Hae
Ready Steady Flow

Toivottakaa meille onnea!

Täältä tullaan – kolmensadan
kilometrin hellematkat, vedetön ja pakastimeton keittiö, himokkaat verenimijät,
kylmät ja pimeät elokuun yöt, käsipyykki, jo viilentynyt järvivesi… Mutta me
tulemme, vaikka Pikkusankari taas äheltää kivuissaan puolille öin ja herää
viideltä (ja siinä välissä tietenkin kolme kertaa) ja päikkärinukuttamiset
kestävät taas sen neljä tuntia.  Me
tulemme, vaikka ruuanlaitto on hieman
hankalahkoa
hyvin rajoittuneelle ja nirsolle pikkuallergikollemme. Me
tulemme, vaikka tiedostamme, että loman rentoutumisprosentti on korkeintaan
nollapilkkuyksi, kun raahaamme vuorotellen jatkuvasti rantaan löträämään hyppivää taaperoa pois syvistä vesistä ja estämme linnun tekemän läjän maistelua.
Me tulemme, vaikka kaksi kolmasosaa meidän perheestämme on kymmenen senttimetrin
syyhypaukuilla yhdenkin culicidaepiston jälkeen. Me tulemme, vaikka tiedämme
varsin hyvin, mitä matkustaminen Pikkusankarin kanssa on.
Toivottakaa meille
onnea!

Pottu ei ole pop

Vahinko
Huomaamattamme serkkunsa pöydän alle pudottama puolikas grillattu peruna päätyi
Pikkusankarin mahaan.
Seuraukset
Järkyttävät omantunnon
kirvelyt äidillä sekä monen illan ja päivän pahat oirehdinnat Pikkusankarilla.
Isot tuskahikikarpalot valtasivat otsaryppyni heti, kun tajusin, mikä sinne Pikkusankarin
suuhun olikaan mahdollisesti mennyt: peruna kun ei perunajauhomuodossakaan ole
lainkaan siedetty juttu hänellä (edellistä perunaihanuutta täällä: https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2012/06/21/pitkan-linjan-refluksiaidin/).
Lupaukset
1. Lupaan olla
VIELÄKIN tarkempi ja kirjaimellisesti juosta lapseni perässä kylässä ollessamme
lyhentäen välimatkani parista metristä viiteentoista senttiin. Tämä antaa
mukavan lisähaasteen muutenkin vilkkaan taaperon perässä juoksemiseen, kun
tuhoja pitää korjata, kiukkuja laimentaa ja lasten välisiä riitoja sopia siinä
samalla, kun pitää tehdä supernopeaa todennäköisyysarviointia siitä, onko Pikkusankarin
kädessä nyt joku leivänpalanen vai barbin pipo, onko suussa vain normaalia
suurempi sylkipallo vai kenties omenanpala ja onko lähettyvillä potentiaalisia
nurkkia, joista voisi löytää vaikka mukavia karkkiaskiyllätyksiä. Tämän perään pitää
tehdä vikkelä päätös, kannattaako asia mennä tarkastamaan Pikkusankaria
tutkimalla (ja hänet samalla hermostuttamalla) vai seurata vielä seuraavan
sekunnin kolmasosan, josko kyseinen huoli olisikin ollut turha.  
2. Lupaan vannottaa kylään pyytäjiä imuroimaan
ja siivoamaan VIELÄKIN paremmin ennen tuloamme. 
3. Haluaisin sydämeni pohjasta myös
luvata, että Pikkusankari ei enää ikinä joudu minun (eikä muiden) huolimattomuuden
takia kärsimään niin paljon kuin taas tällä kertaa. Kyllä sitä tuskahuutoa
kuunnellessa ja kipuilevaa lasta hyssytellessä sydämeni oli taas niin
riekaleina, että kotiin linnoittautuminen loppukesäksi kuulosti täydelliseltä
idealta ruokavaarojen minimoimiseksi.
Toimet
Pikkusankarin
tilanne ei ollut mikään järin hyvä ennen perunamaistiaisiakaan, sillä olimme
aloittaneet jo ennen vahinkoa uuden, nopeasyklisemmän ruokarotaation, joka ei
sitten osoittautunut Losecin ja Gavisconin suojallakaan kovinkaan
menestykseksi. Siksi lisäsimme Zyrtecin Pikkusankarin lääkecocktailiin heti perunan
nielaisemisen jälkeen. Apua kyseisestä allergialääkkeestä emme kyllä havainneet,
mutta emme alkaneet kokeilemaan eri allergialääkettäkään, vaan tuplasimme vielä
Losecin päiväannoksen maksimiin. 
Tämänhetkinen
tilanne
Losecin
tuplaus rauhoitti oirehtimista, ja takana on nyt kaksi vähätuskaisempaa päivää
ja yötä. Rotaatio on supistettuna käynnissä, koska yritän puristaa vielä
muutamat toivon tippaset, että tällaisen lääkesetin suojassa saisimme edes hieman
uusia makuja mukaan Pikkusankarin viikoittaiseen ruokalistaan. Pahalta silti
näyttää: näinä hieman parempina päivinä onkin sitten vaipan sisältö muuttunut
tooooodella pahan hajuiseksi, tahmeaksi ja punertavaksi. Peppu on raukalla ihan
punainen. Iho-oireet taas tästä tämänkertaisesta oirekavalkadista vielä puuttuivatkin.
Eihän sitä nyt liian helpolla saa päästä.