Hae
Ready Steady Flow

Synnytyspelkoja

Kyllä se on paljon mielessä. The Tuska. Parin päivän päästä pääsen siitä polille juttelemaan.
Suurin piirtein näin kirjoitin ennakkolappuseen:
Kerro meille omin sanoin, mikä sinua synnytyksessä pelottaa:
Eniten minua pelottaa hallitsematon kipu, jonka takia kontrolli koko synnytyshetkeen voi kadota. Pelkään, että lamaannun kivusta, enkä pysty rentoutumaan avautumisvaiheessa enkä ponnistamaan sisukkaasti ponnistusvaiheessa. En halua enää tuntea niin voimakasta kuolemanpelkoa, kun viime synnytyksessä koin puutteellisen kivunlievityksen takia. En halua vain maata ja kärsiä ja odottaa helpotusta, jota ei sitten tullutkaan. Pelkään, että osastolla on taas ruuhkaa, jolloin en saa ajoissa kivunlievitystä (tai edes mahdollisuutta siihen) enkä ystävällistä tukea henkilökunnalta. Pelkään repeytymistä sekä sektioon joutumista. Pelkään vauvan puolesta. Pelkään, että mahdollisesti annettavat kivunlievitykset eivät sovi minulle tai että ne annetaan väärään aikaan, jolloin synnytys pitkittyy.
Mitä toiveita sinulla on synnytyksen hoidon suhteen:
Toivon, että kaikki yllä mainitsemat pelkoni otettaisiin vakavasti. Toivon henkilökuntaa, jolla olisi hyvä tilannetaju ja rohkeutta ehdottaa juuri siihen hetkeen sopivia valtavirrasta poikkeavia, erilaisia vaihtoehtoja. Toivon, että tällä kertaa pystyn käyttämään sekä lääketieteellisiä kivunlievityksiä (jos niitä koen siinä hetkessä haluavani) mutta myös ei-lääketieteellisiä kivunlievityksiä, kuten ammetta, jumppapalloa, TENS-laitetta, hierontaa, kylmä – tai kuumahoitoa, erilaista liikkumista jne. Toivon myös mahdollisuutta yrittää eri ponnistusasentoja (kuten kyykkyä), jos ne siihen tilanteeseen sopisivat. Toivon, että ensimmäinen yltiötuskainen synnytyskokemus peittyy toisen, positiivisen synnytyskokemuksen alle.

5 kommenttia

  1. anujohanna kirjoitti:

    Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä! Uskon, että vastassasi on pelkopolilla osaava tyyppi, joka auttaa sinua kohtaamaan synnytykseen tulevat pelot. Minua ainakin auttoivat paljon. Doulani kanssa myös paljon juteltiin synnytyksestä ja siitä, kuinka me naiset olemme kadottaneet sen "äänen" sisällämme, että osaisimme luottaa kehoomme, vaikka itse asiassa synnytys on ehkä luonnollisin tapahtuma naisen kehossa mitä voi olla! Synnytyksessä on juuri, kuten sanoit läsnä kuolema, onhan se syntymän toinen ääripää, yhtä mysteerinen kuin syntymä. Toivon kuitenkin että se tunne muuttuisi sinulle voimaa antavaksi, eikä vieväksi, kun sille antautuu. Kipukin oikeastaan on tärkeä asia, se vie synnytystä eteenpäin ja auttaa äitiä tekemään oikeita liikkeitä, jotta lapsi pääsee etenemään synnytyskanavassa eteenpäin, eli kipu ohjaa äitiä, on se kompassi joka auttaa suunnistamaan vaihe vaiheelta eteenpäin. Itse sain kivunhallintaan paljon apua (kun en voinut mitään lääkkeellistä käyttää) siitä että ennen synnytystä tein hypnoosiharjoituksia ja henkisesti valmistauduin etukäteen. Valmistautuminen on tärkeä osa! En voi käsittää sitä, miksi usein ensisynnyttäjille sanotaan, että älä synnytystä mieti – päinvastoin, sitä tulee miettiä, jotta ymmärtää sen, mitä kehossa tapahtuu, sillä se ymmärrys auttaa kohtaamaan sen kaiken. Tämä on aihe, josta voisin puhua vaikka kuinka pitkään! Toivon sulle pelkoja hälventävää kohtaamista polilla ja uteliasta ja rohkeaa mieltä. Sinulla on ihmeellinen keho, joka kantaa salaisuutta myös synnytyksen suhteen ja tietää tasan tarkkaan, miten toimia, kun sille antaa luvan. Voimia ♥

  2. anujohanna kirjoitti:

    Vielä tämä ajatus piti tänne laittaa, toivottavasti saat siitä jotain mukaasi… " We have a secret in our culture, and it is not that the birth is painful. It is that women are strong. " Mä sain kokea tuon synnytyksessäni. Jos lääketieteellisesti faktoina katsoo, oma synnytys meni pieleen lähes kaikella tapaa, mutta kun olin synnytykseen kunnolla valmistautunut ja löysin siinä sisäisen voimani kaiken kaaoksen keskellä, synnytyksestä tuli tähänastisesti elämäni voimaa antavin kokemus henkisellä puolella. Toivon sinulle käyvän samoin ja uskon että nyt niin käykin. Olet entistä viisaampi ja myös siten vahvempi kohtaamaan tulevan.

    • Emmi kirjoitti:

      Anu, viisas nainen ja viisaita sanoja <3 Sä tiedätkin, että mä olen saanut paljon voimia meidän keskusteluista. Alan jo uskomaan, että tämä synnytys menee paremmin. Kiitos tuestasi <3 Toivottavasti moni synnytyspelkoinen lukisi noi sun kommentit!

  3. anujohanna kirjoitti:

    Mulla on sellainen kirja, jossa on kuvia erilaisista synnytysasennoista ja asennoista, jotka auttavat avautumisvaiheessa, saat sen lainaan jos haluat. Näitä treenailtiin miehen kanssa kotona jo ennen synnytykseen menoa, joka auttoi siihen, että siellä vaan sittan aloin niitä testailemaan, mikä toimii ja mikä ei. Myös sen kautta mies pääsee osalliseksi ihan uudella tavalla synnytyskokemukseen, eikä vaan roiku seinäruusuna ja avuttomana katso rakkaimpansa kipuilua. On todella vääryys, iso VÄÄRYYS että niin helposti nainen alistetaan sänkyyn makaamaan, joka itse asiassa on kaikkein huonoin vaihtoehto (vaikkakin kätilölle kaikkein helpoin) sillä verenkierto ja hapenkuljetus vauvaankin heikkenee makuuasennossa, samoin liike kun pysähtyy, vauvankin eteneminen pysähtyy. liike on myös parasta kivunhallintaa! Myös ponnistaminen vaakatasossa itse asiassa on kaikkein vaikein asento jo painovoimaakin ajatellen, eli suunnitelmasi todellakin kuulostaa hyvältä. Vinkkinä vielä se, mitä sain omalta doulaltani, että lisäoksitosiinia ei tarvitse ottaa, ellei siihen ple todella järkevät perustelut ( se usein lisää synnytyskipua ja saattaa häiritä jopa synnytyksen edistymistä, kuin edistää sitä), samoin kalvojen puhkaisu ei ole mikään rutiinitoimenpide, vaan usein se tehdään, jotta synnytys etenisi nopeammin eteenpäin, vaikkakin todellisuudessa jos kalvot eivät ole menneet, ne pehmentävät kipuja, suojaavat vauvaa ja usein niiden puhkaisuun ei ole oikeasti mitään lääketieteellistä tarvetta kuin tehokkuusaatus….Olen joskus miettinyt itsekin doulaksi lähtemistä…Saa nähdä toteutuuko se joskus, ainakin aihe itselleni aina on niin sydäntä lähellä ja mielenkiintoinen!

    • Emmi kirjoitti:

      Joo voisin ottaa lainaksi mielelläni tuon kirjan 🙂

      Pistän tarkasti mieleen nuo sun mainitsemat jutut, tuo oksitosiiniasia olikin mulle ihan uutta…

      Sä olisit Anu aivan mahtava doula <3 !!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *