Hae
Ready Steady Flow

Blogissa hiljaista, meillä ei

Kun päivisin näyttää jatkuvasti tältä…

…ja kuulostaa tältä…

(Uloshan sitä on lähdettävä, oli itkua tai ei. Pikkusankari ei anna armoa. Mukavaa yhdessä touhuamista kerrassaan!)

…on kai jotain tehtävä.
Meininki ei todellakaan ole nyt samaa luokkaa kuin elämämme Pikkusankarin ollessa saman ikäinen. Tasan kolme vuotta sitten, juurikin kolmikuisena, meillä todella valvottiin. Meillä herättiin 20-40 kertaa yössä, siivottiin yli 50 oksennusta päivässä ja hinattiin tuskaisia vaunulenkkejä päivisin tuntikaupalla aurinkolasit silmillä. Loppuaika meni kantaen kirkuvaa vauvaa sylissä hyssyttäen tai outoina, hieman itkuttomimpina päivinä vain pitäen yllä ympärivuorokautista sirkusta kiinnittämällä vauvan huomiota pois vaivoistaan. Siis normaalia vauva-arkea elellen, kuten tuolloin luulimme ja meille kerrottiin.
Minimullistajan kanssa on hieman erilaista. Tällä hetkellä Minimullistaja nukkuu öisin! Siis hän herää vain syömään, puolentoista viiva neljän tunnin välein. Yhtenä yönä hän veteli kuuden tunnin pätkän! (Me vanhemmat emme tietenkään, kun pitihän sitä tarkistaa tuon aikana pari kertaa kehtotyypin rintakehän nousu ja hengityksen lämpö.) Mutta Minimullistajan päivät – ne eroavat toisistaan todella paljon. On hyviä päiviä, tämmöisiä:

Ja sitten on niitä, jolloin tuommoisesta ei voisi haaveillakaan. Silloin itketään paljon. Silloin oksennuksia saattaa tulla triplamäärä hyviin päiviin verrattuna. Mutta hyvinäkään päivinä Minimullistaja ei nuku päiväuniaan vaakatasossa. Vain kantorepussa. (Äidin hartiat kiittävät tästä treenistä! Ja isän kädet kiittävät joka ilta hierontaa kerjäävästä vaimosta…). Huonoina päivinä päiväunet ovat lyhyempiä pyrähdyksiä, kun höyhensaaria pommitetaan jatkuvasti nieleskelyillä, röyhtäisyillä ja tuskaisilla itkuilla. Mutta hyvinä päivinä kantoreppu tarjoaa parhaimmillaan yli tunninkin unia.
Postauksen alku varmasti kertoikin, että imetysdieettiä on kiristetty taas hieman. On ollut pakko, vaikka haikein mielin luovunkin lempparivihanneksistani, -mausteistani ja hiilihapollisista juomista… Myös maitotuotteiden rajoittaminen tekee pahaa, vaikka Pikkusankarikin sen tietää: ”Äiti, varo, ettei tuosta tule oireita pikkuveljelle!”, hän sanoo, kun minä kaivan jääkaapista jukurttipurkin. Pikkueksperttini selittää usein myös vieraille heti ensimmäisenä ilmoitettavana asiana tervehdyksen jälkeen: ”Pikkuveli itkee, koska hänellä on mahanväänteitä.”
Fiksu lapsi. Hän tietää, etteivät vauvat muuten vain tai ilkeyttään ja tuhmuuttaan itke. Voi kumpa kaikki aikuisetkin olisivat yhtä viisaita.

4 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Tsemppiä teille arkeen:) Ihana Pikkusankari, kyllä lapset ovat sitten fiksuja. t. Satunnainen lukija

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Niinpä, yllättävän paljon ja monivivahteisesti lapset tajuavat jo ihan pieninä sanojen lisäksi sanatonta maailmaa ja tilanteita.

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Kuullostaa kyllä niin samalta kuin,meidän kohta 4kk vanhan,tytön kanssa. Paitsi meillä yötkin nykyisin,tosi levottomia. Ennen,nukkui jopa 8h pätkää,nykyisin max 2h,jos on hyvä yö ja näinä hyvinäkin öinä hamuaa vähän,väliä tissiä suuhun lievittääkseen kipua. Päiväunet yhtä 30minuutin,pätkää.Sylissä,turvakaukalossa tai rintarepussa tai kenties ehkä sängyssä minun tissi käytännössä koko ajan suussa. Lääkkeinä joku aika sitten otettu käyttöön nexium,gavisvon ja sakeutta silloin,kun ehdin/jaksan käyttää,kun imetyksen kanssa ei niin kovin helppoa. Lääkkeistä huolimatta vaikeaa on yöt.

    • Emmi kirjoitti:

      Voi anonyymi, kovin kurjaa kuulla, että siellä taistellaan samojen ongelmien kanssa kuin täällä 🙁 Jos itse on tehnyt kaiken mahdollisen lapsen voinnin eteen jo, niin ei siinä voi kuin hokea itselleen "kyllä tämä aikanaan helpottaa" ja nauttia hyvistä hetkistä silloin, kun niitä on!

      Tsemiä tuhannesti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *