Hae
Ready Steady Flow

Pottu ei ole pop

Vahinko
Huomaamattamme serkkunsa pöydän alle pudottama puolikas grillattu peruna päätyi
Pikkusankarin mahaan.
Seuraukset
Järkyttävät omantunnon
kirvelyt äidillä sekä monen illan ja päivän pahat oirehdinnat Pikkusankarilla.
Isot tuskahikikarpalot valtasivat otsaryppyni heti, kun tajusin, mikä sinne Pikkusankarin
suuhun olikaan mahdollisesti mennyt: peruna kun ei perunajauhomuodossakaan ole
lainkaan siedetty juttu hänellä (edellistä perunaihanuutta täällä: https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2012/06/21/pitkan-linjan-refluksiaidin/).
Lupaukset
1. Lupaan olla
VIELÄKIN tarkempi ja kirjaimellisesti juosta lapseni perässä kylässä ollessamme
lyhentäen välimatkani parista metristä viiteentoista senttiin. Tämä antaa
mukavan lisähaasteen muutenkin vilkkaan taaperon perässä juoksemiseen, kun
tuhoja pitää korjata, kiukkuja laimentaa ja lasten välisiä riitoja sopia siinä
samalla, kun pitää tehdä supernopeaa todennäköisyysarviointia siitä, onko Pikkusankarin
kädessä nyt joku leivänpalanen vai barbin pipo, onko suussa vain normaalia
suurempi sylkipallo vai kenties omenanpala ja onko lähettyvillä potentiaalisia
nurkkia, joista voisi löytää vaikka mukavia karkkiaskiyllätyksiä. Tämän perään pitää
tehdä vikkelä päätös, kannattaako asia mennä tarkastamaan Pikkusankaria
tutkimalla (ja hänet samalla hermostuttamalla) vai seurata vielä seuraavan
sekunnin kolmasosan, josko kyseinen huoli olisikin ollut turha.  
2. Lupaan vannottaa kylään pyytäjiä imuroimaan
ja siivoamaan VIELÄKIN paremmin ennen tuloamme. 
3. Haluaisin sydämeni pohjasta myös
luvata, että Pikkusankari ei enää ikinä joudu minun (eikä muiden) huolimattomuuden
takia kärsimään niin paljon kuin taas tällä kertaa. Kyllä sitä tuskahuutoa
kuunnellessa ja kipuilevaa lasta hyssytellessä sydämeni oli taas niin
riekaleina, että kotiin linnoittautuminen loppukesäksi kuulosti täydelliseltä
idealta ruokavaarojen minimoimiseksi.
Toimet
Pikkusankarin
tilanne ei ollut mikään järin hyvä ennen perunamaistiaisiakaan, sillä olimme
aloittaneet jo ennen vahinkoa uuden, nopeasyklisemmän ruokarotaation, joka ei
sitten osoittautunut Losecin ja Gavisconin suojallakaan kovinkaan
menestykseksi. Siksi lisäsimme Zyrtecin Pikkusankarin lääkecocktailiin heti perunan
nielaisemisen jälkeen. Apua kyseisestä allergialääkkeestä emme kyllä havainneet,
mutta emme alkaneet kokeilemaan eri allergialääkettäkään, vaan tuplasimme vielä
Losecin päiväannoksen maksimiin. 
Tämänhetkinen
tilanne
Losecin
tuplaus rauhoitti oirehtimista, ja takana on nyt kaksi vähätuskaisempaa päivää
ja yötä. Rotaatio on supistettuna käynnissä, koska yritän puristaa vielä
muutamat toivon tippaset, että tällaisen lääkesetin suojassa saisimme edes hieman
uusia makuja mukaan Pikkusankarin viikoittaiseen ruokalistaan. Pahalta silti
näyttää: näinä hieman parempina päivinä onkin sitten vaipan sisältö muuttunut
tooooodella pahan hajuiseksi, tahmeaksi ja punertavaksi. Peppu on raukalla ihan
punainen. Iho-oireet taas tästä tämänkertaisesta oirekavalkadista vielä puuttuivatkin.
Eihän sitä nyt liian helpolla saa päästä.

2 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Äh, turhauttavaa ja niin turhaa! Rotaatiot järkkyy ja monta päivää menee kipuillessa yhden pienen mokan takia:(

    Miten muuten, kuinka painokkaasti olet kertonut siivouksen tärkeydestä kun olette menossa kylään? Vai käyttekö pääsääntöisesti vain sellaisissa kyläpaikoissa, joissa tiedetään teidän tilanteen vakavuus ja kuinka herkkä lapsenne on?

    Mä en jotenkin oo kehdannu "vaatia" siivousta meidän tulon takia kun poika ei oireile anafylaktisesti tiettävästi millekään. Mut onneks se ei oo yhtään kiinnostunut ruoasta, joten ei myöskään laita suuhun lattialta löytämäänsä ruokaa, kätevää, jotain hyötyä siitä että inhoaa syömistä ja ruokaa:) Ongelmatilanteita tulee oikeastaan siitä jos lelujen kautta tulee kontaminaatiota tai poika laitetaan syömään likaiseen syöttötuoliin. Riittää, että on joku maito/jugge/jätskitassu lähminy tuolia/pöytää ja poika siinä sitten syödessään vie kädet suuhun niin välitön nokkosrokko on taattu. Anoppilassa olen sentään kehdannut pyytää että toinen heillä olevista syöttötuoleista olisi meidän pojan käytössä ja toinen samanikäisellä serkulla niin ei tarvi aina paniikissa tuolia hinkuttaa joka käynnillä vaan kevyt pyyhintä riittää.

    Hullun maineenhan tässä allergisen lapsen vanhempana saa, kun on niin "hysteerisen" tarkka kaikesta, mut ehkä se on ongelmista pienin. Pikkasen taas kiehahti kun meillä oli mökillä lapsiperhe kylässä ja kävin keskeltä lasten leikkejä noutamassa toisen lapsen maitopullon. Aarg. Vanhemmat kyllä tietää lapsemme allergioista ja ovat jopa päässeet todistamaan reaktioita, mut niin helposti se vaan tuntuu unohtuvan.

    Mut onneks on myös tosi huomaavaisia ihmisiä olemassa. Oltiin puolitutun äitikaverin ja hänen lapsensa kanssa menossa puiston jälkeen kahvilaan lounaalle niin hän jo edellisenä päivänä törmätessämme kysyi että "mitä meidän tulisi huomioida silloin kun ruokailemme xxx:n seurassa?". Eikä siinä ollut yhtään ivaa äänessä vaan aidosti halusi lievittää mun huolta tulevasta. Tosi ihanaa, sanoinkin tästö hänelle että tällainen tuki on tosi kivaa kun yleensä saa vaan kommentteja et "eiks se siedättöminen oo päivän sana?" krooh…

    Tsemppiä kesän jatkoon, älkää nyt ihan himaan linnoittautuko, vaikka ymmärrän kyllä fiiliksesi.

    Linda

    • Emmi kirjoitti:

      Joo, täysin turhaa tuommoinen on, ja kun ei ollut sitten vanhingossakaan mitään ruoka-ainetta, mikä olisi ollut vaikka kysymysmerkki, vaan suoraan pahin paholainen sinne Pikkusankarin suuhun joutui…

      Kaikissa vierailupaikoissa tiedetään Pikkusankarin allergiatilanne ja ainakin refluksitaudin pääoireet, mutta luulen, että suurin osa kylään kutsujista ei tajua oikeasti tilanteen vakavuutta ja sitä, että vaikka oireet eivät alkaisi vierailulla, meillä saattaa olla todella tuskaisia aikoja sitten kotona. Ei kaikki kaveritkaan tajua, että tämä on totisinta totta joka ikisen murun vahtimisen kanssa, että ei me OIKEASTI ihan muuten vain tällaista showta siitä tehdä. En ole kehottanut ketään suoraan imuroimaan tai siivoamaan (vinkannut kyllä olen), mutta tiedän monien niin tekevän ennen meidän saapumistamme, ja ainakin nämä muutamat pitävät sitä ehdottomana toimena, jotta heillekään ei sitten tule omantunnontuskia.

      Meillä taas Pikkusankari on ihan koko ajan tunkemassa kaikkea mahdollista suuhunsa, siis oikeasti IHAN KOKO AJAN. Joten työnsarkaa riittää. Ja joo, omaa ruokaa on aika huono syömään, mutta muiden ruuat kiinnostavat sekä tosi paljon kaikki, mikä on lattialla. Huoh.

      Todella valitettavaa, että te olette joutuneet tuolla tavalla noukkimaan "tietävien" vanhempien lasten maitoja teidän lapsen edestä… Niin se vaan menee, että kun ei sitä oirehdintaa itse koe oman lapsen kautta, niin ei sitä vakavuutta vaan voi tajuta. Sinulle pitkiä hermoja seuraaviin tämmöisiin tilanteisiin!! (niitä meinaan varmasti tulee, valitettavasti…)
      Ja onneksi, oi ONNEKSI sinulla on tuollaisia erilaisiakin kavereita! He ovat tärkeitä.

      Ja toi siedättämisjuttu… No, en viitsi edes puhua siedättämisestä siinä merkityksessä, mitä sillä nykyään tarkoitetaan, yhdistettynä näin superallergisiin tapauksiin. Ärsyttävää, niin ärsyttävää.

      Luvattu on vielä ainakin reilun viikon reissu kauas kotoa, joten saapa nähdä, miten huudoissa tullaan takasin maitojunalla päivän päästä. Huh, suoraan sanottuna pelottaa aika riivatun paljon.

      Teille myös mahdollisimman kivoja kesän jatkoja 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *