Hae
Ready Steady Flow

Ajatuksia alkavasta yhteisestä lomastamme

loma

Meidän perheen yhteinen kesäloma alkoi NYT! Jippii! Tähän asti tätä kesää vain minä olen lomaillut lasten kanssa (jos siis hoitovapaalla olevan ja sivutöitä tekevän voi sanoa lomailevan 😉 )

Viime kesänä meillä ei yhteistä varsinaista lomaa ollut ollenkaan miehen työpaikan vaihdoksen takia. Nyt meillä sentään on parisen viikkoa kesällä yhteistä lomaa, ja se tuntuu aika luksukselta 🙂 Mitä kaikkea sitten ajattelimme tehdä? Suunnitelmia on tällä hetkellä kolme: käydä mökillä, nähdä ystäviä ja viettää isompien poikien yhteissynttäreitä. Eikös siinä ole jo aika kivasti tekemistä? Tottakai lomaan sisältyy aimo annos herkullista ruokaa, kuten meillä aina arkeenkin sisältyy. Toivottavasti pääsemme myös vaeltamaan yhden päivävaelluksen ja saamme uida paljon! Muu suunnitellaan sen mukaan, mitä mieleen tulee… Olemme kyllä harkinneet Linnanmäkeä, Särkänniemeä, Tykkimäkeä, Lappiin lähtöä, ja jep – jos rehellisiä ollaan, niin vilkuiltiin kyllä myös äkkilähtöjä ulkomaille, kun katsottiin tulevaa säätä… En tiedä, toteutuuko näistä mikään. Voi olla, että ei. Ja ainahan on varsinaisen loman jälkeen vielä kesäviikonloppuja aikaa tehdä yhdessä juttuja, kuten tähänkin asti olemme tehneet!

Pari sanaa somelomista

Loma ei ehkä näy blogissa hiljaisuutena, vaan pyrin ainakin pari postausta saada loman aikana tänne kirjoiteltua. Myöskään somesta en ota mitenkään erityisesti lomaa, vaikka olenkin sen kannalla, että someloma on oikein hyvä ratkaisu ihmisille, jotka somea paljon käyttävät. Itse en lue itseäni somen aktiivikäyttäjäksi, sillä saattaa hyvinkin olla, että somessa viettämäni aika arkenakin on normaalisti vain muutamia minuutteja päivässä. Minä voisin hyvin elää ilman somea, enkä koe olevani lainkaan addiktoitunut siihen. Siksi erityisiä lomia en aio somesta ottaa. Ne tulevat itsestään. Saattaa mennä päivä, parikin, kun face ja insta pysyvät kiinni.

Vaikka tykkään somesta monestakin syystä (inspiroituminen, vertaistuki, tiedon saanti, kauniit kuvat…), niin en koe tarpeelliseksi kertoa kaikkea somessa enkä halua poikien takia olla montaakaan kertaa päivässä kännykällä heidän nähden. Jos meillä käy vieraita, niin en ole ensimmäisenä kännykkä kädessä siitä muille kertomassa. Me keskitymme silloin vieraisiin. Jos olemme perheen kesken jossakin, niin ei minulla ole ensimmäisenä mielessä kertoa siitä somelaisille. Instassa oleva materiaali meidän elämästämme (vieraat, ajatukset, käymämme menot) on ehkä luokkaa 1-5% kaiksesta elämästä. Halusin tämän aiheen nostaa nyt tässäkin esille, sillä paljon puhutaan siitä, että bloggaajat ja muut somealan vaikuttajat jakavat koko elämänsä someen. Varmasti on niitäkin, joiden lähes jokainen liike ja kyynel ja naurun tyrskähdys on seurattavissa somessa, mutta minun kohdallani tämä ei pidä paikkaansa. Joka tapauksessa, jotakin jaan lomallakin someen, enkä kokonaan vetäydy, joten nähdään lomalla sielläkin! Ja varmasti myös täällä blogissa muutamaan otteeseen ainakin 🙂

Syy siihen, miksi olen jakanut niin vähän

Menneinä vuosina olen jakanut hyvin varovasti somessa tietoa koskien esimerkiksi lomiamme. Ja syy tähän on ollut selkeä (edellä mainittujen lisäksi): Seitsemän vuotta sitten asuntoomme murtauduttiin, kun olimme viettämässä kaksivuotishääpäiväämme eri kaupungissa. Ja kaiken lisäksi emme edes olleet tästä poissaolosta kertoneet mihinkään somekanavaan, vaan murtautujat olivat haistelleet poissaolomme muutoin!

Asuimme tuolloin rivitalossa päätyasunnossa. Päädyn jälkeen oli vain metsää, mutta toisessa suunnassa kyllä oli asutusta vaikka millä mitalla! Meidän tuuletusikkuna oli murrettu (ja siitä siis menty sisään) ja tavaraa viety, muun muassa läppärini. Kaikki paikat oli tongittu ja revitty auki ja pyykkitelineet kaadettu. Tästä toipuminen vei kauan ja pitkään olenkin hakenut turvallisuuden tunnetta ja kodin turvaa takaisin. Tuohon asuntoon emme pystyneet enää jäämään, vaan muutimme muualle muutamien kuukausien päästä murrosta. Ensimmäinen askel toipumiseen muuton lisäksi oli se, että poliisi sai kiinni varkaat ja sain läppärini takaisin (muita tavaroita emme saaneet). Toki läppäri oli tupakalla poltettu ja sitä käytetty epämääräisesti… Aluksi minua pelotti olla yksin (ilman muita aikuisia) kotona, mutta nyt pystyn jo melkein murtoasiaa ajattelematta olemaan kotona. Kauan se veikin aikaa!

loma

Tästä päästäänkin lomaan liittyvään seikkaan: monta vuotta tapahtui niin, että kun palasimme lomalta, en voinut olla ensimmäinen, joka astui ovesta sisään, sillä näkökentässäni pyöri jatkuvasti kuva varkaiden sotkemasta kodistamme ja pelko siitä, että tuo näkymä toistuu. Varalta olin kertomatta missään kanavassa mitään menoistamme ennen kuin ne oli suoritettu. Nykyään olen taas rentoutumaan päin. Minulla on tärkeää pitää tietty yksityisyyden raja somessa ja blogissa. Ja erityisen tärkeää on se, että meillä on nykyään talonvahti pidempien reissujen aikana sekä riittävät muutkin turvatoimenpiteet mielenrauhan takaamiseksi. Nyt voin siis jo hyvin kertoa niin halutessani, että ollaan lomalla lähdössä esimerkiksi käymään jossakin, oli se sitten päiväreissu tai pidempi – ja teen tämän panikoimatta. Ja itsestään selvää varmaan on se, että turvatoimenpiteistä huolimatta, en enää ikinä jätä mitään kalleimpia tavaroitani kotiin pidemmän matkan ajaksi – sen opin muistan varmaan ihan loppuelämäni. Läppärissä kun oli tuolloin ihan kaikki meidän kuvammekin koko digitaalisen elämämme ajalta, kun se varastettiin!

Sellaista lomapohdintaa! Nyt sinä voisit kertoa minulle, että millaista lomaa sinä vietät/olet viettänyt/aiot viettää? Ja pidätkö lomaa somesta? Kerrotko avoimesti somessa, että olet lähdössä pidemmälle matkalle?

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

MEILLÄ OLI AKTIIVIJUHANNUS!

KESÄKUULUMISET, -SUUNNITELMAT JA -HAAVEET

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *