Hae
Ready Steady Flow

Tässä se suru taas jyllää

Vähän ennen isänpäivää se alkoi. Suru työntyi päälleni, kuin valtavalla kaulimella kehoani lyttyyn rullaten, voimakkaana, syöksyen syvälle sisimpään. Suru velloi ympärilläni koko isänpäivän, ja mieli on edelleen laimea, väritön ja surumielinen. 
Tasaisin väliajoin surunaalto iskee päin koko vartaloa imien sen täysin tummiin liinoihinsa. Nyt tuntuu, että tämä aalto ei ota hellittääkseen otettaan niin nopeasti kuin yleensä. 
Yhdestä laulusta on tullut äärimmäisen tärkeä minulle viime aikoina.

Tämä laulu on terapiaa ja vertaistukea. Tämä laulu, jos mikä, koskettaa minua syvältä.

4 kommenttia

  1. Anna kirjoitti:

    Vertaistuki nimenomaan, monella tapaa, on tosi tärkeää! <3 Kiitos siis siullekin, kun olet.

    Ja kiitos isillemme, jotka ovat muistoissamme <3 …ja jotka eivät varmasti haluaisi että täällä surraan, mutta ymmärtävät nekin tunteet ihan varmasti!

  2. Anonyymi kirjoitti:

    On hyvä muista edesmenneitä kauniilla ihanilla muistoilla hetki ja sytyttää kynttilä muistoksi. Elämä jatkuu. Iloitse tästä päivästä ja ihanista lapsista ja aviomiehestä. Hänen päivä on kerran vuodessa saada onnea ja iloa osakseen läheisiltään. Tsemppiä perheenne arkeen.

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos kommentistasi.
      Olen huomannut, että paras tapa minulle surra on antaa tunteiden tulla ja mennä vapaasti, sen suuremmin niitä kutsuen tai pois pakottaen. Tietysti minun miehelleni olisi kiva, että isänpäivä olisi vain iloa täynnä, mutta myös hän kaipaa minun isääni, joten ymmärtää kyllä suruni. Kiitos lapsien, onneksi päivässä oli myös iloa!
      Ja kyllä, onneksi voin myös todeta, että jos jotain osaan, niin perheestäni iloitsemisen – juurikin yhtä syvemmin isäni menettämisen kautta. Mutta koskaan, koskaan asiasta ei voi liiaksi muistuttaa, kiitos siitä ja kiitos tsempeistä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *