Hae
Ready Steady Flow

Syysloma, jolloin ei tehty juuri mitään

syysloma

Meidän syyslomaviikko ei ollut tämä meneillään oleva viikko, vaan viime viikko, mutta ajattelin kuitenkin rustailla vielä syyslomasta vähän. Oikeastaan kirjoitan hälventääkseni perheiden loma-ahdistusta. Haluan tällä tekstilläni välittää ajatuksen, että loma voi olla oikeasti tosi kiva ja onnistunut, vaikka lomalla ei tekisikään ”mitään” eli toisin sanoen jos vain olisi kotona, ulkona ja puuhastelisi lähiympäristössä juttuja lasten kanssa.

Jos ihan kirjaimellisia halutaan olla, niin eihän meillä kai edes ollut sellaista ”oikeaa” syyslomaa, sillä meidän perheestä 2/5 ei edes lomaillut. Meillä mies oli työmatkalla keskiviikkovarhaisaamusta perjantai-lauantai väliseen yöhön. Keskimmäinen kävi eskariaan neljä tuntia päivässä. Miehen työmatka (ja muutenkin työviikko) oli pakollinen, mutta keskimmäisen valinta eskariin menosta täysin vapaaehtoinen. Keskimmäinen käy yksityistä eskaria, ja se oli auki myös syyslomalla. Keskimmäinen sai itse päättää, haluaako mennä eskariin vai ei, vaikka itse eskariopetusta ei ollutkaan tuona viikkona. Mutta kaikkea muuta kivaa puuhaa oli! Meillä vanhemmilla ei ollut mitään tuota keskimmäisen päätöstä vastaan, sillä keskimmäinen rakastaa eskarissa käyntiä ja toisaalta kuukausimaksuun sisältyy myös tuo syysloman aikainen toiminta.

Mitä kaikkea teimme?

Niin, mehän emme juuri tehneet mitään kummempaa. Tuolla viikolla oli pojilla kaksi harrastusta, sähly sekä uimakoulu. Muut harrastukset olivat tauolla. Toisaalta omalla paikkakunnalla lomaileville tämä on kiva juttu, kun on tuttuja tekemisiä, mutta toisaalta varmasti harmi niille, jotka ovat lomailemassa muualla. Näiden harrastusten lisäksi meidän kotikaupunki oli järjestänyt vaikka mitä kaikkea kivaa lapsille. Me emme hyödyntäneet kuin yhtä aktiviteettia: temmellyspäivää paikallisella urheilutalolla. Temmellyspäivässä oli kaikenlaista urheilullista aktiviteettia lapsille.

Tuon temmellyksen lisäksi olisi ollut esimerkiksi graffitityöpaja, ilmainen kuljetus Linnanmäen valokarnevaaleille sekä paljon vapaita luisteluvuoroja jäähalleilla. Esikoisen harmiksi graffitityöpaja oli jo täynnä, kun yritin ilmoittaa häntä sinne, Valokarnevaalit kuljetuksineen olivat liian myöhäiseen ajankohtaan kuopusta ajatellen, sillä takaisin tulo oli vasta klo 23, muuten oltaisiin menty ihan varmasti! Ja jäähallien luisteluvuorot menivät sitten muuten vain jotenkin ohi.  Eli aika lailla syysloma meni kotoillessa ja pihaillessa. Isommilla pojilla oli tosi hyvä ulkoleikki, jota he jaksoivat leikkiä monta tuntia aina putkeen. Heillä on pihalla pitseria, jossa he valmistavat hiekasta, sammaleesta, kurasta ja vedestä kaikenlaisia herkkuja. Perusleikki siis, johon he saivat syyslomalla oikein kunnon flown päälle. Ja ai niin, veihän mies pienemmät pojat myös Superparkkiin, kun oli palannut työmatkaltaan. Isompien poikien kanssa minä otin kolminkeskisen ajan ja kävimme pitkällä lenkillä yhdessä.

Muuten aika kului kotona lähinnä leikkien ja touhuten, lukien ja pelaten. Parastahan sekin on. Ja tosi ok viettää välillä tällaisiakin lomia, jolloin ei tarvitse tehdä mitään kummempaa. Eipä muuten taidettu tavata lasten kanssa ketään ystävääkään tuona viikkona, ainoastaan Mummon ja minun siskon kanssa näimme. Olipa sekin erityislaatuista, olla niin paljon vain keskenämme. Minä vietin yhden oman hetken ystäväni kanssa, kun kävimme yhdessä kävelyllä sunnuntai-iltana, lomaviikon päätteeksi. Ulkoleikeissä ollessaan pojat tosin taisivat leikkiä naapureiden lasten kanssa…

Ja ai niin, mitä tapahtui autolle

Tapahtuipa lomalla vielä yksi mainittava asia, josta itse asiassa olisin saanut otsikonkin aikaiseksi, jos olisin halunnut, haha. Olen aiemmin teille kirjoittanut, että lähes aina tapahtuu jotakin isompaa harmia, kun mies on työmatkalla (klik!). Mitäs tällä kertaa tapahtui? No, ei sen kummempaa kuin että auto jäi kaupungille. 😀 Auto, jonka ostimme kolme kuukautta sitten ja jonka piti olla täysin kunnossa. Virtaa autoon tuli, mutta auto ei kännistynyt. Minulla oli kyydissä esikoinen ja kuopus. Keskimmäinen oli halunnut jäädä kotiin opettelamaan yksinololoa… Hieman tämä tapahtunut nostatti taas sykettä, mutta onneksi uskaltauduin kysymään ventovierasta naista avuksi, joka sitten vei meidät kotiin. Olisi ollut hieman kurja kävellä neljää kilometriä kotiin väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa pimeässä, kun yksi lapsi odottelee jo meidän kotiintuloa. Onneksi avuliaita ihmisiä on olemassa 🙂 Kiitos siis vielä tätäkin kautta Moona, johon saimme automatkan verran tutustua 🙂

Myöhemmin, kun auton tilannetta selvitettiin, niin saimme tietää, että akkua ei oltu autoon koskaan vaihdettu, joten se nyt vaan oli tullut tiensä päähän. Käynnistäessäni autoa kaupungilla se jaksoi vielä sen verran, jotta valot ja radiot tulivat päälle, mutta ei tarpeeksi, jotta olisi käynnistynyt. Akun vaihdoksen jälkeen taas koko auto alkoi toimimaan. Hassua vaan, miten tämäkin sattui miehen työmatkan aikana, heh.

syysloma

Minä haluan kuitenkin uskoa, että pian tapahtumat kääntyvät niin, että joka miehen työmatkan aikana alkaa tapahtumaan jotakin ihan superia, joka kerralla jokin kiva iso uutinen! Huomenna sunnuntaina aamulla mies starttaa syksyn pisimmälle työmatkalle, meinaan yhdeksän päivää kestävälle sellaiselle. Lapsille se saattaa tarkoittaa yhtätöistä päivää ilman isin näkemistä, sillä lähdöt ovat aamuviideltä ja tulot myöhään illalla. Reissuja on muutamia tuon yhdeksän päivän aikana, joten kaksi yötä mies tulee nukkumaan kotiin ja vaihtamaan tarvittavat välineet tuona aikana, mutta tuskin juuri nähdään.

Sellainen syysloma meillä. Kiva, vaikka ei tehty juuri kummempaa! Miten teidän syysloma meni? 🙂

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

KUUSIVUOTIAAN UNELMAPÄIVÄ MINUN KANSSA KAKSISTAAN

TOIVEPOSTAUS: MEIDÄN PERHEEN PÄIVÄRYTMI

ÄITIYS ON OPETTANUT MINUA ENEMMÄN KUIN MIKÄÄN MUU TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ

Kaupallinen yhteistyö

NEPSY-valmentajakoulutus: orientoitumista ja erilaisia opiskelumuotoja

Kaupallinen yhteistyö: KirsiConsulting

NEPSY

NEPSY-opiskeluni ovat alkaneet! Meillä on ohi ensimmäinen lähijakso ja nyt olen tehnyt kaikki muutkin ensimmäisen lähijakson jälkeen saadut tehtävät, joten voin kirjoitella kokemuksia ensimmäisistä opiskeluviikoista 🙂 Opiskelu on alkanut orientoitumisella sekä aiheisiin että ihan itse opiskeluunkin. Ensimmäisinä viikkoina olen myös päässyt maistelemaan erilaisia opiskelumuotoja, kivaa!

Tästä löydät ensimmäisen aiheeseen liittyvän tekstin:

TULEVAN VUODEN HUIPPUJUTTU: MINUSTA TULEE NEUROPSYKIATRINEN VALMENTAJA!

Ensimmäiset lähiopetusjaksot

Lähiopetusjaksot tapahtuvat aina kahden päivän seteissä Vantaalla. Olin jo muutaman kuukauden ajan odottanut kovasti opiskelujen alkua! Onneksi päivät tulivatkin aika nopeasti vastaan, ja pääsin tutustumaan tähän koulutukseen ja muihin opiskelijoihin.

Ensimmäisenä päivänä luonnollisesti esittelimme itsemme ja tutustuimme toisiimme. Meille myös kerrottiin, mitä kaikkea koulutus tuo tullessaan. Meistä muodostettiin vertaisryhmät, ja meidän ryhmä koostuikin kätevästi suurin piirtein saman asuinalueen neljästä opiskelijasta. Kävimme läpi muitakin käytännön asioita, jotta opiskelu olisi kiva aloittaa, kun tarvittavat opiskeluun liittyvät tiedot ovat hallussa. Oppimisympäristönä meillä on verkossa Google Classroom, joka olikin minulle ihan uusi tuttavuus.

NEPSY

Toisena päivänä pääsimme kunnolla itse aiheisiin. Kävimme läpi perustietoa neuropsykiatrisista oireyhtymistä; niiden oireita ja vaikutusta henkilön elämään, esiintyvyyttä, hoitoa, lääkitystä ja kuntoutusta. Saimme myös ohjeistusta välitehtävien tekoon.

ensiTunnelmia

Minun ensifiilikset koulutuksesta ovat tosi hyvät! Meillä on oikein kiva opiskeluporukka: tarpeeksi samanlainen, jotta meillä kaikilla on suurin piirtein sama sanasto ja pohjatieto ihmisistä hallussa, mutta kuitenkin tarpeeksi erilainen, jotta erilaisia näkökulmia asioihin löytyy ja mielenkiintoista keskustelua syntyy. Meidän pääkouluttaja Jenni Kallio osaa hommansa: hän on asiantunteva, selkeäsanainen ja vakuuttava. Ainakin ensimmäisten koulutuspäivien jälkeen voin sanoa tykkääväni Jennin tyylistä opettaa: hän käyttää paljon tarinoita opetuksessaan ja häntä on helppo kuunnella. Hän saa ilmaistua opetettavat asiat hyvin ymmärrettävään muotoon.

Me saimme ensimmäisten lähiopetuspäivien jälkeen erilaisia tehtäviä, jotka on tarkoitus palauttaa viikkoa ennen seuraavia lähiopetuspäiviä. Tehtävät olivat kivan monipuolisia, eikä oppiminen käynyt yksitoikkoiseksi. Meidän tehtävinä olivat mm. henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman tekeminen, kirjatiivistelmän tekeminen, oman harjoitusasiakkaan kanssa valmennuksen aloittaminen sekä vertaisryhmän tapaaminen.

NEPSY

Tykkään, jos opiskelussa yhdistellään eri keinoja, eli juurikin sillä tavalla, mitä tämä kurssi tuleekin sisältämään. Pääsen ryhmädynamiikan avustamana oppimaan lähiopetusjaksoihin, pääsen itsekseni lukemaan kirjoja, kirjoittamaan paljon erilaisia tiivistelmiä, reflektointeja jne., havainnoimaan arkeani tehden siitä muistiinpanoja, testaamaan harjoitteluasiakkaani kanssa kaikenlaisia kokeiluja erilaisilla tekniikoilla, oppimaan vertaisryhmässä – ja teinpä minä ensimmäisen oikena videonkin, meinaan henkilökohtainen kehittysmissuunnitelma oli mahdollista tehdä videomuodossa, ja minähän lähdin haasteeseen mukaan 🙂 Ja mitä kaikkea vielä onkaan luvassa – nythän ollaan menty vasta ensimmäiset viikot tätä opiskelua!

Millä mielin tulevaan?

Oikein hyvillä mielin tulevaan! Olo on edelleen luottavainen. Tiedän, että tämä koulutus on juuri minulle juuri nyt hyvä koulutus. Ensimmäiset opiskelut vain varmistivat asiaa. Olen tyytyväinen ja iloinen, että päätin lähteä tähän neuropsykiatriseen valmentajakoulutukseen mukaan.

Mitään suuren suuria ahaa-elämyksiä en kokenut ensimmäisten viikkojen aikana, mutta tosiaan varmuus tämän koulutuksen minulle sopivuudesta lisääntyi. Tottakai opin valtavasti lisää tietoja – ja mullistaviakin sellaisia, mutta luulen, että suurimmat ahaa-elämykset odottavat koulutuksen myöhempää aikaa!

NEPSY

Pidän siitä, että koulutuksen arvopohja ja minun arvopohja ovat hyvin samankaltaisia. Koulutuksen kaikki aineistot huokuvat ihmisten erilaisuuden arvostamista, positiivisuutta, elämässä eteenpäin menoa, empaattisuutta. Pidän myös siitä, että koulutuksen suuntaus on ratkaisukeskeisyys – sen verran, kun siitä nyt jo tiedän, niin se tuntuu minullekin luontevalta suuntaukselta.

Tällaisia miettiä minulla on nyt ensimmäisten viikkojen jälkeen!

Seuraa opiskelumatkaani (ja muitakin juttuja) täällä blogissa ja myös instassani (@emmianniinajansson)

// Emmi