Hae
Ready Steady Flow

Ei se mennytkään niin

Ei tästä tullutkaan helppo kesä. Ei, vaikka Aeriuksen tuplaus paljon lupailikin Pikkusankarin olon suhteen. Pari viikkoa meillä toteltiin, haluttiin leikkiä ja ulkoilla. Meillä hymyiltiin paljon. Sitten tapahtui taas jotain. Nyt en jaksa edes spekuloida asiaa. Jotain vaan. Nyt pari viikkoa ollaan tässä kärsitty katseltu menoa ja taidamme kallistua the Gurun kanssa tannoin suunnittelemaan seuraavaan steppiin, Losecin annoksen lisäämiseen.
Minimullistajan olossakaan ei ole kehumista. Päikkärit nukutaan pikkupätkissä, jos lainkaan. Hän kun saattaa vedellä päivän tyyliin herään kuudelta, nukun kahdeltatoista yhdet kahdenkymmen minuutin unet ja menen yöunille yhdeksältä. Vajaa yksivuotias jäbä, hihhei! No, yöunet eivät sentään ole samaa luokkaa kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Muutamana aamuna ollaan jopa saatu miehen kanssa hämmentyneenä kysyä toisiltamme, että oliko yöllä todella yksi neljän tunnin heräämätön pätkä!
Skool sille, että saatiin viime yönä nukkua neljä tuntia putkeen! Ainiin, en mä voikaan juoda kuplivaa.
Helle selittää jotakin. Minimullistajan järjettömän nopea murujenlöytämistahti jotakin. Pikkusankarin uutena mukavana lisänä tullut ruokien varastamistaipumus jotakin.  Pikkusankarin ruokalistalla olevien joidenkin safkojen aika varma epäsopivuus selittänee jotakin. Ja varmaan paljon muukin selittää jotakin. Melko hyvin pystyn pitämään ajatukseni kirkkaina ja selvinä ruokavaliohoidon suhteen, mutta kyllä kieltämättä välillä tulee hölmöjä ajatuksia mieleen: ”mitä väliä on Pikkusankarin ruokarajoituksilla, kun oireet ovat niistä huolimatta karmeat” tai ”mitä väliä on minun tiukalla imetysdieetillä, kun Minimullistajan suuhun sujahtaa alle sekunnissa Pikkusankarin tyrkyttämä tiputtama muikku”. Onneksi aika pian osaan kuvitella oire-elämän potenssiin kahdeksan ja tajuan, että nyt ehkä kannattaa jatkaa lääkärin määräämällä tiellä…
Kaikesta huolimatta lapsiperheen elämää on elettävä. Jokapäiväinen puistoilu tehtävä. Kesäisiä aktiviteetteja löydettävä. Kivasta vuodenajasta parhaamme mukaan nautittava. On vaan hyväksyttävä, että molempien poikien oireet seuraavat mukanamme minne menemmekin. Niitä kun harmiksemme ei voi jättää kotiin matkalaukusta. Tässä vaiheessa on vaan taottava hyvää asennetta omaan päähän ja toivottaa mahdolliset oireet matkakumppaneiksemme myös sinne parin viikon lomareissulle. Huh huh.

8 kommenttia

  1. refluksia kirjoitti:

    voih <3 Olen huomannut että helle tuntuu pahentavan monien oireita..

    • Emmi kirjoitti:

      Niinhän se on. Jotenkin vaan ajattelin, että kun sisällä pidämme ilmalämpöpumpun avulla lämpötilan kurissa, niin oireet eivät huomattavasti pahenisi…

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Sydämestäni toivon, että kun pojat kasvavat, arki helpottaa. Tai lääkityksen lisäys tepsii. Itse olen niin mukavuudenhaluinen ettei tulisi mieleenkään lähteä "lomareissulle" tuossa tilanteessa! 😀 Eikä kyllä hankkia lisää lapsia. Valitettavasti 🙂

    • Emmi kirjoitti:

      Kyllähän se arki varmastikin helpottaa tai ainakin tulee vähän erilaiset murheet vuosien saatossa, luulen. Parasta tietty olisi, että sairaudet lähtisivät menemään meidän perheestä, eikä lääkkeitä enää tarvittaisi. Mutta olisihan se hoitotasapainokin lääkkeiden kera ihan kiva juttu verrattuna tähän tilanteeseen…
      Lomareissua kyllä joudumme tosiaan muokkaamaan hieman tämän hetken haastavan tilanteen takia erilaiseksi kuin aiempi suunnitelma oli 🙁 Mutta niin hulluja olemme, että lähdemme!
      Lisälapset eivät meidänkään perheessä ole juuri nyt ajankohtaisia ;-D

  3. Minna S. kirjoitti:

    Voi että, kunpa teillä helpottaisi. Meilläkin ovat oireet pahentuneet koko ajan. Revin täällä peliverkkareitani ylläriyövieraista ja tällaisesta kaikesta "kivasta". Neidin kanssa valvottu niin, että muutaman viime yön unitunnit mahtuvat yhden käden sormiin ja nekin pätkissä. Tiedät kyllä mistä puhun. Olet tullut yön tunteina mieleeni monesti ja olen kunnioittanut suuresti jaksamistasi kahden kanssa. Olet ihan superäiti!

    Meilläkin on pieni reissu suunnitteilla. Kuukausi etukäteen olen jo aloittanut valmistelut ja otan yhteyttä ravintoloihin tms paikkoihin.

    Tämä ärrinpurri toivottaa teille ihanaa viikonloppua ja lomareissua! Yritetään selviytyä ja jaksaa kaikesta huolimatta.

    • Emmi kirjoitti:

      Äh, ei sitten teilläkään voi helpottaa, bläää :'( Onko tiedossa jotain tiettyä, mikä oirehdittaisi juuri nyt enemmän?

      Hauskaa sinänsä, että minäkin saatan yöllä mietiskellä teitä konkreettisia vertaistukikavereita <3 Silloin on semmoinen jännä tunne, kun tietää, että muuallakin valvotaan samoista syistä…
      Kiitos kauniista sanoistasi Minna!

      Esivalmistelut ovat tosiaan hirmutärkeitä matkan suhteen! Kovasti tsemiä ja ihania hetkiä matkallenne! Meidän kahden viikon lomareissu taitaa lyhentyä hieman…

      Mukavaa viikonlopun jatkoa teillekin <3

    • Minna S. kirjoitti:

      Sepäs siinä onkin, kun en tiedä. Jotenkin tuntuu siltä, että neitokainen oirehtii Aeriusta. Sinäänsä en lääkeaineallergioita ihmettelisi, kun olen itsekin aika monelle allerginen. Ristiallergiaa ainakin on selvästi ollut koivunkukinnan aikana, yritän nyt jäljittää pujoon ja heiniin vastaavaa. Päiväkirjailen taas ruokia ja oireita ja yritän yhdistää syypäätä.

      Saamme varmasti muutaman vuoden päästä perustaa koko maan kattavan salapoliisitoimiston. Sen verran eteväksi johtolankojen metsästäjäksi tässä kehittyy. 🙂

      Toivon kovasti, että teidän reissunne sujuu kuitenkin hienosti!

    • Emmi kirjoitti:

      Voi kunpa päiväkirjat avaisivat teille tilannetta!

      Kyllä tässä salapoliisitaidot kehittyvät huimasti! Toivotaan, että niistä on joskus jotain apua muissakin asioissa tässä elämässä meille 🙂
      Mukana toimistossa :-D!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *