Hae
Ready Steady Flow

Miten menee, Minimullistaja?

Nyt on varmaan korkea aika kertoa, mitä meidän refluksi-allergiataloon kuuluu. Yleiskuulumisena voisi todeta, että tällä hetkellä kumpikaan poika ei ole oireeton. Oireiden syitä etsitään kiivaasti. Tänään tarinassa esiintyy Minimullistaja.
Imetysdieettini on the Gurun ohjeilla kiristynyt täysin maidottomaksi. 
Kun olet maidottomalla, saat käsilaukkuusi uuden
vakkarimukanaraahaamisjutun – kookosmaitopurkin kahvitteluhetkiä varten!
Et voi olettaa, että missään julkisilla syömäpaikoilla on sinulle
tarjolla mitään sopivaa maitoa kahviisi.

Muita täysin vältettäviä ruokia tällä hetkellä ovat vehnä, kaura, kaalit, sipulit, retiisi, paprika, chili, rosmariini, tuore tilli, tuore basilika, suklaa/kaakao, lisäaineet ja
hiilihappojuomat (unohdin varmaan puolet, mutta tähän tyyliin ainakin). Kahvia yritän parhaani mukaan rajoittaa, mutta arvatkaa vaan kuinka järkyttävän vaikeaa se on näillä muutamien ripetuntien unilla. Kananmunan osalta minulla on käynnissä vähentäminen – lopputuloksena todennäköisesti kokonaan luopuminen muutaman viikon päästä, ellei sitä ennen Minimullistajan tilanne parane selvästi. Miltä se Minimullistajan tilanne sitten näyttää? No, aikalailla tältä:

ja tältä:

Synkältä näyttää, eikö. Illat ja automatkat ovat melko usein pelkkää itkua video ykkösen tapaan. Päivisin meillä on viime päivien aikana yhä enenevissä määrin kiljuttu video kakkosen tapaan.
Maidoton dieetti rauhoitti tilannetta sen verran, että ensin päätettiin the Gurun kanssa, että kananmunaa minun ei tarvitse menustani tiputtaa, mutta viime viikot ovat pakottaneet kokeilemaan vähennystä sittenkin. Moni varmaan ihmettelee,  miksi en vaan jätä kananmunaa heti kerralla pois. Tultiin the Gurun kanssa antitrypsiinitulosten jälkeen siihen päätelmään, että muutos ruokavaliossa pitää ehdottomasti tehdä, mutta rintamaidon riittävyyden varmistamiseksi ja minun paremman sopeutumisen mahdollistamiseksi vähentäminen pikkuhiljaa on tällä kertaa inhimillisempi ratkaisu (Pikkusankarin iideellä asia oli toisin, koska tilanne oli kerta kaikkiaan to-del-la kriisiytynyt – silloin vedin normiruokavaliosta suoraan kuuden ruoka-aineen dieettiin).
Itkujen ja kiljumisten lisäksi Minimullistajalla on päivistä riippuen pahojakin nukahtamisvaikeuksia. Hän siis on rättiväsynyt, mutta uni ei kerta kaikkiaan vain tule millään keinolla. Muita oireita ovat ne tutut: pätkäunet, kärsivään itkuun herääminen, yöunilla usein heräily, koko kropan jäykistäminen voimakkaasti taaksepäin, runsas puklaaminen monta tuntia ruokailun jälkeen, kurkulla ”kököttäminen” eli ns. virkayskä, itsensä ja muiden tuskainen raapiminen sekä viihtymättömyys missään paikassa tai asennossa.

soveljen jalankädenjäljillä – bataattia, bataattia.

Minimullistajan omaan ruokavalioon kuuluvat bataatti, kesäkurpitsa ja mustikka. Näiden lisäksi avocadoa olemme kokeilleet… ja uudelleen ei ihan heti kokeilla. Jokapäiväisiin lääkkeisiin ei olla turvauduttu vielä, vain Silicea on käytössä. Suurimpina epätoivon päivinä olemme myös kokeilleet Gavisconia sekä suppoa, mutta huonoin tuloksin.
Joku tässä kokonaisuudessa nyt kaivertaa. Se, onko se kananmuna vai jokin muu minun ruokavaliossani vai ihan jokin muu juttu, on vielä arvoitus. Toivottavasti arvoituksen ratkaisemiseen ei tarvita tämän fressimpiä aivoja kuin meidän perheessä tällä hetkellä on. Varsinkin tänään aivosumu on ollut melkoinen. En muista, montako minuuttia yöllä nukuin, vai nukuinko ollenkaan. Pelotti päästää mies aamulla auton rattiin. Pikkusankari herätti äidin kesken iltapäiväsadunluvun ”Äitiiiii, voisitko herätä ja lukea, kun Pesoselle pitää saada ruokaa – ja se tapahtuu vasta seuraavalla sivulla”. Kun mies riisui kenkiä töistä tullessaan, minä laahustin kertomaan että suunnittelemani jumppa taitaa nyt vaihtua kello kahdeksan nukkumaanmenoaikaan. Ehkä huominen on parempi.
Huominen VOI olla parempi. Outoa tässä Minimullistajan oireilussa on se,
että välillä on päiviä, jolloin hän vaikuttaa olevan kuin kuka tahansa kuusikuinen ja nukkua esimerkiksi koko Särkänniemen reissun ajan.

Muutama munallinen herkku

Tässä sitten jatkoa edelliseen postaukseen. Laittelen nyt gluteiinittomia, viljattomia ja maidottomia reseptejäni – mutta näissä on kananmunaa. Imetysdieetin osalta tilanne on tosiaan se, että maitoproteiini on kokonaan pois, ja kananmunaa rajoitan. Kokonaan en ole siitä vielä luopunut. Reseptien osalta sama stoori kuin viime postauksessa: reseptit ovat varmasti saaneet paljon inspiraatiota lukemattomista selaamistani ohjeista, mutta suoraan en ole ottanut mitään reseptiä mistään, joten inspiraation lähteitä en nyt osaa linkata. Yrittäkää kestää näin.
Banaanilätyt (viljaton, maidoton)
Sekoita kulhossa kaksi kananmunaa ja haarukalla murskattu iso banaani. Paista pikkulettupannulla kookosöljyssä. Lettujen päälle laitan yleensä kookoshiutaleita ja marjoja.

Tämän tyylisiä lettuja tehdään vissiin aika monessa niin allergia- kuin
fitnesstauloudessa. Ja mehän ollaan siihen ekaan kategoriaan meneviä.

Minuutin mikromuffini (viljaton, maidoton)
Makea versio: Sulata kahvikupissa yksi ruokalusikallinen kookosöljyä. Sekoita joukkoon haarukalla yksi kananmuna, reilu puoli desiä mantelijauhoa/hasselpähkinäjauhoja ja niin paljon hedelmäkuutioita/marjoja kuin haluat. Mikrota puoli minuuttia viiva kaksi minuuttia riippuen hedelmien/marjojen vetisyydestä. Muffini on valmis, kun pinta on kiinteä. Päälle ripottelen usein (paljon) ceylonkanelia tai lakritsinjuurijauhetta.
Suolainen versio: Sulata kahvikupissa yksi ruokalusikallinen oliiviöljyä tai gheetä. Sekoita joukkoon haarukalla yksi kananmuna, reilu puoli desiä mantelijauhoa ja kourallinen (auringonkukan- tai kurpitsan)siemeniä sekä hyppysellinen ruususuolaa, pippuria sekä jotakin yrttimaustetta. Mikrota noin minuutin verran.

Ahneella on yltäkylläinen loppu. Tässä kai yritin tehdä enemmänkin
mikrokakkua kuin muffinia triplaamalla ainesosat… Oli kai nälkä.

Mantelimaitoleipä (viljaton, maidoton)
Sekoita keskenään kulhossa viisi kananmunaa, reilu teelusikallinen ruususuolaa, reilu yksi ruokalusikallinen oliiviöljyä, 2,5dl mantelijauhoa, 2,5dl makeuttamatonta mantelimaitoa, 1,5dl siemensekoitusta (pellavansiemeniä, auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä). Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle ja paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta on kullankeltainen.

Papu-omenapaistos (viljaton, maidoton)
Laita monitoimikoneeseen kaksi tetrallista isoja valkopapuja, neljä kananmunaa, 5dl omenaraastetta, puoli desiä sulatettua kookosöljyä, 3rkl sitruunamehua ja 1rkl psylliumia. Pyöräytä soseeksi. Sekoita eri kulhossa seuraavat aineet ensin keskenään: 1dl kookosjauhoja, 2dl mantelijauhoja, 1tl inkivääriä, 1tl kanelia, 1tl kardemummaa, ripaus ruususuolaa. Laita kuivat aineet monitoimikoneeseen muiden aineiden sekaan ja pyöräytä sekaisin. Voitele vuoka kookosöljyllä. Kaada taikina vuokaan. Asettele päälle omenapaloja ja ripottele päälle kanelia. Paista uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia. Älä päästä paistosta kuivahtamaan, mehevämpänä se on parempaa. Maku tekeytyy jääkaapissa, joten parhaimmillaan se on ehkä parin päivän päästä.
Tämän kyljessä maistuu mitkä vain marjat.
Nämä tekeleet (ja aiemman postauksen tekeleet) eivät sitten todellakaan ole mitään light-kamaa, joten kalorinkyttääjät voivat etsiskellä ihan muita reseptiapajia itselleen.