Hae
Ready Steady Flow

Koko perheen hikihumppa, muskari ja muksujumppa…

harrastukset

”Koko perheen hikihumppa, muskari ja muksujumppa…” Minulla soi tuo lastenlaulu päässä. Lauletaan sitä usein lasten kanssa, mutta sitä ei löytynyt spotifystä eikä googlesta. Tällä tekniikan ihmeaikakaudella aloin jo epäillä, että olemme keksineet sen päästämme, sillä ihan kuin sitä ei olisi edes olemassa, kun netistä sitä ei löydy. No, ehkä meillä on kuitenkin jokin cd tai laulukirja, jossa tuo laulu on. Kuitenkin, mennään aiheeseen, joka liittyy lauluun: lasten harrastukset! (Ja hei, kertokaa, jos jostakin bongaatte sen laulun, niin kuunnelkaa ja kertokaa minullekin, mikä se on 🙂  )

Meidän perheessä aletaan pian miettimään kevään harrastuksia. Onko jokin harrastus sellainen, josta lapsi tahtoo luopua? Kiinnostaako kokeilla jotakin uutta harrastusta? Mitkä harrastukset pidetään? Varmaankin monissa perheissä mietitään samaa. Ehkä harrastuksia pohditaan enemmän alkusyksystä, mutta myös näin talven alkaessa ennen kevätlukukauden starttia. Meidän perheen periaatteena on ollut aina, että lapsi saa päättää, mitä harrastaa (jos kyseessä on realistinen toive kustannusten ja välimatkan puolesta). Sitten, kun harrastuksessa on käyty kerran, pari ja lapsi on päättänyt oikeasti haluavansa harrastaa sitä, maksamme harrastuksen (tämä kokeilu on onneksi ollut mahdollista kaikissa harrastuksissa). Olemme päättäneet, että keskellä maksettua kautta lapsi ei saa jättää harrastusta kesken, ellei tosiaan olisi kyseessä jokin loukkaantuminen tai muu vakava juttu. Eikä kipeänä tarvitse mennä harrastukseen, tietenkään. Pyrimme näin opettamaan pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista.

Koska me olemme mieheni kanssa sitoutuneet kuskailemaan lapsia paljonkin ja harrastuskulttuuri on heille avoinna, niin ovathan pojat tätä vapautta käyttäneetkin, haha. Meillä pojat ovat olleet eskariin asti kotihoidossa (poislukien seurakunnan kerhot, jotka luen enemmän harrastuksiksi kuin ”hoidoksi”). Alle listasin meidän poikien harrastukset, joita he ovat kokeilleet. Moni harrastus on meidän poikien osalta jo loppunut, mutta moni jatkuu vielä.

Musiikkia, liikuntaa, teatteria…

Kuopus: keväällä kuopus tahtoo aloittaa muskarin

Keskimmäinen: seurakunnan muskari, kaupungin muskari, yksityinen muskari, tenavatuokio, vesipeuhu, uimakoulu, luistelukoulu, käsipallo, tiedekoulu, kiekkokoulu, säbäkerho

Esikoinen: vauvauinti, vesipeuhu, uimakoulu, kaupungin muskari, tenavatuokio, ukulelen soittotunnit, muksujumppa, luistelukoulu, akrobatia, telinevoimistelu, tiedekoulu, nuorisoteatteri, jujutsu.

harrastukset

Kaikki alle kolmivuotiaiden harrastukset ovat sellaisia, joissa vanhemmat ovat mukana, paitsi seurakunnan kerho. Kuopus ja keskimmäinen aloittivat seurakunnan kerhon kaksivuotiaina, mutta esikoinen vasta kolmivuotiaana. Kaksivuotiaan kerho on kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan ja kolmivuotiaasta lähtien kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan. Useimmat harrastukset ovat vain kerran viikossa, mutta esimerkiksi jujutsussa harkkoja on jo kolme ja siihen päälle mahdollset leirit. Myös keskimmäisen säbässä on jo turnauksia eri paikkakunnilla. Ainoa harrastus, johon on ollut pääsykoe, on ollut esikoisen nuorisoteatteriharrastus. Ja se on myös harrastus, joka kerryttää opintopisteitä, joita saa sitten mahdollisissa myöhemmissä luovan alan opinnoissa hyväksiluetuksi!

Kerrallaan yhdellä lapsella harrastuksia on 1-4. Meille onnistuu tällaiset suuremmatkin harrastumäärät, sillä meillä lapset eivät jää koulun jälkeen iltapäiväkerhoihin tms., joten palautumisaikaa koulun jälkeen on rutkasti. Näiden maksettujen harrastusten lisäksi käymme ainakin silloin tällöin kaupungin ja seurakunnan järjestämissä viikottaisissa ”kerhoissa”. Muistelen, että esikoinen on ainakin on tykännyt käydä seurakunnan pienoissähköautokerhossa ja jokaisen kanssa olemme käyneet kaupungin kirjaston järjestämällä satutunnilla.

Harrastuksiin kuluu rahaa ja aikaa

Meillä harrastaminen siis perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä meillä ole mitään tarvetta tuupata poikiamme mihinkään tiettyyn koloseen eikä varsinkaan pakolla teettää kenestäkään alansa huippuja missään. Poikien onnellisuus on meille tärkeintä – ja siihen liittyy itsensä vapaa ilmaisu harrastusten muodossa. Pyrimme tukemaan poikia harrastushommissa – niin rahan, mokkapalojen, bensan kuin oman aikammekin keinoin. Vähän kuitenkin nauratti tuo, kun tajusin, että esikoisen kanssa jaksoimme käydä vauvauinnissa, mutta muiden kanssa emme. Esikoinen ja keskimmäinen nauttivat myös taaperoaikana vanhemman kanssa harrastettavasta tenavatuokiosta, mutta kuopus ei ole käynyt missään varsinaisessa harrastuksessa vanhemman kanssa, jaiks.

Lopuksi haluan painottaa sitä, että termi ”harrastaminen” ymmärretään usein niin, että se tapahtuu vain kodin ulkopuolisissa paikoissa (eli näin minäkin tämän tekstin kirjoitin). Harrastaminen on kuitenkin paljon muutakin. Meidänkin pojat muun muassa kuuntelevat tosi paljon musiikkia, leipovat, askartelevat, lukevat kirjoja, pelaavat Nintendoa, ja käyvät pokekävelyillä – asiat, joita voisi ihan yhtä hyvin kutsua harrastamiseksi. Tässä tekstissä minä otin nyt fokukseen tuon kodin ulkopuolisen maksullisen toiminnan.

Nyt olisi kiva kuulla, että millainen harrastusideologia teidän perheessä on? Tai millainen se on ollut sinun lapsuudessasi?

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

MINKÄLAISTA ON KOHTA KOLMEVUOTIAAN IMETYS?

SYYSKUU, JOLLOIN EI TEHTY JUURI MITÄÄN

KUUSIVUOTIAAN UNELMAPÄIVÄ MINUN KANSSA KAKSISTAAN

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *