Hae
Ready Steady Flow

Lääkekaapin bileet

Tänään
esittelyssä Pikkusankarin normaali lääkearsenaali:

Aamu alkaa
sängyssä pipin valittamisella. Silloin syöksytään Losec-purkille, ja
Pikkusankari nappaa veden kanssa yhden tabletin (10mg). Samalla otetaan astmalääke Ventoline (2 suihkausta). Aamupalan yhteydessä
napataan apteekin erityismonivitamiinivalmiste sekä maitohapot ja d:t. Aamupäivällä
otetaan allergialääke Aerius (2,5ml) sekä taas suihkitaan Ventoa (2 suihkausta). Iltapäivällä päikkäreille YRITTÄMISESTÄ ei tule mitään ilman
Gavisconia (2,5ml). Illan suussa juostaan uudelleen Losec-pillereiden äärelle (10mg). Ventoa kulutetaan vielä kaksi suihkausta. Kun yöunille yritetään rauhoittua, on ennätys, jos menee 5 minuuttia
ennen kuin Pikkusankari pyytää Gavisconia (2,5ml). Seuraa nukahtaminen, ja ehkä uudelleen
heräilyä, tuskailua ja pipin valittamista. Sitten saatetaankin kaivaa kaapista
kipulääke Panadol (215mg), ja kaataa annos Pikkusankarin kurkusta alas.
Nämä lääkekaapin
bileet on sponssannut äiti, joka yrittää kaikkensa syöttää lapselleen
mahdollisimman vähän lääkkeitä, on kokeillut luontaistuotteita lääkkeiden
sijasta, ja jolla on apunaan allergologi, joka ei turhaan määrää lääkkeitä.

Sensuroitu järkytys

Minä olen
kirjoittanut, ja sen jälkeen painanut pitkään deleteä, monta kertaa
vuorotellen. Nyt on sellainen tilanne, että en osaa pukea ärsytystäni, huoltani
ja kiukkuani tarpeeksi asialliseksi tekstiksi. Jos tapanani olisi
kiroilla, voisitte kuvitella viisi riviä niitä kaikista rumimpia sanoja
huutomerkeillä ja caps lockilla. Jos tapanani olisi uhkailla, voisitte
kuvitella tähän ilkeimmän mahdollisen uhkauksen. Jos tapanani olisi toivoa
muille yhtä tuskaista tietä refluksilapsen kanssa kuin meillä, voisitte kuvitella, kuinka
nimeäisin jokaisen henkilön erikseen, joka on ollut päättämässä vammaistuen
kriteerien tiukentamisesta, ja perään henkilökohtaisen tervehdyksen siitä,
miten todella toivon, että juuri hän joutuisi kokemaan tämän kaiken pahimman
mahdollisen kautta. Tämä kaikki siksi, että jos edes pikkuisen sitten tajuaisivat,
minkälaisilta perheiltä onkaan riivaamassa sitä pienenpientäkin yhteiskunnalta
valuvaa tuenosoitusta tässä refluksi-allergia-helvetissä painimisen kanssa.
Mutta pyrin
olemaan nyt fiksu aikuinen, joten ennen kuin teen tässä järkytyksessäni
kaiken yllä olevan, lopetan tämän tekstin siihen kyyneleet silmissäni
esitettyyn toiveeseen, että EDES JOSKUS suolisto-oireiset allergikot ja
refluksikot ja heidän oireensa otettaisiin oikeasti vakavasti. Että edes joskus
inhimillisyys ja hyvän ihmiselämän etiikka voittaisivat yhteiskunnassa tuloksellisuuden.