Hae
Ready Steady Flow
Kaupallinen yhteistyö

NEPSY-valmentajakoulutus: olennaisia asioita kriisin keskellä

Kaupallinen yhteistyö: KirsiConsulting

KirsiConsultingin järjestämä Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja-koulutus lähenee loppuaan, aikamoista! Viides lähiopetusjakso oli erilainen kuin edelliset, sillä ensimmäisenä lähiopetuspäivänä meillä oli kaksi huikeaa vierailijaa puhumassa ja toisena päivänä meillä oli valmennusosaamisen näytöt.

Jos tahdot paneutua koko koulutukseen alusta loppuun, niin kannattaa lukaista edelliset tekstit ennen tätä tekstiä:

TULEVAN VUODEN HUIPPUJUTTU: MINUSTA TULEE NEUROPSYKIATRINEN VALMENTAJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ORIENTOITUMISTA JA ERILAISIA OPISKELUMUOTOJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ASKEL KIEHTOVALLE EPÄVARMUUSALUEELLE

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: KOULUTUKSEN PUOLIVÄLI OLI RANKKA, MUTTA ERITTÄIN HYÖDYLLINEN

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: HURAHTAMINEN ALAN KIRJALLISUUTEEN

Pitkälle on siis tultu, ja vielä on yksi lähiopetusjakso on edessäpäin. Se toteutetaan tässä vallitsevassa tilanteessa etäopetuksena, mikä tietenkin harmittaa, sillä kohtaamiset ja vuorovaikutus ovat olleet koulutuksen yksi tärkeimmistä anneista. Tuleva lähiopetusjakso on viimeinen, emmekä pääse opiskelukavereiden kanssa antamaan hyvästelyhalauksia ja tsemppauksia kasvotusten… Uskon kuitenkin, että saan opetuksesta paljon irti myös Zoomin kautta, ja uskon, että ainakin osan kanssa näemme vielä uudestaan!

Ensimmäinen lähiopetuspäivä: Aspergerin oireyhtymä ja NEPSY-valmennus lastensuojelussa ja päihdekuntoutuksessa

Oletteko koskaan olleet kuuntelemassa luennoijaa, joka saa kuulijakunnan imaistua täysillä aiheeseen mukaan? Niin, että ajantaju katoaa ja sitä huomaa vain olevan kuljetettavana jutusta toiseen? Minä olen ollut, ja sain kokea tämän mahtavan kuunteluelämyksen kaksi kertaa ensimmäisen lähiopetuspäivän aikana. Molemmat ekan lähiopetuspäivän luennoitsijoista innostivat todellakin aiheensa pariin. Ensimmäinen luennoitsija oli Jenni Turkia, joka syvensi meidän tietämystämme Aspergerin oireyhtymästä. Toinen luennoitsija oli Samuli Juutilainen, joka kertoi omasta NEPSY-valmennuksen kokemuksestaan lastensuojelussa ja päihdekuntoutuksessa.

Molemmat päivän puolikkaat olivat todella vaikuttavia! Jennin osuus oli mahtava tietopaketti, johon kuitenkin mahtui keskustelua ja meidän opiskelijoiden omien havaintojen kertomista ja niistä juttelua. Samuli taas kertoi niin elävästi omista kokemuksistaan ja tilanteistaan työssään, että tuntui ihan kuin olisi itse ollut seuraamassa vieressä tilanteita, joista Samuli kertoi. Molemmat luennoijista olivat todellisia oman alansa asiantuntijoita, enkä miettinyt hetkeäkään, miksi juuri  heidät oli pyydetty kouluttamaan meitä! Päivän aikana tuli itkettyä ja naurettua ihan kunnolla. Monta kertomusta rikkaampana lähdin tuona päivänä kotiin. Tämä päivä vakuutti, että lempeä, rakastava ja määrätietoinen tapa toimia sopii myös niille kaikista vaikeimmin rikoksen poluille joutuneille nuorille sekä kaikista ”haastavimmille” NEPSY-ihmisille (siksi lainausmerkit, koska oikeastaan en haluaisi ajatella, että ihmiset olisivat varsinaisesti haastavia, vaan vain tilanteet).

Toinen lähiopetuspäivä: ratkaisukeskeisyyden kertausta ja omat valmennusnäytöt

Toinen lähiopetuspäivä alkoi ratkaisukeskeisyyden kertaamisella. Kertaaminen tuli kyllä tarpeeseen! Minusta tuntuu, että kevään opinnot ovat kärsineet todella paljon oman elämän vaikeuksista, joten tällaiset kertaukset antoivat hyvää luottamusta omaan osaamiseen. Iltapäivällä meillä oli edessä kaikkien meidän oppilaiden hieman jännittämä valmennusnäyttö. Siinä valmennettiin toista opiskelijaa ja käytettiin osaamiamme ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmennuksen menetelmiä hyödyksi. Vaikka itse olin todella rikki oman elämäntilanteeni takia (elin itse keskellä traumaattista stressiä rikoksen takia tuolloin), sain tsempattua itseni tuohon valmennushetkeen, ja se meni ihan hyvin. Niin opiskelukaverit kuin opettajakin olivat ihanan tsemppaavia ja myötätuntoisia. Olen ikuisesti kiitollinen siitä lämmöstä, jota taas näinäkin opiskelupäivinä sain osakseni.

Tästäkin lähiopetuspäivästä minulle jäi hyvä fiilis.

Opiskelu jatkui kriisin keskellä

Välitehtävät, jotka saimme tehtäväksemme, olivat taas kerran mielenkiintoisia! Minulla kuitenkin oli vaikeuksia löytää rauhallista aikaa opiskeluille. Silloin, kun minulla oli ajan puolesta hyvä hetki opiskella, kehoni ja mieleni pistivät vastaan. Vasta, kun viikkoja oli kulunut, ja aloin päästä hieman jaloilleni oman elämäni kriiseistä ja aloin luottamaan opiskelutaitoihini uudestaan, iski koronan vaikutukset elämäämme. Siinä sitten olikin taas uutta järjesteltävää. Kaiken koronahässäkän keskellä päätin silti, että nämä opiskelut ovat todella tärkeitä – ja aion ne suorittaa loppuun, vaikka ulkopuoliset tekijät kuinka vastustelisivat! Niinpä sain välitehtävät tehtyä ja pääsen hyvillä mielin opiskelemaan uutta tietoa taas ensi viikolla!

Tapaamme lähiopetusjaksojen välissä aina ryhmämme kanssa. Tällä kertaa teimme kolmen hengen vertaisryhmässämme mahtavan valmennuksen liittyen koronan vaikutuksiin arjessamme. Kokeilimme ensimmäistä kertaa ryhmävalmennusta (niin, että yksi valmensi kahta samaan aikaan) – ja se kyllä yllätti toimivuudellaan oikein positiivisesti! Ja joka kerta sitä tulee todenneeksi, että vaikka koulutuksemme liittyy neuropsykiatrisiin ongelmiin, niin valmennuksesta on apua myös ei-neuropsykiatrisia ongelmia omaaville.

Tämä koko maailmaan vaikuttava kriisi on saanut minutkin miettimään omaa elämääni ja elämäni valintoja. Kaiken sen pohdiskelun jälkeen on ollut todella upea huomata, että olen tehnyt oikeita valintoja jo pidemmän aikaa. Minun ei olisi ollut tarve hidastaa, ei oppia lisää kiitollisuudesta, läheisten arvosta tai ihmisten huomioimisesta. Koen, että nämä asiat ovat olleet jo hallussa ennen kriisiä/kriisejä. Pohdiskeltuani asioita huomasin myös, että koulutukset, joita olen viime vuosina käynyt, tämä NEPSY-valmentajakoulutus mukaanlukien, ovat olleet vahvasti mukana omassa henkisessä kehityksessäni. Koen, että koulutusvalinnat ovat tukeneet minua siinä, että jaksan edelleen, kriisistä toiseen, nousta pystyyn ja hymyillä.  Olen siis opiskellut todellakin tärkeitä asioita! Minulla on nyt tietoa, taitoa ja ominaisuuksia, joiden avulla selviän kriisistä – ja mikä myös erittäin tärkeää: osaan autta muitakin selviämään kriisistä.

NEPSY

Ratkaisukeskeinen suhtautuminen on ollut minulle se juttu nyt tämän koronatilanteen aikana. Tunnen aidosti tunteet, joita tunnen, nimeän ne ja pyrin päästämään niistä irti heti kun mahdollista (jos ne siis ovat negatiivisia). Sen jälkeen suuntaan katseeni tulevaan ja kaivelen mieleeni asioita, jotka aiemminkin ovat kriiseissäni minua auttaneet eteenpäin. Vahvistan näitä minua tukevia asioita arjessani. Korona tulee vaikuttamaan meidän kaikkien elämään vahvasti vielä pitkään, ja koen, että juuri tämä, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentajakoulutus, on antanut minulle hyvät mahdollisuudet tarjota apuani kriisin keskellä oleville ihmisille. Tämä on tässä ajassa hyvä lisä sosiaalityöntekijyyteeni ja NLP-osaamiseeni.

Viimeisen lähiopetusjakson jälkeen saat kuulla vielä ajatuksia, joita tuo jakso herätti, sekä yleisestikin koko koulutuksen annista. Jos haluat kysyä jotakin koulutukseen liittyvää, niin nyt on hyvä hetki. Lupaan vastata kaikkeen, johon pystyn – ja loppuihin kysymyksiin etsiä vastauksia ja kysyä koulutuksen järjestäjältä.

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

Kaupallinen yhteistyö: KirsiConsulting

Koronahysteria: mihin sinä vedät rajan?

 

Tämä teksti on jatkoa edelliselle kirjoitukselleni Koronahysteria: pelonlietsonnan sijaan vastustuskyky timanttiseksi.

Olen toiveikas, mutta myös huolissani. Vallitseva tilanne on haastava. Tämä tilanne koskettaa lähes jokaista ihmistä tavalla tai toisella. Olisi niin paljon sanottavaa ja myös paljon asioita, joita en voi sanoa ääneen. Olemme sellaisen aiheen ympärillä, joka nostattaa paljon tunteita. Vahvoja tunteita, kuten pelkoa. Haluan tässä kirjoituksessa tarkastella tilannetta hieman toisesta näkökulmasta. Haluan herätellä sinua ajattelemaan tilannetta eri näkökulmasta. Ennen kaikkea, haluan lisätä tällä tekstillä myös positiivisuutta, toivoa ja yhteenkuuluvuutta. Tiedostan sen, että monet eivät tule hyväksymään kirjoittamaani ja se on ihan ok. Toiveeni siitä huolimatta on, että ennen kuin kommentoit tunnemylläkässä jotain negatiivista, hengitä ensin syvään. Tee se muutamia kertoja ja mieti, mitä haluat kommentillasi saavuttaa. Sana on tietenkin vapaa. Esitän sinulle paljon kysymyksiä, joita toivon, että pohdit itseksesi. Kysymykset saattavat provosoida sinua. Jos sinulla herää tämän myötä voimakas tunne, toivon sinulta, että yrität tavoittaa sen tunteen alkuperän. Sen, mikä saa sinut tuntemaan niin kuin tunnet.

Mistä tässä kaikessa on kyse?

Meille kerrotaan tarinaa. Tarinaa, joka vaikuttaa meihin monella tasolla hyvin vahvasti. Mistä tässä tarinassa on oikein kyse? Mitä meidän tulisi oppia tästä tilanteesta?

Tämänhetkinen tarina menee jotakuinkin näin: Olipa kerran Wuhanissa, Kiinassa tori, jossa oli tarjolla kaikkea eksoottista. Eräs henkilö päätti keittää hiukan tujumpaa lepakkokeittoa ja maistatti sitä halukkaille. Lepakkoa maistaneet sairastuivat. He tartuttivat sairautensa kaikkiin heihin lähikontaktissa oleviin. Sitten Kiinasta lähti epidemiaketju etenemään ensimmäisten joukossa Etelä-Koreaan, Iraniin ja Italiaan. Pikkuhiljaa lähes koko maailmaan. Sitten päätettiin ryhtyä toimiin suojelemaan ikääntyneiden ja perussairaiden terveyttä sekä sairaudenhuollon kapasiteettia sulkemalla koko maailma ja romahduttamalla maailmantalous.

Tässä vaiheessa tekstiäni en toivottavasti ole onnistunut vielä herättämään liian voimakkaita tunteita, niin kokeillaan vielä järjen käyttöä hetken ja ruoditaan kertomusta tarkemmin. Uutismedioista voi viranomaisten kannan todeta selkeästi: nyt on suojeltava ikääntyneitä ja perussairaita ja turvata hoitoon pääsy sitä tarvitseville.

Mitä jos tässä ei olekaan kyse terveydestä? Ei ikääntyneistä eikä perussairaista. Nyt kyllä löytyy rahaa ja resursseja, joilla lisätään terveyspalveluita. Miksi sitä rahaa ei ole löytynyt aikaisemmin, siis ennen Koronaa, perussairaiden parempaan hoitoon? Miksi sitä rahaa ja tukea ei ole löytynyt ikääntyneille enemmän esimerkiksi eläkkeiden tai muiden avustusten muodossa, jotta heillä olisi ollut mahdollista satsata vaikkapa laadukkaaseen ja ravinteikkaaseen ruokaan sekä terveyden ylläpitoon enemmän, jotta heillä olisi myös parempi vastustuskyky?

Vallankäyttöä ja vaikuttamista

Kenellä on valta? Minkä verran sinulla on valtaa päättää asioista? Nyt tilanne on ajautumassa sitä skenaariota kohti, että yksilön valtaa supistetaan enemmän ja enemmän. Se on asia, josta olen huolissani. Missä menee raja? Milloin sinä sanot, että nyt minulle riittää? Ei enempää! Olemmeko luovuttaneet kaiken vallan eduskunnalle ja ministereille ja nyt vain otamme kaiken vastaan, mitä käsketään? Emme enää ajattele itse. Emme kyseenalaista. Heittäydymme pelon vietäväksi. Emme ota itse selvää asioista, vaan luotamme viranomaisiin. Hehän ajattelevat meidän parastamme. Eikö niin?

Ota tähän väliin pieni tuumaustauko. Hengitä syvään sisään, pidätä ja puhalla rauhallisesti ilma ulos. Toista muutamia kertoja. Kelaa tunteitasi. Ajatuksiasi.

korona

Mieti viimeisiä viikkoja. Miten elämäsi on muuttunut? Miltä sinusta tuntuu? Voisin olettaa, että sinulla on tunne, että kaikki asiat eivät ole nyt ihan mallillaan. Olet kenties menettänyt työsi. Sinua on kehotettu välttämään sosiaalisia kontakteja. Käyt kaupassa pelonsekaisin tuntein ja katsot muita kaupassa asioivia kuin heistä jokainen haluisi sinulle jotain pahaa. Pidät välimatkaa. Säpsähdät, jos kuulet yskäisyn tai aivastuksen. Oletko kokenut kiitollisuuden tunteita näiden viikkojen aikana?

Olemme tilanteessa, jossa media sanoo meille, mitä meidän pitäisi ajatella. Sosiaalinen media toistaa valtamedian sanomaa. Sinun työkaverisi ja kaikista läheisimmät ystävät toistavat tuota samaa tarinaa. Jos edes hiukan kritisoit vallalla olevaa ohjeistusta tai käytät omaa ajatteluasi, saat kurat niskaan. Jokaiselta. Jopa lähimmältä ystävältäsi. Äidiltäsi. Tulee riitoja. Ihmissuhteet menevät poikki.

Pysähdy taas hetkeksi ja mieti: näinkö tämän kuluu mennä?

Median pelkokampanja on mennyt niin syvälle ihmisten ytimiin, että siitä on tullut pyhä asia, jota ei kuulu kritisoida. Vähän samaan tapaan kuin rokotteista puhuminen. Ei tarvitse edes olla kriittinen, kun niistä puhuu. Faktoja ei saa esittää, ei mitään. Se on täysi tabu. Ja saat välittömästi rokotekriittisen leiman, jos esität edes kysymyksen rokotteista. Mutta puhutaan niistäkin nyt hetken verran. En kritisoi rokotteita tässä, en yhtään. Mutta haluan kysyä sinulta, että mitä teet, jos tämän Koronakriisin vuoksi tulee vastaan tilanne, että koko väestölle langetetaan rokotepakko kysymättä kansalaisilta etukäteen, siis vetoamalla poikkeuslakiin ja -tilanteeseen ja siinä meille kerrottaisiin, että kaikki rokotetaan nyt,, mutta tuhannesta rokotettavasta viisi tulee kuolemaan tuohon rokotteeseen. Otatko rokotteen? Entä jos sadasta rokotteen ottaneesta viisi tulisi menehtymään siihen? Otatko rokotteen silti? Missä kohtaa menee sinun rajasi?

Hengitä jälleen syvään -rauhoitu. Tiedän, että tunteet ovat nyt pinnassa. Muista, että kysyin äsken vain kysymyksiä.

Mitä vallanpitäjät pelkäävät?

Oletko kuullut termiä hajota ja hallitse? Yhteiskunta on hajalla. Talous on hajalla. Ihmiset on saatu uskomaan vallalla olevaan tarinaan ja uutismedian pelonlietsonta on purrut niin hyvin, että kansa on polvillaan ja odottaa vain kuuliaisesti seuraavaa käskyä ylemmiltään. Eletään uutislähetyksestä seuraavaan. Huonoja uutisia toisensa perään.

HERÄTYS IHMISET! Tämän ei tarvitse mennä näin.

25.3.2020 Ruotsin ylimmät terveysviranomaiset ilmoittivat YLE:n 20:30 uutisissa, että he eivät näe järkeä järeille rajoitteille, mitä esimerkiksi Suomessa on nyt käytössä. Kaikki perustuu naapurimaassamme edelleen vapaaseen tahtoon, koska heidän mukaan EI OLE MITÄÄN näyttöä, ei tieteellistä eikä käytännön tason näyttöä siitä, että rajoituksista olisi mitään hyötyä. Arvoisat lukijat, Ruotsissa ajatellaan vielä itse ja toimitaan faktojen perusteella eikä niin kuin Suomessa, jossa mennään THL:n parhaan arvion perusteella.

Niin, vastatakseni väliotsikon kysymykseen: meillä on valta. Meillä ihmisillä. Meillä, jotka seisomme yhdessä. Tämä on asia, jota vallanpitäjät pelkäävät. Että ihmiset heräävät tähän tilanteeseen ja että he yhdistävät voimansa. Me ihmiset kerromme eduskunnalle, mitä me halutaan. Sinnehän kai valitaan ihmisiä edustamaan meidän mielipiteitämme. Tilanne on nyt päinvastoin. Ollaanko tässä nyt ajamassa meidän, Suomen kansan etua, tämän kriisin hoidolla vai jonkun muun tahon? Onko ihmisillä edes omaa mielipidettä enää?

No mitä sitä nyt sitten pitäisi tehdä?

Sammuta televisio. Pidä breikki somesta. Pidä ruudutonta aikaa viikko tai kaksi. Vältä kaupoissa lehtien skandaaliotsikoita. Elä uutispimennossa. Älä tee mitään. Rauhoitu. Hengitä. Anna mielesi tyhjentyä hetkeksi. Ole läsnä perheellesi. Nauti siitä mitä sinulla on. Ole kiitollinen. Ystävällinen. Kiinnitä huomiosi positiivisiin asioihin. Kuuntele. Anna aikaasi.

Miten luulet ajattelusi ja mielentilasi muuttuvan noiden viikkojen aikana? Kun median pelottelun puristava paine on hellittänyt ja olet saanut jälleen oman mielesi ja omat ajatuksesi omaan hallintaasi, saattaa tilanne tuntua hyvin erilaiselta. Tulethan kertomaan tänne sitten oivalluksesi, jos näin rohkeaan tekoon pystyt!

Kaikkea hyvää sinulle! Me selviämme tästä!

//Ramon

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä kirjoitukseni:

Vieraskynä: Näitä asioita sinulle ei ehkä kerrota neuvolassa rokotteista!

Mitä voi piillä ”koko ajan kipeänä” -fraasin takana?

Kun rokotekriittinen teksti väärinymmärretään – Vastine Julkisen sanan neuvoston langettavaan päätökseen