Hae
Ready Steady Flow

Raskauspäiväkirjoja 3

Jo viikon kestänyt ihmettely, kun ihan koko ajan mielessä ei olekaan enää se, mistä hankin seuraavan leivän, lakun, kakun ja suklaalevyn, vaan voin kuvitella syöväni ja myös syödä jotain sellaista, kuten kanaa ja salaattia ja pähkinöitä, jotka aiemmin toivat jo ajatuksen tasolla keltaisen aineen äänihuuliin asti.
Osallistuminen mieheni mahdolliseen yölliseen kuolemantuottamukseen järkyttävien suonenvetohuutojeni takia.
Niin pöllöjen unien näkemistä ja niihin heräämisiä joka yö, että pitäisi kai varata aika jonkin sortin terapeutille.
Työtuttavan kommentti: ”Jokos sä kohta jäät äitiyslomalle?” (”En, vasta kolmen kuukauden päästä.”)
Pikkusankarista johtumattomat aamuviiden herätykset ja uneton sängyssä pyöriminen sen jälkeen.
Vessan tiheä käyttö, onneksi itseni pöntön päälle toisin päin aseteltuna kuin ensimmäisinä kolmenatoista viikkona.
Raskauden hyväksikäyttö mitä moninaisimmissa tilanteissa, muun muassa astuessamme tarjoilijan mukaan aivan täyteen suosittuun ravintolaan. Kädet vatsalle, koiranilme silmiin ja (tosi) kommentti miehelle tarjoilijan kuullen: ”Voi ei, mä pyörryn kohta tähän nälkään!”. Kappas vain, saman tien meille järjestyikin pöytä.
Kauniit (kiristämättömien!) sukkien jättämät koristeet iltaisin nilkkojen alueella.
Vauvan yksiön pinta-alan hurja kasvuvauhti minun sisäelinten kustannuksella. (Onneksi vielä melko maltillisten) liitoskipujen lisäksi siitä kertovat se, että perusruoka-annokseni koko (aiemmin jo ennen raskautta kuulemma aika jättiläisen koko) on pienentynyt nyt ehkä sellaiseen normaaliin naisen annokseen; suuria ongelmia on ilmennyt myös varpaiden kynsien huoltamisessa ja kenkien sitomisessa sekä huonompina päivinä lisäksi hengittämisessä.
Hymyjen kerääminen tanssitunteihin osallistumisellani. Meno kun alkaa olla jo melko kankeaa ja puuskuttavaa ja koreografioiden toteuttaminen täysin hypyttömänä on naurettavan mielenkiintoisen näköistä. Mutta rakastan urheilua (urheilu eli nykyään yhtä kuin kehon osien liikuttelu niin, että sitä voisi ehkä sykkeenkin puolesta korkeintaan hyötyliikunnaksi kutsua), ja kun alkukuukausien makaamisesta päästiin, niin mikään (eikä kukaan ohjaaja) minua salilta pois työnnä ennen kuin meno alkaa tuntua huonolta.
Tahaton irvistely asiakastapaamisissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Usein nousevat röyhtäykset eivät maistu hyvältä.
Ulkonäön muuttuminen muutenkin kuin kilogrammoissa ja senttimetreissä mitattuna. On näppylöitä siellä täällä ja ihan oudoissa paikoissa; pelästyttävällä tavalla kasvaneita ja tummuneita luomia joka puolella kroppaa sekä raastimelta tuntuva pikkuhaavoilla varustettu iho, joka ra-kas-taa vähintään kymmenen kertaa päivässä käytössä olevaa käsidesiä…
Joka aamuinen ongelma: Mikä mahtuu tänään päälle? Joudunko ostamaan vieläkin isompia mammavaatteita?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *