Hae
Ready Steady Flow

Salapoliisityötä

Joskus, tai oikeastaan aika useinkin (mutta onneksi ei tänään!) meidän perheemme
tarvitsisi vähintään kolme Sherlock Holmesia, jotta yllättäen alkavien
refluksioireiden syy saataisiin selville.

Aamulla vanhemmat silmäilevät
toisiansa sillä silmällä (huom! meidän perheessä tämä tarkoittaa nykyään sitä,
että arvioidaan toisen väsymyksen astetta eleistä ja ilmeistä päätellen) ja
aloittavat seuraavan keskustelun (tässä karsittu versio, jotta joku jaksaa sen
lukea läpi):
”Kävitkö yöllä?”
”Kävin. Sä?”
”Joo.”
”Monestiko? Mä viisi kertaa.”
”Mä kans jonkun semmosen. Puolet
yöstähän siihen tosiaan meni.”
”Mistäköhän tän yön vaivat taas
johtuivat…?”
”Niin, ne olivat kyllä selkeästi
refluksioireita, kun ei rauhoittunut helpolla, itki ja väänsi, nieleskeli ja
tuskaili hikisenä.”
”Ei ollut mitään ikäkauden
normaalia heräilyä taaskaan. Pelkkä silittely ja läsnäolo eivät auttaneet
munkaan käymillä kerroilla.”
”Nythän pitäisi olla muuten tasapainoinen tilanne, kun Nexiumia menee ja just vaihdettiin d-tipatkin sopivampiin.”
”Ja kun viime ruokakokeilustakin on
jo aikaa, ei sen pitäisi sitä enää olla…”
”Mut jos ne oireet tulevatkin
viiveellä. Ehkä se tomaatti ei sittenkään käy.”
”Tai sitten jokin aiemmin sopinut
ruoka on taas muuttunut epäsopivaksi… Ehkä luumu, tai pinaatti? Nehän on ollut
aina vähän kiikun kaakun sopivia.”
”Niin, pitäiskö meidän jättää ne
vähäksi aikaa pois ruokavaliosta?”
”Joo. Kokeillaan. Vai hei, oisko
Pikkusankari vaan napannut eilen lattialta jonkun kielletyn murusen?”
”Hmm… En mä ainakaan nähnyt sellaista
tilannetta. Ja aamullahan mä just imuroin. Mutta eihän sitä voi satavarma olla.”
”Mutta mites, kun te olitte eilen
kylässä, jos hän sai sieltä jotain sopimatonta?”
”No mä kyllä olin hänen vieressään
koko ajan, joten tuskin hän sieltä… Mutta tosiaan, en mä vannoa voi…”
”Oiskohan tää sit kuitenkin sitä,
kun vajaa viikkoa sitten purettiin Zyrtec- suoja?”
”Niin joo, voihan tää olla
sitäkin. Ja sit jos viel pukkaa hampaitakin samaan aikaan, kun sehän tunnetusti
pahentaa refluksia. Pari ois vielä tulematta.”
”Aivan…Ja hei, mä unohdin kertoa,
että maitohappobakteerit loppuivat eilen aamulla, jospa sekin vaikuttaa tähän
oireiluun. Niitä pitäis käydä hakemassa lisää.”
”Ai, kiva kun tässä vaiheessa
kerrot. No, ei voi tietää… Ja onhan Pikkusankarilla ollut flunssaakin, joka
sekin pahentaa refluksia.”
”Niin, mutta oisko se nyt
kuitenkaan noin rajuna oireiluna pelkkä flunssan vaikutukset.”
”Etkö muista, onhan se aiemminkin
pahentanut. Viimeksi jouluna.”
”No joo, itse asiassa, niin tais
olla. Pelkkää valvomistahan se oli. Silloin oli kyllä tosi paha flunssa päällä.”
”Oisko muuten pitänyt antaa
illalla Ventoline? Sitähän ei annettu, kun ei Pikkusankari yskinyt päivällä niin
paljoa. Jos hän heräili osittain senkin takia…?”
”Hmm. Annetaan illalla, ja
katsotaan, auttaako se yhtään ensi yötä vasten.”
”Joo. Mut voi myös olla, että tää
kaikki on vaan refluksitaudin aaltoilevuuteen liittyvää, huonomman jakson alkua.”
”Niin, sekin voi olla.”

10 kommenttia

  1. AnnaW kirjoitti:

    Tutulta kuulostaa. Harmi, että taas paluu tällaiseen. Ihan mielenkiinnosta kysyisin, miten sankarin vatsa toimii? Eikä siis niin, että yrittäisin teidän ongelmia selvittää blogikirjoitusten perusteella. Sen vuoksi kyselen, että meillä refluksi ja vatsantoiminta kulkivat ja kulkevat käsikädessä.

    Tsemppiä ensi yöhön!

    • Emmi kirjoitti:

      Onneksi tämä kirjoitus oli aiempien tilanteiden muistelua, eikä tätä hetkeä 🙂
      Kirjoitukseni ovat niin tajunnan virtaa, joten on varmaan paha ottaa selvää, mikä on nyt ja mikä ollut ennen. Tällä hetkellä tilanne on toistaiseksi vielä tosi hyvä! Mutta varmaan tällainenkin dialogi on taas tulossa, niinhän se aina tulee.

      Mutta siis. Pikkusankarin vatsan toiminta on ollut ja on todella todella kirjavaa. Oikeastaan en osaa sanoa yhtään mitään lainalaisuutta siihen. Miten teillä se menee?

    • AnnaW kirjoitti:

      No huh, mä jo pelästyin, että se on menoa taas hyvien aikojen jälkeen.

      Meidän neidin refluksi on aina pahempana, kun vatsa on kovana ja tarkoitan siis sellaista kolinakakkaa. Sen aiheuttaja mahdollisesti on maito mutta maidottomuudesta huolimatta vatsa ei vaan toimi ja nyt ollaan saatu lääkettä, joka saa vatsan soljuvaksi. Oikeiden kysymysten äärelle päästään vasta, kun saadaan ensin lääkkeellä homma toimimaan ja kun nähdään mitä lääkkeen lopettamisen jälkeen käy. Nyt lääkettä on vedetty tasan viikko ja vaikuttaa melko hyvältä ainakin lääkkeen kanssa. Eikä neidin vatsakaan ole kuin ilmapallo.

      Mutta siis lyhyesti, meillä kova vatsa on aina lisännyt refluksin oireita.

    • Emmi kirjoitti:

      Okei. Mitä lääkettä käytätte tuohon vaivaan?
      Monet tuttavat ovat kyllä meillekin huomauttaneet, että Pikkusankarin vatsa on tosi turvonneen näköinen. Musta vaan tuntuu, että se on aina ollut semmoinen, joten itse emme erota turvotusta normaalista. Vatsa on välilä kovalla, ja silloin itku on kahta kovempaa, itse refluksiin en ole vaivaa osannut yhdistää. Pitääkin tarkkailla entistä intensiivisemmin tuota mahdollista yhteyttä.
      Oi toivottavasti saisitte selville oikean syyn neitinne vatsan normalisoimiseksi!

    • AnnaW kirjoitti:

      Lääke on Movicol junioria. Meidän neidillä on aina ollut pömppömasu ja yksi lääkäri siitä huomautti reilu vuosi sitten eli vähän alle 2-vuotiaana. Tuolloin siirryttiin maidottomaan ruokavalioon ja muutos näkyi päivässä. Sen jälkeen olemme olleet vuorotellen maidottomalla ja laktoosittomalla ruokavaliolla ja Kuitenkin molemmilla vatsa pömpöttää. Nyt tämän lääkkeen kanssa on taas vatsa pieni. Refluksi on meillä nyt ihan hyvin hallinnassa ollut kohta jo vuoden. Zantaccia ei tarvita enää lainkaan mutta Gavisconia käytetään silloin tällöin iltaisin tai öisin, jos on hankalampaa (tuolloin myös vatsa on kovemmalla).

    • Anonyymi kirjoitti:

      Huh, mua itketti ja nauratti, kun luin tuon keskustelun… Ensin mietin, että vitsi, miten raskasta. Sitten tajusin, että meillä keskustellaan ihan samalla tavalla. Sitten mietin taas, että vitsi, miten raskasta. =D Sä kirjoitat tosi hyvin! Tämä on ihana blogi, vaikka välillä sattuukin lukea. Tsemppiä koko perheelle! Saanko muuten postata tämän blogin omalle seinälleni?

    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin, ja edellinen anonyymi on Kaisa N., joka myös Refluksilasten fb-ryhmässä välillä kommentoi. =)

    • Emmi kirjoitti:

      Kiva Katja, kun jaksat palata blogini ääreen useammankin kerran 🙂

      Raskastahan tämä elämä välillä meillä refluksikkoperheillä on, mutta onneksi taakan jakaminen vähän edes keventää sitä! Ja varsinkin, kun huomaa, että samoja asioita ja keskusteluja pyöritellään toisessakin perheessä!

      Toki tätä blogia saa linkata 🙂 Aina vain parempi, jos kohtalontovereiden tuttavat saisivat (tämänkin blogin kautta) lisää ymmärrystä refluksilapsen kanssa elämisen suhteen.

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Surkuhupaisaa! :o)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *