Hae
Ready Steady Flow

Well Hello Kaksplus!

Siis enhän minä tänne olisi edes
halunnut tulla kirjoittamaan. Minä olisin halunnut päästä
tuulettamaan raudannousemista johonkin hotille fitness-sivustolle tai
miettimään spinnien yhteensopivuuksia tankotanssisivustolle. Ehkä
olisin voinut haluta päästä kirjoittamaan johonkin matkasivustolle
”Perhe reissaa kaksi vuotta maailman ympäri”-tekstejä. Niin,
tai vähintäänkin olisin halunnut muuttaa blogin nimeksi ”Kotiäidin
luksuselämä”.
Mutta ei. Valitettavasti nämä
vaihtoehdot eivät aukea minun elämälläni. Salille jos jaksaa
raahata univelasta raskaan kroppansa kaksi kertaa viikossa, on
todellinen bileiden paikka, ja tankotanssi… se ihastus jäi sitten
niihin muutamiin kertoihin, kun kuopuksen oireiden hallinta täytti
juuri ne tankotanssiin varatut ilta-ajat. Suuremmille matkustuksille
on saanut sanoa heipat jo kauan sitten. Itse arki kun on ollut
sinällään jo selviytymistaistelua, niin siihen eivät ole
matkastressit enää mahtuneet. Niin…. ja se luksuselämä. Siitä
en sano nyt yhtään mitään.
Niin olikos tämä nyt joku sinkkuneidin matkablogi vai mikä…?

Joten täällä ollaan, Kaksplus!
Valmiina jatkamaan blogspotissa kolme vuotta kirjoitettuja juttuja!
Uskon, että tämä on paras mahdollinen blogikoti juuri nyt minulle.
Mutta miten hartaasti toivonkaan, että blogin nimi olisi enää vale
vain… Joten jos haluatte tietää, missä vaiheessa se siksi
muuttuu, niin jääkää huudeille uudet lukijat. Ja kaikki te vanhat
ihanat lukijat, olettehan vielä messissä?
Mitä minä voisin luvata blogiltani?
Lupaan kirjoittaa edelleen rehellisesti ja suorasanaisesti. Se on se
minun juttuni. Lupaan tavoitella yksi postaus viikossa-tahtia
(instagramiin lisäilen arkeamme päivittäin). Tuskin se tavoite
aina toteutuu, välillä kun on viikkoja, että silmäni eivät
päivän rutistusten jälkeen jaksa tehdä enää mitään muuta kuin
sulkeutua. Toivon kuitenkin, että jatkossa vähemmän olisi niitä
iltoja, kun pienimmän nukuttaminen vie kolme tuntia ja enemmän
niitä iltoja, kun on aikaa ja jaksamista käpertyä miehen kainaloon
toisiamme rakastavasti tuijoittelemaan tai istua hetki siinä
läppärin äärellä bloggaamassa. Faktahan on kuitenkin, että
näistä meidän poikien sairauksista ei sormia napsauttamalla pääse
eroon, joten arki ja kirjoittaminen jatkunevat samanlaisina… Eli
todennäköisesti ne koiranpennuilla koristellut cupcaket ja My
Little Pony-väriset elämät kannattaa edelleen hakea jostakin
muusta blogista. Näillä ehdoilla toivotan teidät oikein tervetulleeksi
blogiini myös täällä Kaksplussan puolella!

12 kommenttia

  1. Tintti // Hetken vaan kirjoitti:

    Kiva että tulit tänne, tervetuloa! En ole ennen sun blogiin törmännyt, mutta nytpä laitan heti lukulistalle. Vaikuttaa nimittäin siltä, että täältä voipi löytyä aika hyvin vertaistukea ikuiseen valvomiseen ja lasten huutamiseen. Itsehän tilitin just pari päivää sitten http://blogit.kaksplus.fi/blogi/hetkenvaan/kun-3v-ei-nuku-usko-alkaa-loppua/ täällä meidän tilanteesta, joka nyt tähän sun kertomaan verrattuna ei näytä kyllä edes ollenkaan raskaalta 😀 Meillä ei ole mitään sairauksia (ainakaan todettu), mitkä valvottais 3,5 vuotiasta. Mutta kyllä sitä vaan saa herätä, joka hemmetin yö monta kertaa. Mutta kuten totesin, ei varmasti mitään tuohon teidän tilanteeseen verrattuna! Tsemppiä sinne! Mä nyt jatkan tätä sun blogin lueskelua, nyt vasta tämän luin ja heti innostuin 😀

    • Emmi kirjoitti:

      Moi Tintti! Kiitos, oli kiva tulla, vaikka Kaksplussan blogit ovatkin mulle melko vieraita. Äitilandia on ainoa, jota olen seurannut. Nyt pääsenkin sukeltamaan sinun ja muiden Kaksplussaäitien maailmaan syvemmin 🙂

      Tiekkö mitä, sä olet ihan oikeassa paikassa! Valitettavasti meiltä löytyy vertaistukea valvomisen, heräilyn, nukuttamisen ja itku-raivo-känkkäränkkä-huonokäytös-elämän suhteen. Kävin lukemassa sun tekstin, ja sanonkin nyt heti, että mun mielestä vaikka elämässä olisi kaikkea kivaa ja hyvää ja asiat suht hyvin, niin kyllä silti saa niistä ongelmista kertoa ja niiden syitä ruotia – ties vaikka henkisen tuen lisäksi saisi jotain konkreettisia vinkkejä ja apuja tilanteisiin. Sittenhän se elämä olisi entistä kivempaa ja sitten siitä voi kirjoittaa myös 🙂

      Toivottavasti tavataan usein näillä blogihuudeilla 🙂

  2. sikurina kirjoitti:

    Nyt sanon vaan, että: <3

  3. Uraäidin Ruuhkavuodet kirjoitti:

    <3 Tervetuloa, kiitos kiinnostavasta blogista! Jään mielenkiinnolla seurailemaan. Terkuin, Kaksplus-yhteisön Senioriäiti 😉

    • Emmi kirjoitti:

      Jee, kivaa, täällä on hyvä vastaanotto <3 Minä taidankin tulla myös tutustumaan Senioriäidin juttuihin 🙂

  4. L kirjoitti:

    Tervetuloa!

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Heippa!Onnea uuteen "kotiin"!:D Odottelen mielenkiinnolla uusia postauksia,kiva kun siis jatkat kirjoittelua.Etenkin Pikkusankarin vointi kiinnostaa,onko refluksi mm.helpottanut iän myötä (niin kuin monessa paikassa väitetään..),onko edelleen paljon levottomuutta ja ne si-asiat,ootteko käynyt jo tutkimuksissa jne.Voimia arkeen ja touv.teijänkin arki alkaisi jo helpottamaan vähitellen!!!

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos kiitos 🙂 Pikkusankaristakin kirjoittelen pidemmin kyllä lähiaikoina! Jep, olisi kyllä niiiin ihanaa, jos arjen kokonaisuus alkaisi jo helpottamaan!

  6. Rinttu kirjoitti:

    Mukana ollaan 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *