Hae
Ready Steady Flow

Mennäänkö metsään?

Kuunteletko sinä mielellään
lapsen tuskaista itkua koko yön? Katseletko sinä mielellään lasta
lattialla kivuissa vääntelehtimässä? Onko sinusta mukavaa, kun
lapsi kakoo ruuat ulos ruokapöydässä, pelkää syömistilanteita
ja herää päiväunilta viiden minuutin välein kipuihinsa? Luulen,
että vastaisit näihin kaikkiin kysymyksiin ”en” viimeistään
siinä vaiheessa, jos pääsisit asumaan allergiaperheeseen viikoksi.
Luulen myös, että allergiaperheen arkea seuratessa liittyisit
nykyisen allergiaohjelman linjausten ihmettelijöiden piiriin.
Kaikissa medioissa paasataan
siitä, miten nykyiset kotien liian kliiniset olosuhteet synnyttävät
allergioita, miten vanhemmat ylireagoivat kaikkeen ja lapset
nirsoilevat ihan turhan takia.
Pitäisi vaan altistaa altistuksen perään, ja: mennä metsään!
Näin alkaisivat allergiat vähenemään! Okei, välillä nämä
jutut jo naurattavat, viihdyttävät ja hämmentävät, mutta ennen
kaikkea nämä jutut itkettävät tätä kahden vaikeasti allergisen
pojan äitiä. Tunnen surua, vihaa ja harmitusta. 
Meitä ei ymmärretä. Miksi, oi
miksi me ihan muuten vain rajoittaisimme lastemme ruokavaliota?
Kieltäisimme lehmämaidon, viljojen, pähkinöiden ja mausteiden
lisäksi monia vihanneksia, hedelmiä ja lihoja? Miksi me raahaisimme
hikipisarat varpaille tippuen säkillisiä eväitä mukanamme
kaikkialle? Miksi me tahallaan rajoittaisimme lastemme
ruokaisia iloja juhlissa, kavereiden luona ja tapahtumissa? Miksi me
huvin vuoksi olisimme kana-bataatti-riisi -imetysdieetillä monta vuotta? Miksi me muuten vain ostaisimme monta kertaa
kalliimpaa allergiaruokaa joka päiväksi joka ruuaksi? Miksi me
huviksemme vain käyttäisimme lapsiamme erilaisissa
vaihtoehtohoidoissa?
Ihan totta, luulevatko ihmiset,
että lasten ruokavaliorajoitukset ovat sellaisia asioita, jotka
voidaan tuosta noin vain yhteiskunnan ylemmällä taholla päättää
lopettaa? Kielletään imetysdieetit ja poistetaan erikoisruokavaliot
hoidoissa ja kouluissa – sillä sitä saadaankin terveempi lapsiväki,
niinkö? Tämä asia ei koske pelkästään lapsia ja heidän
hyvinvointiaan. Jos vauva tai pieni lapsi kärsii pahoista ruoka-aineallergioista, arki voi olla todella rankkaa vanhemmille.
Tietysti rankkuus on suhteellista, mutta voisitko sinä vanhempana
hyvin, jos heräisit kymmenen minuutin välein läpi yön heijaamaan
kivuliasta lasta uudestaan uneen ja kävelisit päivittäin kolmen
tunnin vaununukuttamislenkkejä, kun lapsi ei pysty oireiltaan
nukkumaan? Jaksaisitko sinä siivota monet kymmenet oksennukset
päivässä ja valmistaa muutaman tunnin päivässä erilaisia
allergiaruokavalioaterioita ja vahdata joka sekunti, että kukaan ei laita mitään kiellettyä murusta suuhun?
Tässä on siis vahvasti kyse myös vanhempien hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Luulisi yhteiskunnan päättäjiä kiinnostavan työikäisen väestön hyvinvointi tältäkin osalta! Tuntuu, että Suomessa lapsia ei
arvosteta tarpeeksi. Heitä ja heidän vanhempiaan ei kuunnella
tarpeeksi. Ei osata asettautua lasten asemaan. Samat kivut aikuisella
ovat usein vakavasti otettavia ja johtavat asianmukaiseen hoitoon.
Lapsilla taas samat kivut ovat ”vain ohimeneviä ”, ja pahimmassa
tapauksessa ne sivuutetaan vanhempien psyykkisiin ongelmiin vedoten.
Yhteiskunnan asioista päättävien pitäisi vakavasti miettiä,
ovatko yhteensä parin prosentin allergiaruokavaliosta tulevat
kustannukset oikeasti hyvä säästökohde? Kaikista allergian ja astman kustannuksista Suomessa
koulujen ja päiväkotien allergiaruokavalio on 0,53%, pienten lasten
lehmämaitoallergia 0,27% ja muut ruoka-allergian kustannukset 0,43%,
kun esimerkiksi työtehon heikkeneminen nappaa 33,96%,
työkyvyttömyyseläke 15,16% ja sairauspoissaolot 13,34% (Jantunen
2014 Allergian ja astman kustannukset Suomessa 2011 Sosiaali- ja
terveysturvan selosteita).
Ollaanko uuden allergiaohjelman
kanssa menossa oikeaan suuntaan, vai mennäänkö tässä nyt metsään
ja aika pahastikin? Meidän perheessä ei ainakaan kaikista allergiaohjelmien linjauksien kehotuksista huolimatta lisätä metsään menoa. Meidän perheessä
kun jo käydään päivittäin metsässä, kaadetaan kurkkuun kuravettä,
nuollaan kengänpohjia ja tutkitaan koirankakkoja (kaikkea tätä
usein ihan liiaksin), ja silti: meillä on kaksi allergista poikaa.

Kananmunaa ja kukkakaalia, uuu beibe!

Vielä puoli vuotta sitten, silloin yksivuotiaan superallergisen pojan imettävänä äitinä, en todellakaan olisi uskonut, että minä kirjoitan nyt ostoslistaamme kananmunaa ja kukkakaalia, ja vieläpä syön niitä tällä hetkellä viikottain ilman tuntikausien yöitkuja ja omia viiltäviä mahakipuja. Imetysdieettini on siis edennyt siihen pisteeseen, että saan sanoa sen laajentuneen ihan kiitettävästi! Mukaan viikottain syötävät -listalle ovat päässeet kukkakaalin lisäksi jo esimerkiksi parsakaali, valkosipuli, paprika, chili ja tietenkin tämä majesteettinen kananmuna (okei, piilomunana ja vähäisenä määränä, mutta kuitenkin!). Siis kaikkia sellaisia juttuja, joita ilman olen täysin ollut puolitoista vuotta.
Kun rotaatiossamme tuli päivä, jolloin sain maistaa näitä valkoisia ovaaleja herkkuja, jääkaapissa ei ollut juuri muuta kuin kukkakaalia ja kananmunaa. Ja koska ensimaistelut kananmunasta tehdään piilomunana, valmistin mössön kukkakaalista ja kananmunasta, tietämättä yhtään, mitä siitä seuraisi. Iskin mössön uuniin. Siitä tulikin jotain ihan superia! Tätä kukkakaalileipää, kukkakaalipitsaa tai miksikä sitä nyt sitten voikaan kutsua, maistaneet ovat olleet ymmällään ainesosien vähäisyydestä ja tuotoksen maukkaudesta! 
Minulla on tapana tehdä kaikkia kummallisuuksia milloin mistäkin ainesosasta, heittelen sekaisin lupiinijauhoa, punajuurta, carobia, kurpitsansiemenjauhoja, mandariinia, chiaa, psylliumia ja muuta vastaavaa. Yleensä sekasotkuista ja hyvinkin yllättävistä makupareista tulee onnistuneita minun makuuni. Vasta jälkikäteen huomasin internetin syvyyksistä, että joku muukin oli keksinyt parittaa juuri tätä uusinta kummallista kaksikkoa, kukkakaalia ja kananmunaa. Minun ohjeeni vaan ei sisällä mitään juustoja, rahkoja tai muita, sillä tämä on maidoton ja viljaton.
No, jos joku ei ole vielä tämmöistä kombinaatiota kokeillut, niin tässä tulee minun hyvin yksinkertainen ohjeeni:
Pilko raaka kukkakaali pieniksi paloiksi. Tee siitä monitoimikoneella pienenpientä murua. Sekoita sekaan kolme kananmunaa. Ripota mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Levitä leivinpaperin päälle suht paksuksi levyksi (tästä määrästä tulee noin puoli peltiä). Laita uuniin noin 20 minuutiksi 200 asteeseen. Kun leipä alkaa ruskistua hieman ja irtoaa helposti ilman repeytymistä, se on valmis. Jos haluat tehdä leivästä pitsamaisemman, laita päälliset noin 10 minuutin kohdalla uuniin leivän päälle. 
Minä olen ihan ihmeissäni, että sain juuri jakaa ohjeen, joka on kananmunallinen! Minimullistajabeibin suoliston kunto on selvästi parantunut ja se kestää kananmunaa minun maitoni kautta – mikä ilon ja onnen aika! Pian siis Minimullistajakin saa yhtyä näihin kukkakaalileivän syöminkeihimme!