessäolon tarpeessa, mutta että ihan näin puhtaasti kotijutuissa vuorokausi meni, niin oli ehkä kuitenkin pieni yllätys. Kahta asiaa keskimmäinen ehdotti, mutta hän päätyikin, että voidaan tehdä ne myöhemmin. Hän olisi tahtonut mennä kauppaan ostamaan omilla rahoillaan uusimman Pokemon-lehden ja hän olisi tahtonut opettaa minua pelaamaan jotakin tiettyä peliä tabletilla. Nämä sitten kuitenkin jäivät leikkien varjoon ja odottamaan muita hetkiä.

Meillä oli ihan älyttömän kiva vuorokausi yhdessä! Tämä vuorokausi vain vahvisti sitä mielipidettäni, että on äärimmäisen tärkeää viettää lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Kiitos siis Mummolle, kun halusi ottaa kuopuksen ja esikoisen luokseen! Ja kiitos keskimmäiselleni aivan ihanasta ajasta kaksin.  Minkälaista sitä olisikaan olla perheen ainoa lapsi, sitä keskimmäinenkin jäi miettimään tämän vuorokauden jälkeen…

kaksin

Jos teillä on monta lasta, niin vietättekö te kahdenkeskistä aikaa aina yhden lapsen kanssa kerrallaan? Mitä te teette silloin?

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

MEIDÄN PERHEEN PÄIVÄRYTMI

JOS OLISIT KAKSIVUOTIAS, NIIN MIHIN PIILOTTAISIT AUTONAVAIMET?

ÄITIYS ON OPETTANUT MINUA ENEMMÄN KUIN MIKÄÄN MUU TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ