Hae
Ready Steady Flow

Voi kunpa ne lapset jo nukkuisivat

Minua on oikeastaan koko vanhemmuusaikani vaivannut eräs asia, josta nyt vasta uskaltaudun kirjoittamaan… Nimittäin lasten kanssa vietetty aika! Ajattelin avautua asiasta, jota en itse ihan ymmärrä. Ehkä te sitten selitätte asian minulle… 🙂
Ehkä kaikki kiteytyy siihen outouteen, mikä minulle tulee välillä mieleen, kun kuulen vanhempien puheita lapsistaan eli se, että ihan kuin vanhemmat eivät tahtoisi viettää aikaa lastensa kanssa!
”Olisipa jo ilta, ja lapset nukkumassa.”
”Voi kunpa nämä lapset voisi jo laittaa päikkäreille.”
”Miksi ihmeessä meidän lapset eivät voi nukkua neljän tunnin päikkäreitä?”
”Toivon niin kovasti, että lapset nukkuisivat aina aamulla niin pitkään, että turhaa aikaa ei jäisi ennen lähtöä.”
Niin, nämä kommentit voidaan ymmärtää varmasti monella eri tavalla, mutta välillä (tai aika useinkin) tuntuu, että niiden omien lasten kanssa ei haluta viettää aikaa! Että haluttaisiin aina, että he olisivat nukkumassa tai ainakin hiljaa nurkassa leikkimässä keskenään eivätkä häiritsemässä aikuisten juttuja. Samaan kastiin menee puhelimeen kiinni kasvaminen lasten kanssa vietetyn ajan kustannuksella. Tuntuu pahalta lasten puolesta, että vanhemmat kokevat omat lapsensa rasitteena. 
Jos minulta kysyttäisiin tyyliin mitä vain ohjetta, mikä liittyy lapsiin (okei, kukaan ei ole kysymässä, mutta kerronpa silti), niin se olisi seuraava: vietä aikaa lastesi kanssa, aidosti ja täysillä. Uskallan väittää, että se vaikuttaa positiivisesti ihan kaikkiin ongelmiin, mitä lapsiperhe kohtaa.
Mikä sitten siinä on, että omien lasten kanssa ei niin mielellään vietetä aikaa? Onko arki raskaampaa, kuin oli ajatellut ennen lasten saamista? Onko kyse laiskuudesta, että ei vaan jakseta kiinnostua niistä lasten jutuista? Vai mikä siinä on, että omasta ajasta vouhkataan niin paljon? Eikö lapsiperheellisellä sen fokuksen tulisi olla pikemminkin siinä lasten kanssa olossa eikä oman ajan jatkuvassa odottamisessa? Ymmärrän, että oma aikakin on (ainakin joillekin) tosi tärkeää, ja se on ihan ookoo, mutta minun mielestä se oman ajan odottaminen ei saisi heijastua lasten kanssa oleskeluun.
Tiedän, että nämä ajatukset varmasti jakavat mielipiteitä. Voi myös olla, että itse kun olen niin perheorientoitunut (haluan painottaa, että termi on minulle neutraali, ei positiivinen eikä negatiivinen), niin en pysty täysin ymmärtämään vanhempia, jotka eivät ole niin perheorientoituneita. On varmasti paljon erilaisia vanhempia, ja toiset ehkä sitten tarvitsevat omaa vapautta/lapsettomia hetkiä niin kovasti. Itse kun en ole sellaiseen ikinä saanut tottua, niin en osaa sellaista odottaakaan. Meillä kukaan ei ole juuri nukkunut hyvin päivin eikä öin, joten älyttömän vaikea tietysti ajatella sellaista ”joka päivä neljä/kolme/kaksi tuntia omaa aikaa”-mallia. Enkä tässä nyt tarkoita, ettenkö nauttisi omasta ajasta tai se olisi jotenkin huono asia, mutta itse olen hyvin sopeutuvainen, ja voin hyvin olla monta kuukauttakin ilman omaa aikaa. Sitten, kun joku tahtoo olla lasteni kanssa keskenään, niin sitten voin viettää omaa aikaa, mutta sekin aika aina tulee jos on tullakseen 🙂 Nyt tämän kirjoituksen fokuksessa ei ole oma aika sinällään tai sen arvottaminen vaan se, miltä lapsista tuntuu, kun vanhemmat kuolaavat vain oman ajan perään.
Olen myös tosi mielelläni paljon lasten kanssa, siis että esimerkiksi vauvan täysi tarvitsevuus ei tunnu lainkaan kahlitsevalta, vaan kivalta, juuri tähän hetkeen oikealta asialta. En voi väittää, että meillä olisi yhtään millään tavalla arvioituna ”helpot lapset” (päinvastoin), mutta koska omaa luonnetta on ollut ihan pakko muuttaa, niin arki tuntuu tosi paljon miellyttävämmältä ”uuden”, rauhallisemman luonteen ja NLP:stä hankittujen uusien taitojen myötä. Minä todella nautin arjesta, enkä odota lasten nukkumaanmenoa mitenkään kieli poskella. (Ja niin, lapset kun harvoin nykyään nukkuvat yhtään yhtä aikaa, heh, että sinälläänkään en odota.) Ainoa asia, mitä toivon lasten nukkumisen suhteen, on se, että kaikki lapset saisivat nukuttua juuri niin paljon, kuin he unta tarvitsevat ja tehdä tämän ilman oireita! Muulla ei oikeasti saisi olla väliä, ei sillä, nukkuuko lapseni vartin kolme kertaa päivässä vai kolme tuntia kolme kertaa päivässä – kunhan nukkuu niin, että jää pirteäksi ja että hänellä itsellään on hyvä olla! Ja onhan tässä vähäunisten lasten kanssa elämisessä hyvätkin puolensa: saan viettää heidän kanssaan entistä enemmän aikaa :-)!
Parisuhde on tietenkin sellainen asia, jolle ehkä tarvittaisiin yhteistä aikaa enemmän ja josta lapsien yhtäaikainen nukkuminen voisi hyötyä. Se vaan sattuu olemaan sellainen suhde, joka joutuu tässä lapsitilanteessa joustamaan, ja se on molemmille ihan fine. Kun kolme lasta olemme halunneet, emme voi olettaa, että kukaan ulkopuolinen niitä juuri haluaisi yhtä aikaa hoitaa. Kesäkuussa meillä oli kahdeksanvuotishääpäivä, joten ehkä jossakin vaiheessa sitä pääsemme juhlistamaan jotenkin 🙂
Kiteytetysti, ajattelen, että kaikki ajallaan: nyt on pikkulapsiperheaika, myöhemmin tulevat sitten muut ajat, ja todella luulen, että näitä nykyisiä aikoja tulee ikäväkin. Luulen, että lapset vaistoavat tosi herkästi, jos aikuiset eivät jaksa viettää heidän kanssaan aikaa, tai odottelee vaan lasten nukkumaanmenoa oman ajan toiveissa. Ei minusta ainakaan tuntuisi kivalta kuulla, jos tärkeä ihminen sanoisi minulle, että voi kunpa olisi jo sinun nukkumaanmenoaikasi, jotta pääsisi hengähtämään. Niin saati sitten miltä se tuntuu lapsista!
Vaikka olisi älyttömän vaikea ja hermojariistävä päivä lasten kanssa, löydän itseni nykyään joka päivä toteamasta, että jos jotakin tulisin katumaan kuolinhetkelläni, niin sitä, jos en viettäisi lasteni kanssa pyyteetöntä aikaa. 
Yritetään viestiä lapsillemme, että heidän kanssaan vietetty aika on äärimmäisen tärkeää! Ja toimitaan myös niin arjessa, jooko?

Mitä voi piillä ”koko ajan kipeänä” -fraasin takana?

Onko sinulla jatkuvasti flunssa? Valuuko lapsesi nenä viikosta toiseen? Onko teillä korvatulehduskierre, jolle ei näy loppua? Kuuletko selitykseksi lääkäriltä tai terveydenhoitajalta, että sitä nyt vaan on liikkeellä? Toiset vaan nyt sairastelevat enemmän. Lapset nyt vaan on useammin kipeänä. Oletko miettinyt koskaan termiä ’vilustuminen’ sen tarkemmin? Eli se, että altistuminen kylmälle aiheuttaisi flunssan? Tämän teorian mukaan avantouimarit ja muut säännöllisesti itsensä tarkoituksella kylmettävät olisivat jatkuvasti flunssassa. Mutta asia ei taida mennä ihan niin.
Pöpöt, bakteerit ja virukset. ”Sitä on liikkeellä.” Tiesitkö, että ihmisessä on lukumäärällisesti enemmän bakteereja kuin ihmissoluja. Yhdeksän kertaa enemmän! Olet varmaan kuullut kuinka paljon bakteereja on esimerkiksi kyntesi tai vihkisormuksesi alla. Miljoonia. Koko ajan. Elimistö elää harmoniassa bakteeriensa kanssa. Sinun suolistosi bakteerit jopa keskustelevat aivojesi kanssa. Ne ovat tärkeä osa immuunipuolustustasi, vastustuskykyäsi.
Vastustuskyvyllä tarkoitetaan kehon keinoja puolustautua ulkoisia uhkia, kuten esimerkiksi flunssan aiheuttajia vastaan. Jos sinun kehollasi ei ole kykyä vastustaa flunssaa aiheuttavia bakteereja, pääsevät ne asettumaan kodiksi. Tällöin käynnistyy suurempi operaatio niiden poistamiseksi.

Kuume, tulehdus ja lima. Riippuen kehosi vastustuskyvystä ja flunssapöpön iskukyvystä, voi sinulle nousta sen seurauksena kuume. Kuume on koko kehonlaajuinen puolustusreaktio taudinaiheuttajaa vastaan. Se on tulehdusreaktio, jossa luodaan sopiva maaperä ulkoisen uhan tuhoamiselle. Kuume on siis hyvä asia. Se on merkki, että kehosi on tunnistanut, että sitä uhkaa jokin pöpö ja että se pyrkii tuhoamaan sen. Akuutti tulehdus on ystäväsi tässä tilanteessa. Tulehdus on vaarallinen vain kroonistuessa.


Nyt kun keho on tunnistanut pöpöt ja lähettänyt iskujoukot neutralisoimaan ne, on seuraava vaihe pöpöjen poistaminen kehosta. Nenä valuu, kurkku on tukossa ja keuhkoputkissa on limaa. Kun pöpöt on napattu kiinni, tuodaan ne limakalvojen lähelle. Lima on eräänlaista kudosnestettä, johon nämä pöpöt kiinnitetään, jotta ne voidaan poistaa elimistöstä.

Mitä tapahtuu, kun lasket kuumetta lääkkeillä? 

Keho ei saa tehdä sitä, mitä sen on tarkoitus tehdä. Jos tulehdusreaktio vaimennetaan ennen kuin elimistön iskujoukot ovat neutralisoineet pöpöt, pääsevät nämä pälkähästä. Pöpöt jatkavat kehossa seilaamista, kunnes asettuvat johonkin uuteen herkulliseen paikkaan. Tämänlainen potentiaalinen paikka on, varsinkin lapsilla, sisäkorva. Kun keho on turrutettu lääkkeillä ja olo on saatu keinotekoisesti paremmaksi, näyttää siltä, että pöpö on selätetty. Elimistö saa vetää hetken henkeä ja kerää voimiansa. Sillä välin nämä kehoon jääneet pöpöt asettuvat esimerkiksi korvaan. Kun elimistö on saanut kerättyä hetken voimiansa, kykenee se jälleen tunnistamaan korvan tunkeutujat ja näin olleen nostaa hälytystilan (lue: tulehdusreaktion). Olet saanut niin kutsutun jälkitaudin.

Lapsi tai sinä olet taas kipeä ja menet lääkäriin. Siellä sinulle vakuutetaan useimmiten, että tarvitset antibioottikuurin. Jos otat kuurin, voit palata takaisin edellisen kappaleen alkuun. Et ehkä heti, mutta viikkojen tai muutaman kuukauden päästä. Antibiootit ovat, ainakin vielä, suhteellisen tehokkaita tuhoamaan valtava määrä bakteereja kehossa. Hyviä ja huonoja. Se on hieman sama asia kuin hävittäisit muurahaispesän pihastasi napalmi-ilmaiskulla. Pesä tuhoutuu kyllä, mutta niin tuhoutuu talosikin.

HUOM! On toki tilanteita, että antibiootit ovat lääke paikallaan, mutta näin ei ole joka nuhakuumeen tai korvatulehduksen kohdalla. Ihmiskeholla on kyky parantaa itse itsensä tiettyyn pisteeseen asti, jos sillä on tarvittavat palikat ja tilaisuus tätä varten.

Ennaltaehkäisy on tietenkin paras puolustus, palataan siihen hetken kuluttua. Se, mitä lääketeollisuuden kouluttama lääkärisi ei kerro sinulle, on että tulehdusta voi lievittää myös luonnon omilla antimilla. Bakteereja, viruksia ja sieni-infektioita… arvasit oikein, voit tuhota luonnon omilla antimilla. Voit tukea elimistöäsi oikeanlaisella ravinnolla ja ravinteilla tuhoamaan pöpöt itse. Tässä on muutamia tärppejä luonnon omista lääkkeistä:

Kurkuma ja sen sisältämä kurkumiini on tuhansia vuosia käytetty tulehduksen lievittäjä. On tutkimustuloksia, että sen teho on vähintään yhtä hyvä kuin tulehduskipulääkkeiden. Ilman sivuvaikutuksia.


Kookosöljyllä on antiviraalisia, -bakteerisia ja -fungaalisia ominaisuuksia. Kaiken lisäksi se on vielä herkullisen makuistakin.

Hiili, savi ja pii ovat loistavia sitomaan itseensä myrkkyjä. Olemme muutamissa teksteissä maininneet aktiivihiilen (klik), jota pidämme aina kaapissa kaiken varalta. Bentoniittisavi on hieman hiiltä lempeämpi vaihtoehto. Piitä käytämme myös kuuriluonteisesti.

Eteeriset öljyt ovat tehokkaita sekä tuhoamaan bakteereja, että lievittämään flunssan oireita. (Eteerisistä öljyistä on kirjoitus täällä: Miten eteerisillä öljyillä voi lisätä hyvinvointia?)

Kotitekoisen vaporubin pikaohje:

1rkl kookosöljyä
10 tippaa eukalyptusöljyä
10 tippaa piparminttuöljyä

Sekoita ainekset keskenään pienessä purkissa. Hiero pieni määrä valmistetta tukkoisen lapsen rinnan ja kaulan alueelle useita kertoja päivässä.

Kirjoitimme syksyllä sairastelunvälttöpostauksen (klik!), jossa puhuimme meidän perheen keinoista ennaltaehkäistä flunssia. Sieltä voisi tähän postaukseen nostaa ruokavalion ja avata siihen liittyen muutaman asian. Kuten olemme monissa teksteissä kirjoittaneet, miten tärkeä on saada riittävästi tietyjä ravinteita ruokavaliosta, on syytä huomioida, että itselleen epäsopiva ruokavalio voi myös aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita.

Maitotuotteet. Maito on suomalaisille pyhä asia. Meidät on saatu uskomaan, että emme selviä ilman lehmästä tulevaa maitoa. Siis, että ihminen tarvitsisi toisen lajin, eli lehmän, tuottamaa maitoa säännöllisesti. Oikeastiko? Tästä voisi kirjoittaa ihan oman tekstin, mutta jotta pysytään aiheessa, niin maitotuotteilla on muun muassa sellainen ominaisuus, että ne lisäävät liman eritystä hengitysteihin. Astmaatikot hoi! Jos ette usko, niin kokeilkaa olla ilman mitään lehmänmaitovalmistetta 2 viikkoa, niin huomaatte eron. Maito ja sen proteiinit lisäävät tulehdusreaktiota elimistössä. Ne pitävät siis yllä jatkuvaa tulehdustilaa, joka syö kehon rajallisia resursseja, eli heikentää samalla myös vastustuskykyä.

Viljat ja palkokasvit. Näiden proteiinit, lektiinit, ovat erityisen ongelmallisia ihmiselle. Mikään kasvi ei halua, että sitä syödään, kuten ei mikään eläinkään. Eläimet pääsevät, ainakin luonnossa, juoksemaan pakoon saalistajiaan. Kasvit eivät pääse pakoon, joten niiden on puolustauduttava muilla keinoin. Kasvit muodostavat tietynlaisia proteiiniyhdisteitä, joilla nämä suojautuvat syömistä vastaan. Kasvien siemenet eivät myöskään halua tulla syödyksi, siksi niissä on niin vahva kuorirakenne, että ne eivät kokonaisena ja raakana syötynä pilkkoudu ja imeydy, vaan tulevat iloisesti vahongoittumatta ulos takaovesta.

Oletko koskaan syönyt hieman liian tulista ruokaa ja huomannut, että nenä alkaa valumaan ja kyyneleet tulevat silmiin? Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten keho reagoi, kun syöt jotain epäsopivaa. Keho pyrkii kaikin keinoin poistamaan epäsopivat aineet. Syntyy lievä tulehdustila ja limakalvot erittävät tunkeutujat kudosnesteen (liman) mukana pois kehosta.

Koisokasvit. Chilit, paprikat, peruna, tomaatti, munakoiso ja eräät marjat kuuluvat solanaceae-sukuun, jotka saattavat olla monille tietämättään ongelmallisia. Solanaceae-suvun kasveista ovat monet ihmisille jopa hengenvaarallisia. Usein chiliä ja tulisia koisokasveja käytetään juuri niiden hormeettisen efektin vuoksi. Sopivalla annoksella ne vahvistavat kehoa, liian isoilla annoksilla ne vahingoittavat kehoa. Koisokasveihin kannattaa suhtautua salapoliisin tavoin kuulostelemalla, että onko niistä enemmän hyötyä kuin haittaa ja mikä on itselle sopiva annos.

Oletetaan tilanne, että olet esimerkiksi yliherkkä monille yllä mainituille ruoka-aineille, mutta et tiedä sitä vielä. Syöt niitä säännöllisesti, etkä saa välittömiä oireita. Sisälläsi kuitenkin elimistö taistelee koko ajan ruokavaliostasi tulevia tulehdustekijöitä vastaan. Se sitoo ison määrän vastustuskyvystäsi. Sitten kohtaat flunssabakteerin ja ehkä samanaikaisesti muutaman hormeettisen stressitekijän kanssa menee överiksi: liian rankka liikuntasuoritus ja vaikkapa kylmäaltistus, johon et ole totuttanut kehoa, niin keholla ei yksinkertaisesti ole resursseja eliminoida flunssapöpöjä heti. Tämä edellä mainittu skenaario saattaa olla selitys sille, miksi toiset meistä tuntuvat nappaavan flunssat ja pöpöt herkemmin kuin toiset. Jos on tilanne, että lapsesi nenä yksinkertaisesti vain valuu koko ajan, eikä ole muita oireita kuin korkeintaan pientä yskää, voisi syyksi epäillä kasvien lektiinejä.

Ennaltaehkäisyn kulmakivet vielä pikakertauksena:

  1. Syö ravinteikasta ruokaa
  2. Ole tietoinen epäsopivista ruoka-aineista
  3. Muista riittävä uni ja palautuminen
  4. Vietä joka päivä aikaa ulkoilmassa, jotta kylmä sää ei pääse yllättämään
  5. Pidä ensiapulaukussasi mukana aina aktiivihiiltä ja eteerisiä öljyjä kaiken varalta

Ja loppuun vielä disclaimer. Jokainen on itse vastuussa itsestään ja lapsestaan. Jokaisen on arvioitava itse sairautensa vakavuus ja mahdollisten lääkkeiden tarve, vaikka tekstissä näitä kehotetaankin välttämään viimeiseen asti. Panosta mielummin ennaltaehkäisyyn, jottet joutuisi hankalien valintojen eteen lääkkeiden kanssa.

Pay the farmer now, or pay pharma later.

RJ

Yhteistyössä Foodinin ja Biomedin kanssa