Hae
Ready Steady Flow

Vinkkejä tuoreille vanhemmille

Jos nyt, viiden ja puolen vuoden lastenhoitokokemuksella antaisin
neuvoja itselleni, tuoreelle äidille, joka raahaa hymyssä suin,
mutta silmät väsymyksestä kiinni painuen vauvaansa synnäriltä
kotiinsa, niin mitä ne olisivat?
Kodin ei tarvitse olla puolen millin tarkkuudella siivottu. Pikkusankarin vauvavuotena minä,
minä todellakin asettelin jokaikisen tavaran paikoilleen niin, että
pyörin sen ympärillä minuutin varmistaen, että paikka on varmasti
oikea. Ja minä, minä todellakin pesin pyykkiä silloinkin, kun
aivoni eivät osanneet edes erottaa, mikä siivouskaapin töniköistä
on pesuaine. Ei olisi tarvinnut. Ei todellakaan. Minä uuvutin
itseni.
Lapsen ei tarvise nukkua rattaissa, jos hän ei nuku siellä.
Simple as that. Minä itkin, kävelin, nostin vauvaa, itkin, kävelin,
nostin vauvaa, itkin, kävelin, nostin vauvaa. Monta tuntia putkeen, aurinkolasit silmilläni.
Olisin vain voinut hyväksyä sen, että vauva ei nuku rattaissa.
Helpommalla pääsen, kun pidän vauvaa rintarepussa ja sylissä kaikki uniajat.
Vauvan ei tarvitse syödä sitä yhtä ainoaa oikeaa sosetta, jos
se ei maistu.
Vaikka neuvolasta ohjeistettaisiin aloitussose, sen ei
todellakaan tarvitse olla se. Minä syötin pojalleni väkisin
perunaa, koska se oli se aloitussose terkkarimme mukaan. Poika huusi
kauhusta, kun työnsin lusikkaa hänen suuhunsa, ja myöhemmin
paljastui, että peruna oli yksi pahimmista allergioiden ja refluksin aiheuttajista hänellä.
Jos sinusta tuntuu, että jokin on vialla, niin suurella
todennäköisyydellä jokin on vialla.
Siitä huolimatta, että
lähipiiristä sanottaisiin mitä vain. Äidinvaisto ei ole koskaan minulla pettänyt. Sitä vaan pitää uskaltaa kuunnella.
Vauva ei itke muuten vain. Tämä on minun mielipiteeni. Vauva
itkee nälkää, janoa, läheisyyden kaipuuta, hermostusta, kipua,
kylmää, kuumaa, turhautuneisuutta… Mutta koskaan vauva ei itke
turhaan. Minun mielestäni itku on aina kutsu auttamaan. Silloin
vauva tarvitsee vanhempaa. Tavalla tai toisella.

Älä syö mitä vain vauvavuotena. Minulta ei siis heru suostumusta
einespitsa-sprite-munkki-ruokavalioon. Vaikka kuinka olisi väsynyt. Sillä,
mitä syö, on niin suuri vaikutus jaksamiseen, että järkevä
ruokailu on yksi niistä harvoista asioista, joista kannattaa yrittää
kaikkensa pitää kiinni myös vauvavuotena. Eikä se järkevä
ruokailu tarkoita kahden kuukauden reseptinmietintää ja maailman
terveellisimmän vihanneksen kaivuumatkaa Tiibetin maaperän alle.
(Ja tässä puhutaan nyt sekä niistä, jotka eivät joudu olemaan
imetysdieetillä että niistä, jotka joutuvat.)
Syö vitamiineja. Ruuan lisäksi purkista. Oikeasti, varsinkin jos imetät, tarvitset
vähintäänkin monivitamiinia ja d-vitamiinia. Oikeasti.
Kokeile elämää ilman kofeiinia. Tiedän, nyt monet
naurahtavat ja pyörittelevät päätään ja vannovat, että eivät
ikinäkoskaan pärjäisi vauvavuotta ilman kahvipannujen
tyhjentämistä kymmentä kertaa päivässä. Minä koen, että olen saanut jaksamisestani
tasaisemman ilman kofeiinia. (Juttujani kofeiinittomuudesta on muun muassa täällä ja täällä.)
Aamu voi alkaa myös ilman kofeiinitankkausta.

Älä panikoidu, vaikka oma lapsi ei olekaan samassa ryömimis- ja jokelteluaikataulussa hiekkalaatikkojengin muiden pilttien kanssa.
Normaali oppimisskaala on oikeasti tosi, tosi iso. 
Oikeat ystävät jäävät viereesi. He eivät jätä. He haluavat auttaa.
Katso puolisoasi armollisesti. Ehkä hän yrittää ihan
kaikkensa, vaikka siltä ei aina näyttäisikään.

5 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Tykkään. Kovasti ja paljon 🙂

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Täällä ensimmäistä odotellaan kesäksi syntyväksi. Olen yhden ainoan oppaan lukenut, enkä muita taida lukeakaan, eli "Kuinka kasvattaa bebe". Katsotaan sitten miten opit käytännössä sujuvat, mutta yritän olla reagoimatta sillä sekunnilla lapsen itkuun, vaan lapsen pitäisi oppia "rahoittamaan" itsensä. Kyllähän pieni lapsikin oppii varhain juoksuttamaan vanhempiaan niin halutessaan..

    • Emmi kirjoitti:

      Minä en ole ko. oppaaseen tutustunut, mutta paljon olen siitä kuullut. Siihen en siis osaa ottaa kantaa.

      Mutta tuosta itkemisestä ja juoksuttamisesta. Tietysti terve järki itkuun reagoimisessa on hyväksi. Se, että vauva vaikka itkaisee kevyesti unessaan, ei vaadi mitään toimenpiteitä, jos se loppuu ihan pian. Tai jos ryömijäikäinen kapinoi itkukitinällä lelua lähemmäs, en näe syytä heti reagoida fyysisesti itkuun, mutta kyllä saatan siinäkin tilanteessa kannustaa sanallisesti lasta ryömimään lelun luokse itse.

      Itselleni on jäänyt huono oma tunto siitä, etten tajunnut esikoiseni kipuitkujen tarkoitusta enkä reagoinut niihin tarvittavalla tavalla, sillä minulle toitotettiin, että "vauvat nyt vain itkevät".

      Niin tai näin, kannattaa opetella kuuntelemaan omaa äidinvaistoaan (ja omaa tuntoaan), – se varmasti kertoo, onko itkuun reagointi tarpeellista ja sensitiivistä.

      Onnea odotukseen ja tulevaan vauva-arkeen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *