Hae
Ready Steady Flow

Kaikki äitienpäiväateriat sänkyyn, kiitos!

Onpa luksusta syödä äitienpäivänä kaikki ateriat rauhallisen leppoisasti sängyssä köllötellen ja nautiskellen. 
Tai sitten ei. Ei todellakaan luksusta.
Minä en pahemmin niistä peruskipeyskierteistä jaksa täällä (tai muuallakaan somessa) huudella, koska, no, semmoinenhan on normaalia lapsiperhearkea ja olen enemmänkin tottunut siihen, että koko ajan joku meidän perheestä on kipeä jollakin tavalla. Outoa on, jos kukaan ei ole flunssassa, mahataudissa tai jossakin tulehduksessa. Nyt on kuitenkin taas päästeltävä tätä sairausärsytystä vähän tänne bloginkin puolelle, sillä huomasin jonkinlaista ei-niin-hauskaa identtisyyttä viime vuoden kesäkuun postauksen kanssa… Ja kyllä, aion nyt valittaa, vaikka vain minä olen ollut tällä lomalla kipeä. Itsekästä tekstiä siis tulossa, hehe.
Olisinko mieluummin omassa sängyssä kotona vai jossain tämmöisessä paikassa… hmmm…
Nyt valitan, koska:
Tämän piti olla lomaviikko, jolloin oltaisiin mahdollisesti lähdetty jollakin kivalla äkkilähdöllä johonkin, ensimmäiselle lentokoneulkomaanmatkalle nelihenkisenä perheenä.
Vaikka ulkomaanmatka ei olisi onnistunutkaan, tämän viikon piti olla sataprosenttista yhdessäoloaikaa, ei sitä, että äiti koomaa koko viikon tajuttomana omassa eristetyssä huoneessaan ja isi on lasten kanssa kooooko vuorokauden toisensa jälkeen.
Vaikka äiti kipeänä olisikin, niin ei kai sentään tarvitsisi niiiin kipeänä olla, että mies ja lapset eivät uskalla mihinkään kauemmas erikoisempia lomajuttuja lähteä tekemään, ettei äiti vain sillä aikaa pyörry vessareissullaan.
Vaikka äiti sitten tosi kipeä olisikin, niin olisiko kuitenkin kohtuullista, että olisi edes yksi läheinen enemmän (sen yhden ainoan lisäksi), joka voisi edes vähän auttaa lastenhoidossa ja päästää isi esimerkiksi salille tai torkuille tämän hänen ”loma”viikkonsa aikana.
Ja vaikka nyt sitten edes sitä toista auttavaa läheistä ei löytyisikään, niin miten olisi edes se, että pojat olisivat ei-oireisia, jotta isillä olisi edes vähän helpompaa ja lomaa voisi kutsua muuksikin kuin hermojenkiristelyleiriksi.
Se erilainen loma. Olisihan se voinut olla.
Ja vastaan nyt jo siihen tulevaan kommenttiin, jossa joku heittää, että pidä suusi kiinni, asiat eivät valittamalla parane. Jep: yritän nähdä edes yhden hyvän puolen tässä kaikessa:
isi on ainakin saanut viettää yyhoo-arkea kolminkeskistä aikaa lasten kanssa koko viikon sillä aikaa, kun äiti leikkii i-kirjainta sängyssä, luulee todella kuolevansa vatsakipuihinsa, käyttää veronmaksajien varoja makaamalla muutaman päivän tiputuksessa ja ravaa vessassa 100 (laskin!) kertaa päivässä.
Toivon, että teidän äitienpäivänne on ollut hyvin erilainen kuin minulla: kiva, ihana ja lastentäyteinen! 
Itse lohdutan itseäni kuvittelemalla itseni jo ensi vuoden äitienpäivään (ja seuraavaan lomaan): kuumetta on vähemmän kuin 39, pystyn istumaan tuolilla ilman kallistumista toisen pakaran puoleen, käsi ei ole täynnä verikokeiden reikiä ja jalkani jaksavat kantaa minua ilman tärinää pidempään kuin viisi minuuttia. Oi, ihana tuleva äitienpäivä!

16 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Kaikesta huolimatta on äitienpäivä. Syvään hengitys ja silleen en tässä muuta osaa sanoa. Parempaa huomisesta teille:) .Mikäli teillä on vatsatauti niin tuttu tunne, ihmiset karttavat sitä kuin ruttoa.

    • Emmi kirjoitti:

      Jep, on äitienpäivä, mutta eikö äitienpäivänä saa kirjoittaa valituspostausta? 🙂 (Jos tunnet minun tavan kirjoittaa, tiedät, että maailma meillä ei ole musta, vaikka tämä teksti on kirjoitettu melko mustalla, myös hieman humoristisella, otteella).
      Syvään olen tässä hengitellytkin, jotta kestäisin nämä kaikki viikon kestävät kivut…
      Kiitos, kovasti tosiaan toivotaan, että huominen on parempi, sillä mies lähtee töihin ja minun pitäisi olla vuodelevossa…

    • Rinttu kirjoitti:

      Ompa taas jollain viitseliäisyyttä kommantoida lukematta ja ymmärtämättä tekstiä. "Kaikesta huolimatta on äitienpäivä"… joo-o niin on ja siksi sairastamien tuntuukin kahta kauheammalta. On kysessä sitten tavallinen flunssa tai jotain pahempaa. Itseänikin olis harmittanut jos suunnitelmat olis menneet ihan päin mäntyä, vaikka ei mitään ihmeellistä olisi ollutkaan.

      Tsemppiä ja paranemista sulle Skribentti! 🙂

    • Emmi kirjoitti:

      Jep, jokainen ymmärtää tavallaan 😉 En vaan tiennyt, mitä muuta olisin kirjoitellutkaan, kun jotain kuulumista oli kiva saada vihdoin esille viikon tauon jälkeen blogiinkin, nyt kun just just jaksoin kirjoittaa. Tuli sitten valituspostaus, toivottavasti kaikki lukijat kestävät sen :-DD

      Kiitti Rinttu <3

    • Anonyymi kirjoitti:

      Hei Anteeksi epäselvä viestintä tämä ei ollut tarkoittu mitenkään negatiiviseki voi hyvänen aika sentään. Itse oman väsymyksen myötä en saanut asiaa paremmin kirjoitettua. Toivotin aidosti parempaa huomista. Pahoittelen, että tänne blogiisi eksyin.

    • Emmi kirjoitti:

      Kiva Anonyymi, että eksyit vielä blogiini, ja eksy vastaisuudessakin 🙂
      Kuten kaikki tietävät, kirjoitettu sana on hyyyyvin monitulkintaista. Ei nyt kukaan pahoiteta siitä mieltä 🙂
      Minäkin toivotan sinulle aidosti vähemmän väsynyttä huomista 🙂

    • Anonyymi kirjoitti:

      Toivotan samoin Teille:)

    • Emmi kirjoitti:

      🙂

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Voi widu… Mikä sulla on vatsassa? Tai siis haluatko kertoa…? Meillä on koko porukka periaatteessa terveenä, mutta poika reagoi taas selvästi jollekin. Varasin myös ajan osteopaatille, kun poika valittaa päivittäin vatsakipua. Ja käytös on tietty myös tavallistakin "vilkkaampaa". Onko teillä Pikkusankarille kokeiltu nyt Aeriusta? Mä olen joutunut antamaan päivittäisen Aeriuksen lisäksi Zyrteciä monta kertaa viikossa. Ja Precosaa olen aloitellut varovasti eilen. Huh, meidän tilanne kuulostaa silti tosi iisiltä teidän menoonne verrattuna. Toivottavasti paranet pian! Ja juhlistakaa äitienpäivää uudestaan vaikka heti seuraavana lauantaina tai sunnuntaina, kun olette kaikki (mahdollisimman) terveitä. T. Kaisa N.

    • Emmi kirjoitti:

      Kaisa, sehän tässä nyt onkin vähän jännänä, että mikä siellä on. Testit otettiin, mutta ne valmistuvat vasta tiistaina 🙁 Siihen asti ei siis tietoa, että onko kyseessä joku tarttuva juttu vai mun joku oma juttu ja kuinka vakava.

      Voi tuota teidän pojan tilannetta 🙁 Jospa osteopatia edes vähän helpottaisi!!
      Meillä Pikkusankarille annetaan Zyrteciä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta ei Aeriusta. Miten mulle ei ole tullut mieleenkään, että niitä voisi antaa päällekkäin?? Tuntuu, että välillä Zyrtec auttaa niihin oireisiin, mutta ei aina.
      Olittekos te Precosaa aiemmin kokeilleet?

      Onpa kiva idea, että järkkäis sellaisen semivirallisen äitienpäivän johonkin toiseen ajankohtaan :-)!

    • Anonyymi kirjoitti:

      Oi, epätietoisuus on syvältä. Toivottavasti kuitenkin vatsakipuihisi löytyy syy, ja tietysti vielä hoidettavissa oleva. Precosa lähtee ensimmäistä kertaa. Saa nähdä, onko siitä apua. Mitkään mbh:t eivät ole koskaan auttaneet, mutta tämä on toki eri asia. Meille tosiaan juuri Tuomela taisi aikoinaan sanoa, että jos päivällä on oireilua aamun Aeriuksesta huolimatta, niin voi antaa Zyrteciä. Meillä Zyrtec ei toimi pidempiaikaisessa käytössä, mutta "kohtauslääkkeenä" kyllä. Tai siis, nyt tuntuu, ettei mikään riitä, mutta kaipa tämä tilanne olisi huonompi ilman antihistamiineja. Tuliko teillä muuten Precosasta nitään alkuoireita?

    • Emmi kirjoitti:

      Niinpä, tavallaan toivon, että tämä olisi jotain perusmahatautia (tyyliin noroa), joka iski minuun TOSI paljon vahvempana kuin yleensä, ettei olisi mitään muuta vakavampaa…

      Ai teilläkin oli eka kerta sitten Precosaa! Meillä Precosa (osteopatian kera) rauhoitti tilanteen heti! Eli ei yhtään mitään alkuoireita tullut.

      Tosi hyvä vinkki noiden allergialääkkeiden kanssa! Taidetaan mekin kokeilla noin, jos näyttää siltä!

      Tuleppa sitten huutelemaan, miten teillä Precosat ja muut etenevät!

  3. tyttönen tuolta kirjoitti:

    Pikaista paranemista! Eikö äitienpäivää tulis viettää joka päivä, koska äitiyshän on jokapäivästä työtä, josta ei oo lomaa? Miks siis pitää juhlistaa just äitienpäivänä, jos sillon ei jostain syystä sovi? Juhlistaa sit, kun on sopiva päivä ja hetki.

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos, tänään on jo hyvä päivä 🙂

      Todellakin olen samaa mieltä, että äitien(ja isän)päivää voisi viettää ajatuksellisesti ihan joka päivä!
      Enemmän postauksen teema käsitteli koko meidän viikon lomaa, mikä meni siihen, että minä makasin sängyssä, joko kotona tai sairaalassa. Tietenkin se ärsytys huipentui äitienpäivään, jolloin oltiin jo kauan sitten sovittu pitkästä aikaa tapahtuva lähimmäisten ihmisten isompi kokoontuminen. Ohi meni myös yksi spesiaali, juuri tuona päivänä tehtävä juttu ja siskon kanssa yhteisen lahjan antamisen riemu omalle äidille jne. Tietenkin lapsetkin odottivat serkustensa näkemistä yms. Mutta ensi vuonna sitten paremmalla onnella 🙂 Ja siinä välissä sitten pienempiä juhlistamisia.

      Kivaa viikkoa teille 🙂

  4. tyttönen tuolta kirjoitti:

    Kiitos. 🙂 Toivottavasti sinäkin oot jo paremmassa kunnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *