Hae
Ready Steady Flow

Tämän vuoden työmatkaleskeys on startannut – miten yöt nyt menevät?

Tammikuun lopulla kirjoitin tekstin liittyen meidän pieneen yökokeiluun kuopuksen kanssa. Sen voit lukea tästä: Käynnissä oleva jännitysnäytelmä: Ehetytyvätkö yömme? Nyt sitten voidaankin kysyä, että jäikö kokeilusta jotakin pysyvää hyötyä öihin? Miten yöt nyt menevät?

Mies siis yli kolme viikkoa nukkui kuopuksemme kanssa meidän makkarissa, ja minä vierashuoneessa – yritimme päästä eroon kuopuksen yöhulinoista, jos ne liittyisivät minun läsnäolooni. Molemmissa huoneissa nukuttiin joinakin öinä vähän paremmin, joinakin melko kehnostikin. Kolmen viikon kokeilu ei mennyt ihan niin kuin toivoimme: yö eivät rauhoittuneet kokonaan eli kuopus ei alkanut nukkumaan kokonaisia öitä. Hän viimeiseen asti huuteli äitiä ja saattoi jopa raivota yöllä, ihan siellä kolmen viikon loppupuolellakin vielä.

kuopus

Ensimmäinen työmatka

Sitten mies lähti ensimmäiselle työmatkalleen, ja minä palasin kuopuksen kanssa nukkumaan. Sama meno jatkui: hän on edelleen melko levoton nukkuja: ei tahdo oikein nukkua omassa sängyssä, ja meidän sängyssä heräilee herkästi. Muutamat yöimetykset palasivat siis kuvioihin, ja toki muukin heräily: semmoinen häsellys, mikä rauhoittuu vasta, kun ottaa kuopuksen ihan lähelle ja silittelee häntä.

Olikos tästä kokeilusta ollenkaan hyötyä? Kuopuksen kannalta ehkä ei… Miehen kannalta ehkä ei…. Minun kannalta ehkä ihan minimaalisesti: sain nukuttua vähän paremmin vierashuoneessa. Voidaanko tästä nyt vetää sellainen johtopäätös, että kuopus ei vain ole valmis vielä nukkumaan öitä yksin (omassa sängyssään), eikä täysiä öitäkään? Minä luulen, että meillä on mahdollisuus täysiin öihin vasta sitten, kun viimeisetkin hampaat ovat päässeet ikenestä läpi 😀 Hammastehtailu on ollut kyllä niin kivuliasta tällä pojalla, että huh huh!

Isoveljien jalanjäljissä?

Tottakai tiedän, että joku siellä varmaan miettii, että joku rajumpi unikoulu olisi tässä nyt paikallaan, mutta minä en pysty, en vaan pysty! Teimme nyt tämän kokeilun, johon juuri ja juuri pystyimme, ja jäämme odottelemaan, että kuopus sitten itse alkaa nukkumaan paremmin. Niinhän ne isommatkin veljensä tekivät ja alkoivat noin kaksivuotiaista lähtien nukkumaan täysiä öitä. Heille ei järjestetty edes tällaista irrottautumista öisin (toki heidän kanssaan kaikki muutkin asiat menivät aina sen kautta, että mietittiin, mikä olisi sairauksien kannalta paras ratkaisu…).

Yksi pieni tsäänssi tässä vielä on muutokselle, meinaan se, että ajattelin viettää tästä helmikuusta lähtien aina yhden viikonlopun kuukaudessa ystävieni luona Helsingissä yökyläillen, kun olen nuo viikonlopun koko päivät NLP-apuopena siellä ja matkustaminen aamukuuden junassa ei houkuttele niin paljon kuin ystävän luona yökyläily 😀 Katsotaan, mitä kuopus sanoo tähän muutokseen…

Niin, mitenkäs teillä nukutaan?

// Emmi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *