Hae
Ready Steady Flow

0,5% kivaa

Ärsyttää,
väsyttää, heikottaa ja sapettaa. Nyt on paha olla koko perheellä. Pikkusankarin
viikko koostui 99,5 prosenttisesti tavaroiden heittelemisestä,
tottelemattomuudesta, yhteistyökyvyttömyydestä, kränäämisestä, syömisestä
kieltäytymisestä ja kurkkupipin valittamisesta. Vanhempien viikko kului suuren
epätoivon vallassa. Minä en kestä. Pikkusankarin tuska on tarttunut minuun
jotenkin järkyttävän voimakkaasti. Sydän muljahtelee ja tykyttelee,
ärsytys-suuttumus-huoli-sääli-akseleilla liikutaan vuolaan itkun, lasten
korviin sopimattoman kirosanaketjun, mököttämisen ja ovien paiskomisen alueella
vuoron perään. Mummo, jonka luona Pikkusankari näyttää yleensä vähiten kipujaan
erilaisen virikeympäristön haltioissa olleessaan, oli Mummon kauniiden sanojen
mukaan ollut hieman haastava parin
hoitotunnin aikana pari päivää sitten… Eilen meidän kummipoika lähti luotamme yökylästä
viisi uutta Pikkusankarin hammasrivistötatskaa vartalossaan, jatkuvasta lelusateesta
ja ärsyttämisestä kiukkuisena ja äksyilevänä ja muistissaan hyvin kirkkaat
tiedot siitä, mitä ruokaa Pikkusankarille ei
missään nimessä
saa antaa. 
Uupumustasoni
viimeisimmän viikon Pikkusankarin oirekirjon kuuntelemisen, katsomisen ja huolestumisen
jälkeen on melkoinen; Bamalama-luudan hoilaaminen on korkein mahdollinen
aivotoimintani; jouduin kuluttamaan todella ainakin puoli minuuttia äsken, kun
mietin, missä minun työpaikkani sijaitsee; olen puhutellut itseäni äitinä (”joo, äiti
ottaa…”) jo ainakin omalle isälleni, äidilleni, kummipojalle ja sukulaistytölle tänään.
Ne ovat siis täällä taas: pahimmat mahdolliset oireet.

10 kommenttia

  1. AnnaW kirjoitti:

    Puuuuh, mä vaan puuskutan täällä teidän tilanteelle. En vain osaa kirjoittaa mitään lohduttavaa, eikä tämäkään varmaan auta yhtään…mutta olette mun ajatuksissa <3

  2. Mammamarian kirjoitti:

    Voimia, tsemppiä ja jaksamista lähetän täältä! En osaa sanoa muuta, ihan perseestä!

  3. tyttönen tuolta kirjoitti:

    Voimia, voimia ja kovasti tsemppimistä ja jaksamista!

  4. Mama kirjoitti:

    Jaksuja <3 Mitä ruokia oli kokeilussa vai joku vanha tuttavuusko aiheutti oireita? :/ Mie mietin työhönpaluuta kun mies lomautetaan, mutta kovasti mietityttää että miten sitä sitten jaksaa käydä töissä SEKÄ murehtia toisen vointia ja kuunnella kun lapsi valittaa kun on paha olla. :/

    • Emmi kirjoitti:

      Alkuviikosta ei mitään hajua jonkun tietyn ruuan suhteen, mikä olisi ollut vialla. Mutta perjantai-iltana nappasi murusen lihapullaa toisen lautaselta… Siitähän sitten valkeni aivan kauheat lauantai ja sunnuntai. Varmaan vialla myös se, että suurempien oireiden uudelleen ilmaannuttua gastroskopian takia tauotuksen jälkeen, pari viikkoa sitten aloitettiin Losec, mutta vain yhdellä annoksella päivässä. Nyt lauantaina nostettiin se kahteen annokseen. Katsotaan, jos helpottaisi silläkin sitten.

      Töihin paluu on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sanoisin, että on se voimaa antava asia, kun on joku niin "oma juttu" (siis jos oikeasti tykkää töistään). Mutta sitten, on se vaan aika kauheaa kuunnella sekä miehen että lapsen valitusta; tulee jotenkin niin syyllinen olo töihin menosta (vaikka kai turhaan). Kokonaisuudessaan tuntuu, että meille tämä vaihdos oli tositosi hyvä juttu!! Sitten kun poika menee hoitoon, on fiilikset varmaan aika paljon kauheammat vielä… 🙁

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Höh:( Voimia!!!

    Linda

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *