Hae
Ready Steady Flow

Normaaliuden rajat

Täällä ollaan taas normaaliuteen liittyvien kysymysten äärellä.
Onko normaalia, että vauva nukkuu vaakatasossa ollessaan päivisin
viiden minsan pätkäunia koko päivän?
Onko normaalia, että vauva ei juurikaan viihdy lattialla, vaikka
itse olisi vieressä suurten vinkuvien ja välkkyvien
leluröykkiöiden ja isoveljen haarahyppyesitys-shown kera?
Onko normaalia, että vauva kyllä rauhoittuu ja nukahtaa yleensä
syliin ja kantoreppuun pystyasentoon, mutta ei jatka uniaan
vaakatasoon siirryttäessä ollenkaan?
Onko iiiiisot röyhtäisyt ja usein toistuvat nieleskelyt
normaalia?
Onko normaalia, että vauva herää välittömästi, kun vaunujen
vatkaus loppuu?
Onko taakse päin kankena kaarelleveto itkun kera normaalia?
Onko tuskaitku jossain määrin normaalia?
Hmmm. Jotenkin kuulostavat kovin tutuilta nämä kysymykset…
Viimeksi, kolme vuotta sitten, näitä itsekseni pohtiessa en
juurikaan esittänyt niitä kenellekään, koska jo pienenkin
kyseessä olevan asian esille oton jälkeen sain vastaani melkein
poikkeuksetta ”vauvavuosi on rankka jokaiselle ja vauvat nyt vaan
itkevät” – vastauksen. Se siitä sitten seitsemäksi
kuukaudeksi; siihen asti, kunnes vauva nukkui ympärivuorokauden 5-10
minuutin pätkissä, itki enemmän kuin ei itkenyt ja oli saanut
pahan refluksitaudin lisäksi itselleen refluksin aiheuttaman astman,
laajat allergiat sekä tulehtuneen kurkun, sekä hyyyyyvin väsyneet
vanhemmat.
Nyt kysyn näitä samoja kysymyksiä itseltäni, ja yritän
muistella, oliko arki tämmöistä Pikkusankarilla silloin, kun
refluksi, allergiat ja astma oli saatu hetkeksi todella hyvin kuriin
tiukan imetysdieetin ja tupla-annoksilla aloitettujen lääkkeiden
avulla noin kahdeksankuisena (kun elimme kai normaalia vauvaelämää
hetken…). Todennäköisesti olisin vastannut silloin suurimpaan
osaan kysymyksistä: ei ole normaalia.
Minimullistajan kanssa tilanne ei ole vielä mennyt pahaksi. Mutta
varpaillani olen koko ajan. On päiviä, että arki on juurikin
sellaista, että yllä olevat kysymykset tulvivat mieleeni samaan
tiuhaan tahtiin kuin huolen kyyneleet tulvivat silmiini. Sitten on
päiviä, jolloin arki vaikuttaa oikein normaalilta vauva-arjelta.
Selkeästi, jotain ruokavaliossani on vielä korjattavana, koska
päivät vaihtelevat vielä melkoisesti… En vaan millään, en
millään haluaisi luopua kanojen ja lehmien tuotteista, sen verran
itsekäs kun olen…
Vaakakupissa puntaroidaan joka päivä normaaliutta ja sitä,
kuinka suuret tuskat siedämme Minimullistajalla olevan ennen kuin
ryhdymme aina seuraavan ruoka-aineen poistoon tai muuhun
toimenpiteeseen.

17 kommenttia

  1. AnnaW kirjoitti:

    Tiedätkö, mä mietin tänään myös noita nukkumisjuttuja, vähän samaan tapaan. Mietin, että miten monet vanhemmat vain tyytyvät siihen neuvolan ja monen muun tahon tuputtamaan lausahdukseen että "toiset vauvat vain nukkuvat lyhyitä pätkiä". Neuvolassa kysyinkin juuri apua lyhyisiin uniin, lähinnä sen vuoksi, että saisin apua syyn "diagnosointiin" eli olisiko kyse esim. äidin ikävöimisestä, kun nukkuu vaunuissa tai uniassosiaatiosta, kun nukahtaa aina rinnalle ja havahtuu vaunuista. Sain vastaukseksi, että "kyllä munkin neljäs lapsi nukkui vain vartin unia ja mun oli sentään jaksettava niiden KOLMEN muun kanssa niillä unilla", viittasi todennäköisesti siihen että meillä on VAIN kaksi lasta. En varsinaisesti koe saaneeni mitään apua kyseisestä kommentista ja aihe oli sen jälkeen loppuunkäsitelty.

    Mietin tätä siksi, että meillä nuo vauvan 15 minuutin unet jäivät heti pois, kun siirryin gluteenittomalle ruokavaliolle. Unet pitenivät saman tien kahteenkin tuntiin ilman pienintäkään inahdusta sinä aikana. Meidän vauva ei herännyt suurimmaksi osaksi itkien, vaan ihan tyytyväisenä mutta joka kerta selvästi väsyneenä. Muutenkin hän on niin hymyileväinen ja hyväntuulinen, että ei pahemmin oloaan valita…

    Yhtenä oireena oli myös vähintään kuukauden kestänyt vihreä (siis sellainen nurmikonvihreä) limainen kakka 5-10 kertaa päivässä. Tämäkin oli neuvolan mielestä aivan normaalia. Sain tarpeekseni, kun kakka kerran poltti koko pyllyn kirkuvan punaiseksi muutamassa sekunnissa.

    En osaa sanoa, onko kyse vain yliherkkydestä tai allergiasta vai onko mukana refluksia. Refluksiin viittaavaa ei juurikaan ole havaittavissa, joten ehkä se sitten on jotain muuta.

    Mietin myös, että miten kesken meidän neljävuotiaan refluksitapauksen diagnosointi on! Hän siirtyi myös gluteenittomalle samaan aikaan, kuin minäkin ja on voinut paljon paremmin. Vatsan pömpötys on poissa ja öistä on oikeasti tullut kokonaisia, kun muulloin ollaan herätty harvase yö johonkin valitukseen…

    No nyt vauva vaatii päästä iltamaidolle…kävinpä näköjään pulauttamassa tänne aikamoiset sotkut 😀 Anteeksi!

    Sydämestäni toivon teille tavallista vauva-arkea ihan jokaiseksi päiväksi <3

    • Emmi kirjoitti:

      Hyvä, että pulautit tänne nuo sotkut <3

      Aikamoista tekstiä tekin olette saaneet kuulla neuvolasta, huh! Ensimmäisen lapsen kanssa nuo jutut kun yleensä menevät läpi vanhemmilta, mutta toisen kanssa onneksi kai on jo jokin sensuuri päällä.
      Vihreä limakakka ei mun käsityksen mukaan ole normaalia ollenkaan. Pikkusankarilla ainakin se kertoo allergisoivista ruuista.

      Just tolleen se kai vaan menee, että pitää kokeilla eri juttuja, jotta tietää, mikä johtuu mistäkin. Jos jättää gluteiinin pois, ja vauva alkaa melkein samasta nukkumaan viiden minsan sijaan parituntisia pätkiä, niin siinä tuskin on kyse huonosta vanhemmuudesta, vauvan väärästä tavasta, assosiaatiojutuista tai muista sellaisista 😀
      Mutta vähän rankkaahan tämä on, koko ajan pitää miettiä tilannetta, että mikä johtuu mistäkin…

      Kiva kuulla, että saitte isommankin neidin tilannetta vähän eteenpäin samalla! Joko nyt on "oireeton" tuolla muutoksella?

  2. AnnaW kirjoitti:

    Tuosta kakka-asiasta unohdin mainita, että se muuttui kahdessa päivässä kauniin keltaiseksi maitokakaksi kahdesti päivässä, ruokavalion muuttamisen jälkeen! Kyllä on ollut vaippojen pyykkäys yhtä hymyä sen jälkeen!

    Isomman tilanne on aika monimutkainen…meillä menee Omeprazol refluksiin 1 kapseli päivässä. Ollaan nyt vähennetty sitä viiden viikon ajan, tiputtamalla yksi lääke pois. Nyt menee siis 5 kertaa viikossa seitsemän sijaan. Lisäksi menee Gaviscon ennen iltaunia, se ollaan saatu tiputettua 3 milliin. Ja ruokavalio on maidoton ja gluteeniton ja kaikkia voimakkaita mausteita vältellään ja esim. valkosipulia ei voi antaa ja tavallista sipulia huolella kypsennettynä jne. Tällä lääkityksellä ja ruokavaliolla sanoisin, että on oireeton. Ainut sellainen jokapäiväinen ongelmatilanne on liikunta (lähinnä juokseminen) joka meinaa saada neidin oksentamaan (myös rakenteellista refluksia on siis mukana) ja joudutaan jonkun verran liikkumisessa toppuuttelemaan. Mutta esim. telinevoimistelun hän on pystynyt aloittamaan ja se on sujunut ihan hyvin. Mutta nyt ollaan sellaisessa tasaisessa tilanteessa, mistä olen hirmu onnellinen 🙂

    Rankkaa tuo vauvan kanssa kyllä on, tuo jatkuva miettiminen. Yhtä analysointia analysoinnin perään ja sitten on kuitenkin hirmu vaikea arvioida, millä aikataululla joku aiheuttaa oireita tai vastoin helpottaa. Tsemppiä taistoon!

    • Emmi kirjoitti:

      Kakka-asia kuulostaa varsin hyvältä 🙂

      Mielenkiintoista kuulla isomman neidin tilanne noinkin tarkasti! Hyvä, että oireet pysyvät suht kurissa noilla toimenpiteillä. Mutta tietty harmi, että joutuu lääkkeitä syömään, ja tuo juokseminen… on varmasti tuon ikäiselle iso juttu 🙁

      Tsemiä teillekin molempien neitien asioiden selvittelyyn!

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Toivon, että vauvalla ei ole refluksia taikka allergiaa, mutta normaalia noista voi olla ainakin se, että vauva herää kun laskee sylistä, kun vaunujen liike pysähtyy ja se, ettei vielä viihdy lattialla tai muuallakaan yksin, se tulee vasta paljon myöhemmin ihan "terveelläkin" vauvalla.

    • Emmi kirjoitti:

      Näin mä vähän itsekin uumoilin, että noi kohdat voivat olla sitä "normaalia" 🙂 On kiva kuulla, mitä eri vanhemmat pitävät vauvallaan normaalina ja mitä mietinnän alaisena käytöksenä.

  4. Outi kirjoitti:

    Todella mielenkiintoista kuulla miten kukakin suhtautuu eri asioihin tosiaan 🙂 Mulla ainakin se ongelma kun ei edes tiedä miten ns.normivauvat toimii 🙂 Kun meillä alkuun tää typy nukku ja söi niin olin ihan ihmeissäni kun esikoinen lähinnä söi ja kirkui. Noh, nyt on meilläkin jo erilaista ja kaksiviikkoisen maha kipuilee ns.normaalilla tavalla sekä lisäksi mun saamat vahvat antibiootit tekee sen, että iltasin huudetaan parhaimmillaan 3-5 tuntia 🙁 Ja siis ajattelen että syyt on noi..en vaan halua ajatella vielä että kyse oliskin muusta..Jaksamista ja voimia sinne lähetän täältä..Oliko teillä gurulle mitään aikaa valmiina Minarille?

    • Emmi kirjoitti:

      Niinpä, ei täälläkään oikein tiedetä, että miten ne "normaalit" vauvat käyttäytyvät, joten arpomista on…

      Voi kurjuus, kun teillä(kin) on tuollaista itkua :'( Toivotaan todella, että helpottuu heti, kun sinun antibiootit loppuvat!!

      Meillä on viikon päästä molempien lasten yhdistetty Tuomela-aika. Onneksi siis oltiin ennalta viisaita, ja varattiin myös vauvalle aika jo puoli vuotta sitten…

      Jaksamista arkeenne!

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Voi ei… ei kuulosta kovin lupaavalle, eikä hyvälle alulle.. toivotaan, että ei pahemmaksi kuitenkaan mene!

    Me elätellään toiveita, että lapsen sukupuoli vaikuttaisi jotenkin tuohon refluksiasiaan, esikoinen on tyttö ja peri selkeästi multa nää terveysongelmat (allergiat, refluksin, astman), tulokas on poika.. josko hän perisikin "vain" isänsä atooppisen ihottuman..?! Joka sekin kyllä on varmasti ainakin osittain allergista…

    Voimia ja jaksamista, lekuriin kannattanee suunnata mieluummin aiemmin kuin myöhemmin..

    SusannaT

    • Emmi kirjoitti:

      Jep, siihen pyrimme näillä aikaisilla toimenpiteillä, että ainakaan ei pahemmaksi menisi…

      Voih, no todella nyt täältäkin suuret toivot tuolle ideallenne, että sukupuoli ratkaisisi teillä oireiden muodon!!

      Meillä on molempien poitsujen Tuomela viikon päästä :-)!

  6. Anonyymi kirjoitti:

    Toiset vauvat viihtyy sylissä, toiset lattialla, toiset vaakatasossa, toiset pystyssä. Ymmärtääköhän noin pieni vielä niistä leluista tai isomman hypyistä mitään.
    Meidän kipeää vauvaa auttoi imetyksen lopettaminen kokonaan ja maidon tarjoaminen anti colic tuttipulloista.

    • Emmi kirjoitti:

      Totta, vauvat ovat erilaisia, ja viihtyvät eri tavalla sylissä, lattialla, vaakatasossa ja pystyssä. Toki siinä vaiheessa tulee mietittyä, että onko kyseessä vain "erilainen vauva" vai vauvan oireet, kun kaikki yllämainitsemani jutut tapahtuvat samoina päivinä / ns. huonompina aikoina, ja päinvastaiset asiat tapahtuvat taas sitten samoina päivinä / n.s parempina aikoina. Eli kipuitkuilua ja kaarelle vetoa on niinä päivinä enemmän kuin on myös noita 5min unia ja taas sitten melkein itkutonta on niinä päivinä kun vedetäänkin se kahden tunnin päikkäripätkä. Ja tässä välissä on tehty ruokamuutoksia. No, kaikkihan tämä on vain spekulaatiota, ja on kiva kuulla, että myös ns. terveet vauvat voivat viihtyä vain sylissä ja pystyasennossa, eivät vaakatasossa ja lattialla.

      Meillä on kokeiltu myös ko. pullosta pumpattua maitoa antaen, mutta ei ole vaikutusta ollut 🙁 Hyvä, että teille se auttoi 🙂

  7. Minerva kirjoitti:

    Voi Skribentti, tiedän ihan tarkalleen mistät kirjoitat. Olisin itse voinut kirjoittaa meidän Neidistä (2v 10kk) miltei sanasta sanaan samat asiat. Tänäänkin on meinannut järki lähteä kieltämisen kanssa. Pahin tempaus oli verhon repiminen alas sinä aikana, kun kävin vessassa. Päiväunille ei millään, ei niin millään ellei autoile sopivaan aikaan. Yöunille meno järkyttävän taistelun takana, vaikka toisella seisoo silmät päässä väsymyksestä. Henki haisee, yöllä kuulee nousut ruokatorvessa ja muutenkin Neiti on kaikkea muuta kuin aurinkoinen itsensä.

    Kaikki alkoi siitä, kun kokeilimme ohjeen mukaan vehnää. Neiti sai sitä 1/8 teelusikallisen ja ehei, se ei kertakaikkiaan ollut hyvä ajatus. Pelkkiä vatsakipuja itkettiin kolme yötä. Sen jälkeen refluksivaivat pahenivat radikaalisti ja käytös myös. (Meillä ei ole vauvaa, joten mustasukkaisuus ei ole selitys.) Lääkäriaikaa pitää varata, jos Gavisconin maksimiannos ei ala auttamaan. Muuten olisi aika vasta marraskuussa.

    Hurjasti voimia arjen pyörittämiseen!

  8. Minerva kirjoitti:

    Voi mikä hutilus olin. Kommenttini meni väärään tekstiin. Anteeksi! Tarkoitin kommentoida Pikkusankari-tekstiä.

  9. Emmi kirjoitti:

    Moikka Minerva! Huhhei, siellä on kohtalontoveri siis! Joo, kyllä saa hampaita purra sattumiseen asti ja kiukkulaskea tuhanteen, kun tuota Pikkusankarin pipikäytöstä katsoo! Harmi, että teilläkin tilanne on huono 🙁 Mä suosittelen kyllä lämpimästi nopeuttamaan lääkäriaikaa, jos se vain on mahdollista! Kuulostaa meinaan Neidille sekä sinulle vaikealta ja rankalta arjelta! Sinnekin suuret sympatiahalaukset ja tsemit!!

  10. Anonyymi kirjoitti:

    Yön pimeinä tunteina löysin blogiisi, pitää selata myöhemmin lisää! Tämä postaus vain kuulostaa tutulta, täällä kohta 4vk vauvan kanssa. Ja juuri samoja asioita pohtineena. -Km

    • Emmi kirjoitti:

      Moi Km! Kiva, jos blogistani olisi apua ja vertaistukea teidän tilanteeseen! Jaksamista arkeen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *