Hae
Ready Steady Flow

Synkät päivät

synkät päivät

Sanoja 2500, tuntien työ ja kaikki ajatukset ja tunteet vuodatettuna yhteen kirjoitukseen. Lain pänttäämistä ja sen aukikirjoittamista. Tekstin viilaamista ja aina vain uudelleen lukemista. Kirjoitin blogiin tekstin viime päivistä. Teksti oli täydellinen ja sen piti päästä laittamaan pisteen rikkinäinen puhelin-leikille ihmisten keskuudessa. Viimeiset päivät ovat olleet synkät, eivätkä vain sään puolesta. Ne ovat olleet yhdet tämän vuoden hankalimmista. En julkaissut nyt alkuperäistä tekstiä, vaan päätin viime hetkellä olla julkaisematta tuota kattavaa kirjoitusta tapahtuneesta. Ehkä myöhemmin julkaisen sen. Jouduin ensimmäistä kertaa toden teolla miettimään julkaisun hyötyjä ja haittoja. Perusperiaatteet minulla jo onkin ollut aina käytössä: blogiin ei tule lasten nimiä eikä suoria kasvokuvia eikä liian henkilökohtaista tietoa. Muuten aiheet ovat vapaat! Nyt kuitenkin jouduin miettimään asioita tarkemmin.

Järjettömiä uhkailuja

Tekin olette varmaan joskus joutuneet tilanteeseen, että teitä syytetään, haukutaan ja uhkaillaan ihan päättömästi. Niin, että ihan hämmentyy niistä sanoista, eikä voi käsittää, miksi vastapuoli sellaista sanoo. Minulla on kourallinen tällaisia kokemuksia elämässäni, ja ne pahimmat ovat olleet sellaisia, että pari päivää menee täysin itkien, surien, miettien, valvoen ja täristen. Minulla on kova tahto toimia aina oikein ja muita ihmisiä kunnioittaen. Näin oletan muidenkin ihmisten toimivan. Sitten, kun minua vastaan hyökätään turhaan, menen jonkinlaiseen shokkiin. En käsitä, miksi jotkut ihmiset eivät tahdo selvittää asioita kasvotusten aikuisten tyylillä, vaan räyhäten ja tarkoituksellisesti toista loukaten ja uhaten.

Kirjoitan tästä asiasta nyt teille yleisesti, sillä tottakai somessa olevana vaikuttajana minulta kysellään aika herkästi, että ”Mikä on?”, ”Miksi olet poissa?”, ”Mitä teille on tapahtunut?” ja niin edelleen. Instagram-seuraajani huomasivat passiivisuuteni toiminnoissa. Sekä päivityksistä, joita tein, he huomasivat alakuloisuuteni. En osaa valehdella enkä juuri peittää tunteitani – edes somessa. Tänne blogiin en vain millään voinut laittaa mitään muuta postausta, ennen kuin olen kertonut, että olemme kokeneet järkyttäviä päiviä, mutta ne toivottavasti ovat kaikki jo takanapäin. Yritin kyllä kirjoittaa jostakin ihan muusta, mutta se ei onnistunut. Muun, kevyemmän postauksen laittaminen tällaisinä päivinä olisi tuntunut minusta teeskentelyltä, vaikka en jaakaan elämästäni tänne kuin ihan murto-osan. Tämä oli kuitenkin nyt sellainen asia, että halusin avata tätä hieman. Muuten se olisi saattanut näkyä seuraavissa teksteissä läpi.

synkät päivät

Niin, tällä hetkellä kaikki alkaa olla ihan hyvin. Minua kohtaan hyökättiin henkisellä tasolla pahasti. Vastapuoli uhkaili jopa lastensuojelulla ja rikosilmoituksella ja ties millä lehtijutuilla. Selvittelin asiaa poliisiystäväni ja oikeustieteitä opiskelleen kollegani kanssa ja muidenkin kanssa, ja sain varmistuksen asioille. Mitään en ole tehnyt väärin. Kun keskustelin ystävieni kanssa asiasta, niin kuulin, että tämmöinen jopa oikeudella uhkailu ja kärpäsestä härkäsen tekeminen on siis melko yleistä. Onko Suomeen rantautumassa jenkkimeininki? Huh huh! Tällaisia tilanteita on kuulemma moni kokenut.

Selviydyn

Asiaan sen enempää tässä menemättä, alan olla taas tolpillani. Minun selviytymiskeinoni olivat henkisellä tasolla asioiden järkeily ja läpikäyminen, sosiaalisella tasolla tärkeimmille ihmisille asiasta puhuminen ja heiltä vastakauin saaminen sekä fyysisellä tasolla kävelylenkit, joilla olen kelaillut kaikenlaista. Tämän episodin jälkeen olen taas vahvempi ja varmempi omista arvoistani!

Välillä käy näin – elämä heittää kuperkeikkaa. Onneksi nykyään osaan löytää tasapainon helpommin kuin ennen. Kiitän siitä elettyjä vuosia, omaa superihanaa, asiat suoraan ja rehellisesti sanovaa lähipiiriäni sekä sitä, että voin olla varma, että joka hetki, kun olen vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, pyrin tekemään sen toista kunnioittaen ja mahdollisimman ystävällisesti. Tällä toimintaperiaatteella vähennän itseaiheutettuja syitä saada tällaista kohtelua kuin nyt sain. Aina se vaan ei siltikään riitä ja kuraa sataa niskaan.

synkät päivät

On surullista, että jotkut ihmiset purkavat huonoa oloaan/ahdistusta/pelkoa/muita negatiivisia tunteita toisiin ihmisiin hallitsemattomasti. Sellaiset purkaukset voivat olla vaarallisia. Auttajaminä tahtoisi auttaa huonosti voivia ihmisiä, mutta samaan aikaan samat ihmiset saattavat etoa – tässä minun kohtaamassani tilanteessa sain ylleni sellaiset sanomiset, että kukaan ei ole koskaan minulle niin rumasti sanonut (huutanut). Enkä näe sellaista tilannetta tässä elämässä, että kenenkään tarvitsisi koskaan toiselle sellaista sanoa, mitä kuulin.

Kuitenkin, elämä jatkuu. Toivon näiden syytösten esittäjälle rakkautta! Paljon rakkautta.

// Emmi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *