Hae
Ready Steady Flow

Apua.

Tämä äiti
avaa ensi maanantaina ulko-oven kello 7:45 ja on pukeutunut johonkin ihan
muuhun kuin tuulipukuun ja lenkkareihin. Tulevalla kauppalistalla lukee
vedenkestävät meikit ja nenäliinat.

Apua.
Miten
selviän, kun joka päivä pitää olla tekemisissä työyhteisön ja suuren
ihmisjoukon kanssa ja vieläpä puhua jostain muusta kuin omista lapsista,
oireista, vaipan sisällöstä, omasta jaksamisesta ja viime yön itkuista? Olla asiantuntija jossain muussa asiassa kuin näissä.
Miten
soljuvasti Pikkusankarin oireiden kokonaisvaltainen seuraaminen ja tiedottaminen
siirtyy minulta miehelle?
Onko minua
vastassa joka päivä mies, joka ryntää höyryt korvista nousten samalla oven
avauksella pihalle, kun minä saavun töistä? 
Saanko
kestää VIELÄKIN kauheampaa uhmaa kuin tähän mennessä olen kokenut, nyt
mielenosoituksellisessa tarkoituksessa? Vai olenko minä nyt se kivempi vanhempi, jolle ei kränäillä niin paljon kuin
kotivanhemmalle, ja jonka kanssa on aina hauskempaa?
Mitä
tapahtuu Pikkusankarin sosiaalisille leikkihetkille nyt, kun minä en raahaa
häntä enää ystävieni muksujen luo leikkimään? (Tutut perheelliset blogin
lukijat, meille SAA tulla edelleen leikkimään, vaikka Pikkusankaria kieltämässä
onkin päivisin isi eikä äiti.)
Kuinka
usein saan sydäreitä töissä, jos miehen puhelut alkavat ”meille kävi pieni
haaveri…”? (Onneksi työskentelen sairaalassa…)
Syönkö
vahingossa työpaikan taukohuoneessa olevan synttärikakun kahvitauolla itsekseni? 
Muuttavatko
meidän pyykit sitten väriään ja kokoaan usein?
Kelpaako
meidän talossa sitten kuunneltavaksi enää mikään muu kuin joku rokki tai mättö,
jos isompi mies saa pienemmän miehen puolelleen 2-1-asetelmaan äitiä vastaan?
Haluanko
sitten enää urheilla, valokuvata, lukea…? Siis tehdä niitä omia juttuja, joita olen tähän mennessä pyrkinyt viikoittain aina
jossain välissä tekemään. Vai haluanko sitten ollakin iiiihan koko ajan
Pikkusankaria syliin maanittelemassa, kun en ole töissä? Niin, ja onko niihin omiin juttuihin ylipäätään enää aikaa? 
Apua.

6 kommenttia

  1. AnnaW kirjoitti:

    Tsemppiä! Hyvin se menee <3

  2. Mammamarian kirjoitti:

    Paljon tsemppiä!! Kaikki menee varmasti hyvin, vaikka se ehkä aluksi hivenen outoa tuleekin olemaan. Kuten jo aiemmin mainitsin miehesi mahtavuudesta, hän pärjää varmasti 😀

  3. Mico-pappa kirjoitti:

    Ei tarvitse pelästyä hetkiä kun olet ollut pidempään ajattelematta kotona olevaa loppuperhettä, sillä isä ja poika pärjää varmasti keskenään. Monenlaista voi tapahtua kotona, kun olet kaukana työpaikalla, mutta kaikki kuuluu asiaan. Nyt saat uuden ulottuvuuden ja olet varmasti valmis sen vastaanottamiseen. Paljon tsemppiä töihin ja Ramonille kotiin!!!
    T: Mico-pappa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *