Hae
Ready Steady Flow

Valitse puolesi

Aivan järkyttävä reissu! Kamala pakkausoperaatio kahden yön takia. Auto sullottu täyteen tavaraa ja lapsia. Neljän tunnin automatka tuskaista huutoa kuunnellen. Ja muillakin lapsilla on koko ajan joko nälkä tai pissahätä tai vaan mikä-lie-kiukku. Suunnaton ahdistus itkun loppumattomuudesta. Automatkan rattoisuuden uudelleen määrittely: vähän väliä sylissä rauhoittelua, tissittelyä, ruuan tarjoamista, vaipan vaihtamista, lelupussin tyhjentämistä yksi lelu kerrallaan, käsilaukun sisällön hätätarjoamista, kaikkien mahdollisten laulujen hoilaamista kaikilla mahdollisilla äänensävyillä, eri radioasemien ja levyjen vaihtelua, ”mitä sä sanoit?” -huutamista etupenkkiläisten ja takapenkkiläisten kesken. Minibaarin täyteen ahtaamista omia bataattirasioita sinne pinoten. Ravintolaruuan sopivuuden tarkistaminen paistoöljyjä ja marinaadeja viilaten. Matkastressin pahentamat refluksit. Hampaiden teko. Oireita sittenkin vääränlaisesta ruuasta, kloorivedestä ja/tai lattialtanyppimisistä. Yö vartin välein heräilyä, uniminuutteja nolla. Itkuisia, väsyneitä ja rasittuneita silmiä. Epätoivon katseita.

Kiva reissu! Yhteinen aivoriihi pienimmän matkustajan olon parantamiseksi. Maukkaita eväitä. Kutkuttavaa jännitystä tulevien päivien tapahtumista. Suurta iloa mahdollisuudesta viettää taas kunnolla aikaa kummipoikamme kanssa. Lasten aidot ihmettelyt uusista maisemista. Tyytyväisyys loistavasta ravintolapalvelusta. Hauskat polskimishetket ja ilon kiljahdukset vesidiscossa. Kahdenkeskiset antoisat hetket jokaisen pojan kanssa rauhassa syöden, saunoen, pelaten ja köllötellen. Poikien suunnatonta innostusta ennennäkemättömien seikkailupuistojen aktiviteeteista. Rakkautta, välittämistä ja yhdessä selviämistä.
Sama, juuri tehty reissu. Kaksi tositarinaa.
Aina voi valita tarkastelupuolen.
Ihan vain itsellenikin muistutuksena.

6 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Hienoa kun kun teitte reissun. Tuota se perhe-elämä juuri on kun perheessä on kaiken laista järjesteltävää. Kuulostaa niin tutulta. Minusta täytyy olla kuitenkin ihan ihka jokaisesta päivästä kiitollinen kun on suht terveet lapset. Haasteet on luotu voitettavaksi. Tsemppiä teille syksyyn:)

  2. Minna S. kirjoitti:

    Automatkat… Vieläkin kauhistuttaa ajatus niistä, kun Neiti ei vaan yksinkertaisesti voinut hyvin autossa. Se itkun määrä pitkillä matkoilla, huono olo, helpotuksen huokaus, kun toinen nukahti edes hetkeksi. Sukulaisten ihmettely, kun emme useammin käy. Mutta aina löytyi jotain positiivistäkin ajateltavaa, onneksi. Ei sitä muuten olisi järjissään selvinnytkään.

    • Emmi kirjoitti:

      Kyllä automatkat ovat meillekin molempien poikien kanssa ollut kirosana. Välillä sitä ajattelee olevansa kovinkin ovela ja lähteä yöuniaikaan ajamaan ("nukahtaa VARMASTI") tai silloin, kun iskee päikkäriväsy ("ei vaan VOI OLLA NUKAHTAMATTA"), mutta niinpä 95 prosenttisesti käy, että lapsi yllättää eikä varmasti nukahda, vaan entistä väsympänä itkee kooooko matkan :'( Plääääh. Sitten joskus nautimme matkan teosta, kun takapenkiltä kuuluu vain niitä "koska oikein ollaan perillä?" -ruikutuksia 😀

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Niin totta. Asenteella voi vaikuttaa kaikkeen. Saman olen yrittänyt opetella ihan kotioloissa, jos vaikka yrittäisi keskittyä niihin hyviin hetkiin huonojen sijasta. Ihan aina ei onnistu mutta suunta on oikea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *