Hae
Ready Steady Flow

Minkälaista on kohta kolmevuotiaan imetys?

imetys

Saako 2v8kk ikäistä lasta sanoa kohta kolmevuotiaaksi? 😀 No, ainakin hän on lähempänä kolmea kuin kahta, joten ehkä saa. Minä imetän tätä meidän kohta kolmevuotiasta edelleen! Huomasin, että olen kirjoittanut imetyksestä viimeksi kesäkuussa postauksen nimellä:

IMETYSENNÄTYKSENI ON SAAVUTETTU

Tuossa kirjoituksessa kerron esikoisen ja keskimmäisen imetyksestä verrattuna kuopuksen imetykseen. Kerron myös, että 2v2kk imetystavoite ylittyi, sillä keskimmäistä imetin vain tuon 2v2kk. Nyt ollaan menossa kohti kolmevuotissynttäriä, joten ajattelin kirjoitella aiheesta teille, sillä minä tahdon omalta osaltani kannustaa äitejä imettämään, ja vaikkapa juuri pitkäänkin, jos se vaan tuntuu hyvältä valinnalta.

Imetys sujuu kuin itsestään

Meillä ei edelleenkään ole mitään ongelmia imetyksen kanssa, enkä ole nähnyt mitään tarvetta itse lopettaa imetystä. Kuopus ottaa maidon kerran, pari päivässä. On meillä ollut muutaman kerran neljänkin päivän tauko – ja siitä se imetys silti jatkunut hyvin, täysin lapsentahtisesti. Jos joku siis ajattelee, että taaperoimetys olisi jotenkin tosi sitovaa, niin oman kokemuksen mukaan se ei ole.

Jos olen kotona kuopuksen nukkumaanmenoaikaan, niin kyllä, kuopus tahtoo iltamaidon ennen nukkumaanmenoa. Joskus aamuisin hän muistaa maidon herättyään ja saattaa sen pyytää, mutta ei aina. Ja silloin tällöin päivällä hän saattaa pyytää maitoa, todennäköisimmin sellaisena päivänä, kun häntä väsyttää enemmän. Mutta kuten sanoin, minä voin olla pois parikin yötä ihan hyvin, eikä mitään kummempaa maidonperään huutelua tapahdu.

imetys

Lapsentahtisuus on minulle tärkeää

Tästä kuopuksen imetyksestä minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa. Toki, voisin kuvitella, että jos ”näin isoa taaperoa” imettäisin julkisesti, niin voi olla, että saisin myös muutakin kuin positiivista palautetta. Tai sitten en, mutta sitähän ei voi tietää, kun kuopuksemme ei enää kodin ulkopuolella maitoa muista pyytää. Toisaalta harmi, sillä olisihan se aika herkullista tarkkailla ihmisten ilmeitä, eleitä ja sanoja, kun he näkevät melkein kolmivuotiasta imettettävän. Etenen silti lapsentahtisesti, kuten tähänkin asti, enkä tarjoa maitoa, jos kuopus ei sitä pyydä. Ja niin kauan aion imettää, kun kuopus tahtoo maitoa ja minulla on hyvät fiilikset imettämisen suhteen. Kohti kolmivuotista imetystaipaletta siis!

Meidän imetyshetkiä on harmittavan vähän kuvattu ja viimeksi kuvia onkin otettu huhtikuussa kuopuksen ollessa kaksivuotias. Nyt kuitenkin kuopuksen ollessa väsynyt tänään ja tahtoessa maitoa päivällä, pyysin miestä nappaisemaan muutamat kuvat muistoksi imetyksestä. Onhan imetyksiä kiva muistella jälkikäteenkin 🙂 Haaveilen vielä siitä, että näiden kotikutoisten ja ex tempore kuvien lisäksi saataisiin jotkut vähän stailatummat kuvat otettua jossakin kauniissa ympäristössä.

Onko siellä teidän joukossanne ketään, kuka olisi imettänyt kolmivuotiaaksi asti?

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readsteadyflowblog

Kaupallinen yhteistyö

Nepsy-valmentajakoulutus: askel kiehtovalle epävarmuusalueelle

Kaupallinen yhteistyö: KirsiConsulting

Toinen NEPSY-valmentajakoulutuksen lähiopetusjakso on opiskeltu ja siihen liittyvät ryhmä- ja yksilötehtävät tehty ja harjoitteluvalmennusta jatkettu onnistuneesti. Jes, nyt tuntuu, että olen jotenkin päässyt opiskelun makuun, vaikka aikamoista palapelittämistä arki onkin, eikä selkeitä opiskeluaikoja kalenteristani välttämättä löydy. Opiskelen, kun siihen tulee tilaisuus. Mutta sitten kun saan opiskella, niin opiskelu tuntuu todella mielekkäältä, ei lainkaan puurtamiselta. Ja syykin on selvä: janoan tietoa juuri näistä aiheista ja on mahtavaa oppia koko ajan uutta! Pidän mielessäni joka päivä sen, miksi opiskelen ja mihin tulen oppejani soveltamaan. Näin opiskelu ei tunnut ”irralliselta” asialta arjessani. Tiedän, että tästä opiskelusta on niin paljon hyötyä sekä työni kannalta että ihan koko muunkin elämän kannalta! Motivaatio opiskella on siis korkea!

AIKAISEMMAT NEPSY-TEKSTIT:

TULEVAN VUODEN HUIPPUJUTTU: MINUSTA TULEE NEUROPSYKIATRINEN VALMENTAJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ORIENTOITUMISTA JA ERILAISIA OPISKELUMUOTOJA

Toinen lähiopetusjakso: ratkaisukeskeisyyttä ja tietoa neuropsykiatrisista häiriöistä

Astelin toiseen lähiopetusjaksoon luottavaisin mielin: Tiesin, että kun porukka on hyvä ja opetus laadukasta, niin päivät tulevat olemaan huippuja! Ja olin oikeassa. Ensimmäinen lähiopetuspäivä aloitti ratkaisukeskeisyyden käsittelyn. Kävimme läpi ratkaisukeskeisyyden periaatteita ja menetelmiä. Tutuksi tulivat perusteet, historia, taustateoriat ja taustaolettamukset. Opettajamme Jenni veti myös ensimmäisen ryhmätyönohjauksen, jonka seuraaminen oli supermielenkiintoista. Teimme myös harjoitteen, joka stimuloi eri aisteja ja alitajuntaa hommiin.

Tykkään siitä, että opiskelu on monipuolista. Olen sen tyylinen, että ehkäpä jaksaisin kalvosulkeisia vaikka sen 8 tuntiakin putkeen, jos vaan pääsisin välillä jaloittelemaan. Mutta jos miettii optimaalista oppimista, niin kyllä se tarkoittaa sitä, että eri aisteille annetaan ärsykkeitä ja niitä pästään käyttämään koulutuspäivän aikana monipuolisesti. Koen myös oppimista tehostavana asiana sen, että välillä päästetään etuaivolohko vapaalle ja annetaan ajattelulle tauko ja suodaan alitajunnan hoitaa hommat. Yleensä tehtävät, joita tehdään ajattelu taka-alalla, nostaa pinnalle voimakkaitakin tunteita. Ja voimakkaat tunteet taas sitovat oppimista aivoihin tehokkaammin. Joten jos näin ajatellaan, niin vahvoja muistijälkiä saamme me tätäkin kautta opiskelupäivinä. Harjoitteet, joita kokeilemme, ovat myös hyvää lisää harjoituspankkiimme meidän opiskelijoille! NEPSY-valmennus on siitä kivaa, että siinä voidaan ihan hyvin soveltaa musiikkia, piirtämistä ja muita luovia keinoja. Kun itse pääsee harjoitteita tekemään ja toteamaan ne toimiviksi, on suurempi todennäköisyys sille, että niitä käyttää myös asiakastilanteissa asiakkaalle.

NEPSY

Harjoitus, jonka teimme.

Ensimmäisen päivän ratkaisukeskeisyyden opit saivat minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että ratkaisukeskeisyys on minun juttuni! Kun ryhmässä pohdimme ratkaisukeskeisyyden ja ongelmakeskeisyyden eroja, niin pääsimme tällaiseen tiivistykseen:

”Kun ollaan ongelmakeskeisiä, niin ongelmiin jäädään usein jumiin, mutta kun ollaan ratkaisukeskeisiä, niin katsotaan tulevaisuuteen ja luodaan tavoitteet. Ongelmakeskeisyys painaa itsetuntoa alas, ratkaisukeskeisyys tuo toiminnan toteuttamisen helpommaksi ja nostaa itsetuntoa. Ongelmia voidaan vain luetella, mutta ratkaisukeskeisyydessä on oltava läsnä, jotta se onnistuu. Ongelmakeskeisyys on helpompaa, ratkaisukeskeisyys vaatii myös työntekijältä enemmän. Jos ongelmakohtiin jäädään kiinni, tavoitteita ei välttämättä saavuteta niin helposti. Ratkaisukeskeisyydessä tavoitteet luodaan portaiksi, jotta asiakas saisi useammin onnistumisen kokemuksia ja etenisi kohti päätavoitetta pikkuhiljaa.”

NEPSY

Kurssiin liittyvää materiaalia.

Minun mielestäni me tavoitimme pohdinnan avulla hyviä pointteja, jotka pätevät ihan arkielämäänkin. Ratkaisukeskeisyyden ei todellakaan tarvitse rajoittua vain työntekoon, vaan sitä voi ja kannattaakin soveltaa ihan kaikkialla! Toimii, sanon minä!

Toisena lähiopetuspäivänä syvennyimme lastenpsykiatrian erikoislääkärin Anita Puustjärven luennoissa ADHD:hen ja muihin neuropsykiatrisiin oireyhtymiin lapsuudessa ja nuoruudessa. Yleisten tietojen lisäksi kävimme läpi melko tarkasti diagnostiikkaa ja hoitomuotoja. Saimme tietoa aistitoiminnan käsittelyn vaikeuksista, tic-oireista, Touretesta ja autisminkirjon häiriöistä. Tämä päivä oli ehdottoman tärkeä koulutuksen kannalta! Näiden tietojen avulla voimme sitoa kaikkia oppimiamme tietoja yhteen ja ymmärrämme asiakasta paremmin.

Mutta sitten se epävarmuusalue

Kirjoitin pääotsikkoon askeleen ottamisesta kiehtovalle epävarmuusalueelle – mutta mitä oikein tarkoitin sillä? Oikeastaan tähän asti en ollut kokenut mitään suuria ahaa-oivalluksia, kuten viime tekstissä kerroinkin, vaikka paljon olinkin oppinut uutta. Nyt sitten erään kurssikirjan kautta tuli roppakaupalla näitä ahaa-elämyksiä. Ja kirja oli Michael Whiten kirjoittama Karttoja narratiiviseen työskentelyyn. Tuo monisatainen kirja heitti minut iloisesti omalle epävarmuusalueelleni. Aloin kysymään itseltäni: ”Osaanko tarpeeksi kohdatakseni asiakasta oikein?”, ”Mitä jos en osaakaan valita oikeanlaista narratiivista tapaa asiakastilanteeseen?”, ”Mitä hienoa ja merkityksellistä voikaan mennä ohi, jos valitsen väärin?”, ”Osaanko johdattaa asiakasta oikeilla kysymyksillä hänelle hyödylliseen suuntaan keskustelussa?” ja paljon muuta!

Voin kertoa, että pienen ahdistuksen lisäksi hymyilin! Koulutus tähän asti oli antanut minulle riittävästi tietoa, jotta pystyin omaksumaan kirjan kunnolla. Ja kirja kun oli yhden alan pioneerin kirjoittama ja täynnä timanttista tietoa, niin oman asiantuntemuksen kartuttamisen halu lisääntyi potenssiin sata! Wau, mitä kaikkea voinkaan oppia! Miten mahtavia työvälineitä voinkaan käyttää asiakkaita kohdatessa! Ja jopa omassa arjessa! Ja mitä kaikkea tuleekaan loppukoulutuksen aikana eteeni!

NEPSY

Kurssilla käytettävää materiaalia.

Huomaan, että koulutuksen kokonaisuus on tarkkaan mietitty ja että tietyssä vaiheessa käsitellään tiettyjä asioita niin, että osaaminen syventyy sopivasti – ei liian hitaasti eikä liian nopeasti.

Hyvillä mielin siis kohti seuraavaa lähiopetusjaksoa 🙂

// Emmi

KirsiConsultingin sivuille pääset tästä: KLIK!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS: IG: @emmianniinajansson / @readysteadyflowblog

Kaupallinen yhteistyö: KirsiConsulting